Ylimielinen lapsi

[Epätoivo iskee]

Moi!
En tajua mitä tässä nyt on tapahtumassa kun mun ennen kiltti ja rauhallinen lapsi alkaa oleen se porukan kahjoin koheltaja. Kotona kun pyydetään jotain ihan normaalia esim pukeen, syömään yms. mitään ei tapahdu. 5 vee. lapsi vaan jatkaa leikkejään. Ensin yritetään kauniisti pyytämällä, sitten napakammin, mutta aina joudutaan menemään siihen, että lelu tms. on otettava pois ja lapsi fyysisesti ohjattava tekemiseen. Nukkumaanmenon aikaan jatkaa höpötystä ja huutelua sängystä helposti yli tunnin. Usein vasta sitten tulee hiljaisuus kun lukuisien pyyntöjen ja kauniisti puhumisien jälkeen karjahtaa kovempaa. Hieno alkaa nukkuun sit kummankin ku viimeinen sana on ollut karjaisu.
Lapsi on ylimielinen, kuvittelee, että hän voi antaa aikuisille santioita ja ihan tosissaan uskoo, että hän määrää.
Meillä keskustellaan, kiitetään, pidetään rajat, lapselle kerrotaan, että häntä rakastetaan eikä todellakaan anneta lapsen määrätä yms yms.
Tilanne alkaa rasittaa tosi paljon. Nytkin hyväntuulinen aamu on kääntynyt kylmäksi sodaksi kun aikuiset yrittävät hillitä itseään huutamasta ja pukemisesta taas kaikki lähti.
Vinkkejä, mielipiteitä, neuvoja?

 

[löcxkv]

5-/6-vuotiaana useimmille lapsille tulee jonkinlainen uhmaikä, ehkä tuo voisi olla sitä.

 

[zx]

Kuulostaa hyvin tutulta. T: 5 v:n äiti

 

[Epätoivo iskee]

Sitä se varmaan onkin =( . Mutta miten tästä selviää? Miten ohjata lasta niin, että ei vahingoita kasvua ja kehitystä? Miten aikuiset jaksaa pysyä tyyninä, niin ettei karju mitään mikä jää lapselle ainaksesti mieleen. Äsken hän ei halunnut ulos isänsä kanssa vaan tuossa vaan jatkoi touhujaan ja pelata olisi pitänyt saada. Isä sitten lopulta otti ja kantoi eteiseen, puki lapselle ulkovaatteet ja kantoi karjuvana ulos. Siis lapsi karjui, isä oli tyyni =) . Ja nyt siellä sitten leikitään jo ihan hyvällä tuulella. Kyllä me varmaan ihan oikein yritetään, mutta ottaa vaan niin koville tämä jatkuva tahtojen taisto ja mittelö siitä määrääkö talossa aikuiset vai laps. Ittekki tekis mieli itkee huutaa ja karjua että mä en puhu enää kenellekään.

 

["yx vaan"]

Joo, tutulta tosiaan kuulostaa... Mitä kivempi juttu on tiedossa sitä enemmän sähläystä ja haaveilua ja lopputuloksena huutoa T: Toinen 5 v:n äiti

 

["..."]

se tasottu meillä ihan sama juttu ei kaikkina päivinä tai joka asiasta mutta tasottuu ajan kanssa pidä vaan ne rajat ja ole oikeuden mukainen. lapsi haluaa jo itse alkaa päättämään joistain asipista ja se on ihan hyvä juttu pientä "vastuuta"

 

[altakastelija]

Jos 5-vuotiasta ei saada kuriin niin miten luullaan että saadan nykynuoriso kuriin. Täytyykö viranomaisten olla se kasvattaja joka asiassa kun aikuiset tekevät lapsia, mutta eivät osaa hoitaa niitä. Johan on outoa.

 

[Epätoivo iskee]

Jos 5-vuotiasta ei saada kuriin niin miten luullaan että saadan nykynuoriso kuriin. Täytyykö viranomaisten olla se kasvattaja joka asiassa kun aikuiset tekevät lapsia, mutta eivät osaa hoitaa niitä. Johan on outoa.

Mitähän sinä nyt niin paatoksella selität? Mene muualle angstaamaan. Tässä nimenomaan on kyse yhteiskuntakelpoisen lapsen kasvattamisesta eikä siitä, että yhteiskunnan tukea haettaisiin tai tarvittaisiin. Ja tässä pyritään lapsen kasvattamiseen ilman lainvastaisia keinoja, kuten tukistaminen tai joku piiskan antaminen. Niitähän sinä selkeästi tarkoitat, kun viittaat kuriin saamiseen.

Mutta joo, ikinähän ei saisi tällaisia kirjoittaa eikä olla väsynyt kasvatustyöhön saati saada apua vertaistuesta. Oikein odotin, että sun kaltainen tyyppi tuleekin tähän ketjuun saarnaamaan.

Mutta muille kiitos =) !

 

["vieras"]

Jos 5-vuotiasta ei saada kuriin niin miten luullaan että saadan nykynuoriso kuriin. Täytyykö viranomaisten olla se kasvattaja joka asiassa kun aikuiset tekevät lapsia, mutta eivät osaa hoitaa niitä. Johan on outoa.

Jollakin on vertaistuki vielä harjoittelussa. Ei ole tainnut äiti kasvattaa tuntemaan empatiaa.

 

[Epätoivo iskee]

Niinpä! Juuri tuonlaisia asenteita estääkseni tässä lapseni kasvatusta pohdin ja mietin keinoja, jotta itse osaa ja jaksaa kasvattaa lapsestaan empaattisen ja asiallisen tulevaisuuden nykynuoren =)

 

["vieras"]

Minä teen vastaavassa tilassa olevalle neitille niin, että heti puutun asiaan, mulle ei puhuta tuolla tavalla ja en neuvottele vaikka lapsi haluaa, minun sanani on se mitä totellaan ja ellei asia mene perille, tulee rangaistus. Karkkipäivän menetys, telkkarin katsominen, jne. ei ole kuin kerran tarvinnut toteuttaa uhkaus ja nyt riittää pelkkä uhkaaminen, jo alkaa onnistumaan ja tehdään niinkuin käsketään.

 

[juuh]

Tuttua! Järkky vaihe kesti puolisen vuotta, nyt ollut jo kuukauden helpompaa. Ajattelin jo, että mun tasainen lapseni on kaapattu. Rajoja ja syliä. Kyllä se ohi meni ja ihana poika alkaa olla takas.

 

["hellurei"]

Meillä 4 ja puoli -vuotias poika, ja noin kuukausi sitten on alkanut tämä samainen helvetti.
Käytetty keinoja: lempilelu/peli/ohjelma menee päiväksi (tai kahdeksi..kolmeksi) jäähylle.
Itsellä menee mieli ihan mustaksi, kun joka ikinen aamu ja ilta taistelu alkaa.
Lisäksi tullut -Kuuntele mua, kuuntele mua (kuuntelenhan minä, mutta periksi en todellakaan anna).
Apua! Taitaa olla jokin vaihe, mutta todella raskasta.

 

["vieras"]

Joo, tutulta kuulostaa. Korvat jossain ja sitten kun saa kontaktin ja kysyy: etkö sä kuullut mitä mä sanoin, on vastaus penseä: Joo, kuulin mä. ARGH!

 

[Ammattikasvattaja]

Kuulostaa siltä, että siirtymätilanteet aiheuttavat eniten näitä ongelmia lapsellasi. Lapsella on ehkä hankaluuksia itseohjautuvuudessa eli toiminnan aloittamisessa. Kokeile lapsesi kanssa sitä, että ennakoit hänelle jokaisen tilanteen mikä on tulossa seuraavaksi. Eli jos lapsi leikkii ja pitäisi kohta lähteä ulos, kauppaan yms. niin sanot hetkeä aiemmin, että on aika alkaa lopettelemaan leikkejä ja siivota hetken päästä, jonka jälkeen lähdetään kauppaan. Iltatoimien ja pesujen ja pukemisten sekä syömisten kanssa sama homma. Aina kun toiminta tai paikka vaihtuu niin se ennakoidaan lapselle sanallisesti aikaisemmin niin, että lapsella on hetki aikaa tottua muutokseen. Osalle lapsista tarvitsee antaa ennakoitu tieto aiemmin ja osalle myöhemmin. Myös lapselle ääneen laskeminen esim. yhdestä viiteen voi auttaa. Ennen laskemista kannattaa kertoa mitä seurauksia on jos lapsi ei ole aloittanut tai lopettanut toimintaa ennen kuin ehdit sanoa viisi. Kokeilkaa ihmeessä näitä keinoja, ne voivat helpottaa paljon. Itse olen saanut näistä avun lapsille työssä ja kotona.