Ylimenonainen?

[Aada]

Olen seurustellut mieheni kanssa vuoden verran. Kun suhteemme alkoi, meillä oli aivan erilaiset lähtökohdat. Itse olin eronnut vakavammasta seurustelusuhteesta noin kaksi vuotta aiemmin. Mieheni suhde oli päättynyt vasta 4-5 viikkoa sitten. Hän kyllä sanoi, että suhde oli ollut käytännöllisesti katsoen ohi jo puoli vuotta aiemmin. He eivät asuneet yhdessä, ja muutenkin suhde oli ollut riitaisa, ns. on/off -suhde.

Suhteen alkuaikoina mies jutteli exästään, vaikken olisi edes kysynyt mitään. Ikään kuin olisin ollut hänen terapeuttinsa. Muutenkin tuntuu, että hän ei ollut ihan täysillä mukana meidän suhteen alkuaikoina. Ongelmani on se, että vieläkin mietin, että olenko ollut hänelle vain edellisen suhteen korvike, vai välittikö hän minusta ihan oikeasti jo heti suhteen alussa. Hän on säilyttänyt kaiken näköisiä muistoja tästä exästään, mm. häneltä saatuja kortteja ja valokuvia. Luulen, että hän ei ole vieläkään päässyt yli tästä entisestään. Toisaalta taas jos ajattelee, että mitä olemme yhdessä tehneetja kokeneet (mm. matkoja), niin ei kai hän tekisi kanssani mitään sellaista, jos en merkitsisi hänelle mitään?

Haluaisinkin miesten mielipiteitä asiasta. Miten yleensä käyttäydytte eron jälkeen? Otatteko uudeksi kumppaniksenne ensimmäisen vastaantulevan naisen? Kuinka pian eron jälkeen olette valmis uuteen, vakavaan suhteeseen? Kuinka kauan tarvitsette aikaa erosta toipumiseen? Onko teillä ollut ns. ""ylimenonaisia"", ja miten olette kohdelleet heitä? Oletteko ”panostaneet” heihin, vaikka ette haluaisikaan yhteistä tulevaisuutta heidän kanssa?

Ja jos suhde on alkanut laimeana, niin onko mahdollista, että intohimo roihahtaisi liekkeihin vielä myöhemmin? Tuntuu, että meidän suhteesta tuo intohimo puuttuu kokonaan. Toisaalta sitä on syönyt koko ajan se, että vertaan itseäni tähän mieheni entiseen. En tunne olevani haluttava.

 

[karju]

Nainen tarvitsee aikaa eron jälkeen ennen kuin aloittaa uuden suhteen, mies on vlmis heti.
Poikkeus vahvistaa tietysti säännön mutta näin se useimmiten on.

 

[Inhorealisti]

Karjun kommentissa on totta toinen puoli. Minusta nämä ""yli pääseminen kestää puolen suhteen kestosta""-jutut ovat aivan käsittämättömiä.

Ei kysymykseesi noin muuten ole mitään yleispätevää vastausta. Suurin merkitys lienee, kumpi suhteen on lopettanut. Toinenhan on voinut jo mielessään prosessoida eron ja on hyvinkin pian valmis uuteen suhteeseen. Jätetty vasta aloittaa surutyönsä ja se voi kestää kauankin.

Et kertonut mitään miehen edellisen suhteen kestosta, etkä mitään muitakaan taustoja, joten paha on mennä tilannettanne arvioimaan. Onko mielestäsi tavallista olla heti aluksi täysillä mukana suhteessa? Eikö enää ole tapana ensin vähän treffailla ja katsella, voisiko suhteesta jotain tulla?

Eikö ole luonnollista, että ihmisellä on muistoja historiastaan? Riippuu tietenkin, onko muistot piirongin päällä vai laatikossa sängyn alla.

Mistä sitä koskaan tietää, kuka jää lohtupokaksi, kenestä tuleekin se elämänkumppani. Tuskin kovin moni kuitenkaan ensimmäistä vastaantulevaa ottaa. Eikö ole yksilöllistä, miten korkealla kukin rimansa pitää? Sängynlämmittäjäksi kelpaa vaatimattomammilla avuilla kuin alttarille. Jostain täytyy kuitenkin aloittaa. Koska koskaan ei tiedä, johtaako juttu mihinkään vakavampaan, ainakin minä panostin kuin ""varmuuden vuoksi"" jokaiseen.

Voi kai se intohimo myöhemminkin roihahtaa liekkeihin, mutta aika epätodennäköistä se mielestäni on. Vertailu entiseen ja itsetunnoton minäkuvasi kyllä takuuvarmasti tuhoaa suhteen.

 

[marriina]

Luulen, en tiedä, mutta mieskin tarvitsee aikaa ja joskus enemmän kuin nainen, ehkä juuri siksi, monet miehet epäonnistuvat suhteissaan, kun pitää sännätä niin kiireesti uuteen...ihan vain näyttääkseen, ettei tässä yhden varassa olla.

 

[ap:lle]

Ap, vaikka olisitkin ylimenonainen, ei se silti tarkoita että suhteenne olisi yhtä tyhjän kanssa.
Varaudu kuitenkin siihen, että jossain vaiheessa mies vetäytyy miettimään.
Hän voi kokea syyllisyyttä ja olla vaikea, mutta asiaa auttaa se jos et itse mene paniikkiin vaan olet kärsivällinen.

 

[tanja]

Mä ihastuin nykyiseeni jo edellisen suhteen aikana. Pari viikkoa suhteen päättymisestä seurustelin jo hänen kanssaan.

Suhteen alku ei ollut helppo. Minulla oli vaikeaa suhteen päättymisen takia, vaikka olin jo pitkään halunnut erota. Aina se kuitenkin edellyttää luopumisprosessia. Lisäksi läpikävin syyllisyydentuntoja ym. En ollut todellakaan helppo kumppani uudelle miehelleni. Hän sai myös toimia ""terapeuttinani"" jolle purin pahaa mieltäni. Jälkeenpäin hän on sanonut, että alkoi jo tuntua ettei halua olla sellaisen ihmisen kanssa jolle vaikutin. Onneksi hän odotti.

Nykyään meillä menee loistavasti. Rakastamme toisiamme yli kaiken. Hänen kanssaan haluan olla aina. Hän ei ainakaan ole eikä ollut minulle mikään ylimeno- tai laastarimies.

Älä turhaan huolehdi. Anna miehelle tilaa niin hän pysyy kanssasi. Mihinkään kuolemaa vakavampaan hän tuskin nyt on valmis vaikka haluaisikin. Minua ainakin auttoi suuresti että suhteemme alku otettiin hitaasti. Emme nähneet päivittäin emmekä heti alkaneet suunnitella yhteistä loppuelämää

 

[tsiu]

Se, että säilyttää valokuvia/kortteja exästään ei tarkoita välttämättä sitä, ettei ole päässyt yli toisesta. Miksi pitäisi pyyhkiä menneisyys vain sen vuoksi, että kohtaa uuden ihmisen. Tietysti se ratkaisee paljon, miten hän noita ""muistoesineitä"" vaalii, onko exän kuvia esim. kehystettynä esillä tai ehkä yöpöydän laatikostossa...

Toisaalta jos olet tuntenut itsesi terapeutiksi, niin sitä varmasti hänelle osittain olet ollutkin. Faktaahan on, että laastarisuhteet harvoin kestävät, mutta rasittavaa myös on, jos nykyinen vertailee jatkuvasti itseään exään tai skitsoilee jostain vanhasta hoidosta/suhteesta.

Yritä hyväksyä se tosiasia, että seurustelet miehen kanssa, jolla on ollut menneisyys ja elämää ennen sinuakin - aivan kuten sinullakin ennen häntä. Olet kuitenkin nyt hänen nykyisyytensä ja ehkä jopa tulevaisuutensa.

Keskustelkaa keskenänne. Täällä tuskin kenelläkään on ratkaisun avaimia antaa - varsinkin kun hyvin vähän kerrot suhteenne nykytilanteesta.

 

[pate]

No kuulehan, kohtuutonta teidän tilanteessa on sinun vaatia, että toinen olis ollut täysillä mukana alusta asti. Kyllä edellisen suhteen nollaus vie mieheltäkin aikansa. Jos ei veisi, eikö se osottaisi tunteettomuutta? Keskity siihen, mitä teillä on nyt.

 

[Tii]

Kyllä se valitettavasti taitaa olla niin että olet ylimenonainen. Kun miehesi käy edelliseen suhteen lävitse siun kanssa niin hän onkin sitten valmis hylkäämään sinut...ja sitten alkaa vinkua takaisin exän luokse...näin nämä jutut menee...

 

[hh]

On myös eroa sillä, puhuuko entisestä suhteesta terapiamielessä vai muuten vain mainiten. Omassa suhteessani käytiin alkuvaiheessa jollain tasolla läpi molempien entiset suhteet (ei toki kovin paljon yksityiskohtia) ja itselläni nousi silloin pintaan vanhojakin eksään liittyviä tunteita ja muistoja vaikka erosta oli jo 4 vuotta! Mieheni väitti silloin etten ole päässyt eksästä yli kun eksä vieläkin vaikuttaa minuun tuolla tavalla. Mutta se ei pitänyt paikkaansa. Siinä uuden suhteen alussa vain tuli kaikkea vanhaa mieleen ja sitten se meni ohi. Nyt kun suhdetta on vuosi takana, kumpikaan harvoin enää mainitsee mitään vanhoja juttuja, koska ne on jo aikanaan käsitelty. Kyllä silloin alussa sai kuulla vahingossa kaikenlaista sellaista mitä ei olisi halunnutkaan (esim. eksän seksitavoista tai heidän ongelmistaan yleensä) mutta nyt jälkeenpäin ajatellen, antoihan se tietoa tästä miehestäni ja hänen suhtautumisestaan. Mutta - itse kyllä sanoin silloin muutaman kerran ihan suoraankin, että yritettäisiinkö pitää vanhat suhteet mahdollisimman paljon poissa puheista koska elämme tässä ja nyt. Sillä vältin monet turhat vanhan suhteen jauhamiset.