Yliluonnollistako?

Isäni kuoli alkuvuodesta. Kellonaika oli 5.10 aamulla. Olin lapsuudenkodissani äitini seurana muutaman yön heti isäni kuoleman jälkeen. Pari päivää kuoleman jälkeen yöllä mentyäni nukkumaan tuli kumma raskas olo, korvissa suhisi omituisesti, jotenkin tunsin kuin isä olisi ollut lähellä. Tultuani kotiini takaisin ja kuolemasta oli kulunut n. viikon verran, heräsin aamulla hyvin varhain siihen, kuin puhelin olisi soinut. Herättyäni en kuitenkaan kuullut enään puhelimen ääntä. Seuraavana aamuyönä sama juttu; puhelin soi sinnikkäästi uneni läpi. Heräsin ( en kuullut enää puhelimen ääntä herättyäni ) ja katsoin kelloa, joka oli n. 5.10. Arvelin, että edellisaamunakin klo oli ollut suunnilleen saman verran, koska valo kajastui samalla tavalla. Päätin, että jos puhelin soi taas seuraavana aamuna, ryntään välittömästi puhelimeen, vaikka ei enää soisikaan. No, puhelin ei herättänyt minua enää. Isäni oli minulle kovin läheinen, hän oli loppuvaiheessa viikonloppuisin kotonaan sairaalasta, jossa hoidin häntä yötä päivää "viikonloppulomien" aikana ( viikolla olin töissä, lapset koulussa ja päiväkodissa ). Jotenkin jäi vaivaamaan, että oliko jotakin jäänyt sanomatta.

 

Juuri kuolleilla on kuulemma välillä tapana tulla hyvästelemään rakkaansa.

 

Jätän tällä kertaa sen kummemmin vastaamatta, jotta en saa "uskikisia" kimppuuni. Jos haluat tietää, mitä ajattelen asiasta, pukkaa yytä =)

 

Jäi jotenkin harmittamaan oma "hidasälyisyyteni", miksi en heti juossut puhelimeen... toisaalta asia hieman pelottikin vaikka isäni kanssa oli hyvät ja läheiset välit hänen eläessään.

 

Jätän tällä kertaa sen kummemmin vastaamatta, jotta en saa "uskikisia" kimppuuni. Jos haluat tietää, mitä ajattelen asiasta, pukkaa yytä =)

Laitoin yytä sulle

 

Jätän tällä kertaa sen kummemmin vastaamatta, jotta en saa "uskikisia" kimppuuni. Jos haluat tietää, mitä ajattelen asiasta, pukkaa yytä =)

Minua alkoi kiinnostamaan sun vastaus/näkemys tuohon. En hyökkää kenenkään kimppuun..