Yli vuosi yritystä

Hei. Haluaisin hieman kuulla vain muiden ajatuksia yrittämisestä ja yrittämisestä olla yrittämättä.

Itse olen vielä hetken 24 ja mieheni 26. Olemme toivoneet ja yrittäneet lasta meidän perheeseen 2012 tammikuusta asti, jolloin jätin pillerit pois. Elokuussa (yk7 tai 8) sainkin plussan testiin, mutta raskaus meni syyskuussa jo kesken viikoilla 7+. Sen jälkeen emme hetkeen yrittäneet enää, vaan katsoimme onnistuisiko lapsen saaminen yrittämättä.

Vuosi vaihtui ja sitten se iski, kun tajusi olevansa samassa tilassa kuin vuosi sitten. Enää emme jaksa oikein yrittääkkään, koska viimeksi kun kävin gynellä kierron puolivälissä limis oli surkea ja munasarjoissa ei näkynyt yhtään follia. Tuntuu, että olemme molemmat hieman luovuttaneet, vaikka meillä on yritystä takana vain hiukan yli vuosi. Nyt yllätys yllätys odotamme, että jos löytyisin syy siihen miksei mitään tapahdu.

Miten te muut jaksatte ja pystytte yrittämään, koska minusta tuntuu koko ajan enemmän ja enemmän siltä, etten ehkä ansaitse tuoda lasta tähän maailmaan, koska sitä mahdollisuutta ei ole minulle vielä suotu..

 

Minä lopetin ehkäisyn 02/12 ja alussa oltiin sillä periaatteella, että tulee jos on tullakseen. Menkat kuitenkin oli hukassa aika pahasti, ja heinäkuussa löytyi pco-tyyppiset munasarjat. Sain terolutit puoleksi vuodeksi, ja tässä vaiheessa aloin vasta ovistakin tikuttelemaan. No, en varmaan ovuloinut kunnolla terojen aikana ollenkaan, sillä testeihin tuli koko aika kaksi tasapaksua viivaa. Lopetin terolutit joulukuussa-12, ja heti sen jälkeen "luomukierrossa" mulla oli kunnon ovis kp 26 ja siitä tulin raskaaksi.
Nt-ultrassa 22.2 huomattiin kuitenkin että oli mennyt kesken joskus rv 8 (tuolloin olisi pitänyt viikkoja olla noin 11+1), joten ei muuta kuin kotona lääkkeellinen tyhjennys.
Nyt olen tuhrutellut 12 päivää ja pikkuhiljaa alkaa loppumaan. Itse olen uutta tarmoa täynnä, että vielä se vauva tulee. Mulla on ikää 31, ja mies on 29. Yksityiselle gynelle varattu aikaa parin viikon päähän, hänen kanssaan oli viime kesänä puhetta, että jos en ole puolessa vuodessa raskautunut terojen kanssa, niin katsotaan muuta lääkitystä tai sitten lähetettä julkiselle puolelle jatkotutkimuksiin/hoitoihin.
Tuo keskenmeno oli tosi kamala, mutta jotenkin en osaa luovuttaa. Mulla on nuoresta asti ollut epäsäännöllinen kierto, ja olen aina lapsia halunnut, joten pakkohan se on vielä yrittää. En aio lannistua ekasta vastoinkäymisestä, vaikka ärsyttääkin aloittaa taas kaikki alusta, ja etenkin tuo oviksen metsästäminen on mulle tosi hankalaa.

Eli kunhan vuoto loppuu ja elämä jatkuu suhteellisen normaalisti, niin kyllä me vielä yritetään saada se jälkikasvu alulle vaikka hankalaa varmaan tuleekin olemaan.

 

Olen 19v poikaystävä 25v olemme yrittäneet monka kerta tehdä lapsi mut ei onnistnut en tiedä mistä
se johtuu

 

pahintahan tässä on se että sitä kun ei aina jaksakkaan. Meillä tosin on jo kaksi lasta jotka saivat alkunsa todella vaivattomasti. Kolmatta ollaan tehty kohta kaksi vuotta ei tärpin tärppiä.
Kävin yksityisillä gyneillä ja lapsettomuuspolilla kaikki on hyvin,mutta ei vaan onnistu. Itseä ainakin ahdistaa... Olen onnellinen tietenkin kahdesta aikaisemmasta lapsesta, mutta vauvakuume on vauvakuume.

 

Itselläni 1 1/2 vuotta sitten kohdun ulkoinen raskaus, ollaan lasta yritetty kohta kaksi vuotta. Olen syönyt hormoni pillereitä, nyt piikkihoito menossa. Nyt kuukautiset n. 2 vko myöhässä, eilen tein testin, mutta negaa näytti. Huomenna soitto omalle lääkärille, tuntuu että jotain on vialla, ehkä, toinen rinta tosi arka, vihlontaa mahassa. toivon ettei mitään vakavaa. En tiedä miten kestäisin vastaavan kuin tuossa alussa kertomani..

 

Kerroit viestissäsi ettette "yrittäneet enää" keskenmenon jälkeen, jolloin annoitteko koko hankkeen olla vai lopetitteko stressaamisen? Olen osittain kokenut saman kuin te ja ymmärrän etenkin tunnepuolelta oikein hyvin.

Itselläni ikää 23v ja mieheni 34v ja olemme yrittäneet yhteensä kaksi vuotta lasta. Ensimmäinen vuosi meni niin ja näin, tunnelmissa jossa vauvaa toivottiin muttei otettu turhia paineita. Koin myös tässä välissä tuulimuna raskauden, joka oli erittäin kova paikka, sillä hyvä työkaverini raskautui kuukautta myöhemmin kun ehkäisy oli jätetty pois. Seuraava vuosi meni hyvin aktiivisesti makuuhuoneessa kovalla stressillä ja aina seksin jälkeen pidin lantiotani kohotettuna tyynyjen avulla jne. Ovistesteihin upposi myös hyvin rahaa, mutta epäsäännöllinen kierto vaikeutti tikuttamista. Sitten lopetin tuolloisessa työssäni, vaihdoin työtä kahdesti ja ajauduin lääkärille pahojen särkyjen takia. Lääkärin määräämässä raskaustestissä kumminkin selvisi, että olin raskaana. Raskauteni on ollut erittäin suuri stressi minulle ja vaikka olemme nyt viikolla 31+3 olen vieläkin erittäin stressaantunut että vauvalle kävisi jotain, vaikka näkymät ovat hyvät. Emme käyneet hoidoissa missään välissä tai jutelleet terveyskeskuksessa, koska olen niitä joka haluaa hoitaa asian ilman ulkopuolisia. Ainut neuvo minkä voin antaa on stressin vähentäminen lapsen tekemisessä, vaikka neuvo voi olla laiha lohtu (niinkuin minullekin tekovaiheessa), mutta se auttoi minun raskautumiseeni. Paljon tsemppiä tulevaan ja eritoten jaksamista, taakkanne ei ole helppo, mutta yhdessä jaksatte varmasti!

 

Minulla (25v) ja miehelläni (33v) on myös reilusti yli vuosi yritystä. Jaksan sillä, että mielestäni olen vielä nuori enkä usko, että jäisimme lapsettomaksi Tähän mennessä olemme olleet lähinnä TJOTtaillen.. Mutta kävin kyllä tänä kesänä terveyskeskuksessa, jossa minulle tehtiin muutamia testejä, mutta mitään ei löydetty. Seuraavaksi pitäisi kai testata mies.

 

Halusin tulla tänne vaan kirjoittamaan, että me saimme kun saimmekin elokuun 12. pv positiivisen testin. Nyt raskausviikkoja on 13+6 ja tällä hetkellä kaikki on mennyt ihan hyvin. Olen tosin ollut vuodepotilaana kaksi kuukautta päivittäisen oksentamisen takia, mutta olen sen valmis kärsimään.

Tähän lopputulokseen päädyttiin niin että touko- ja kesäkuussa söin clomifeneja ja taukokierron aikana tärppäsi. Minulla keho tarvitsi vain hieman hormoniapuja, jotta pikkuinen saatiin aikaiseksi.

Meni siis viikkoa vaille vuosi edellisestä plussauksesta. Toivottavasti tämä kaveri pysyy kyydissä loppuun asti. Tsemppiä kaikille yrittäjille.