Heippa,
Aloitin sitten oman ketjun kun en tunne kuuluvani oikein mihinkään porukkaan.. Monilla samanikäisillä on jo taaperoita ja alle 30 kymppisten kanssa tuntee olevansa hieman eri viivalla tämän ajan kulun kanssa.. Tosin ajatukset ja toiveet kaikilla tietty samat.
Mutta täällä olisi 34-v nainen, joka vasta nyt on olemässään tilanteessa, että vauva olisi enemmän kuin tervetullut. Pillerit on jätetty pois kesäkuussa, mutta vielä ei ainakaan mitään kuulu. Kierto on ollut 39 päivää ja sitten 28 päivää. Ota siitä sitten selvää milloin pitäisi tärpätä
Ajattelin, etten halua pohtia tai miettiä mitään epävarmuustekijöitä, mutta kyllähän sitä vähääkään keskusteluja seuratessaan huomaa, että mitä vaan voi sattua minkä ikäisille tahansa ja helpolla ei välttämättä pääse. Ja vaikka haluaisi kaiken toimivan luomusti niin silti tekee mieli laskea päiviä ja mennä vonkaamaan mies vaikka töistä kesken päivän jos aika olisi sopiva. Sitten ajattelen vielä niin, että itse voi näillä omilla välillä "negatiivilla" ajatuksilla vaikuttaa omaan stressitasoon ja sitä kautta mahdollisuuksiin tulla raskaaksi. Hoh hoijaa, pitäisiköhän lopettaa ajattelu..
Mutta onkos tääällä ketään muita näin alkuvaiheessa asioiden kanssa olevia päälle kolmekymppisiä? Millaisia aatoksia..
Aloitin sitten oman ketjun kun en tunne kuuluvani oikein mihinkään porukkaan.. Monilla samanikäisillä on jo taaperoita ja alle 30 kymppisten kanssa tuntee olevansa hieman eri viivalla tämän ajan kulun kanssa.. Tosin ajatukset ja toiveet kaikilla tietty samat.
Mutta täällä olisi 34-v nainen, joka vasta nyt on olemässään tilanteessa, että vauva olisi enemmän kuin tervetullut. Pillerit on jätetty pois kesäkuussa, mutta vielä ei ainakaan mitään kuulu. Kierto on ollut 39 päivää ja sitten 28 päivää. Ota siitä sitten selvää milloin pitäisi tärpätä
Ajattelin, etten halua pohtia tai miettiä mitään epävarmuustekijöitä, mutta kyllähän sitä vähääkään keskusteluja seuratessaan huomaa, että mitä vaan voi sattua minkä ikäisille tahansa ja helpolla ei välttämättä pääse. Ja vaikka haluaisi kaiken toimivan luomusti niin silti tekee mieli laskea päiviä ja mennä vonkaamaan mies vaikka töistä kesken päivän jos aika olisi sopiva. Sitten ajattelen vielä niin, että itse voi näillä omilla välillä "negatiivilla" ajatuksilla vaikuttaa omaan stressitasoon ja sitä kautta mahdollisuuksiin tulla raskaaksi. Hoh hoijaa, pitäisiköhän lopettaa ajattelu.. Mutta onkos tääällä ketään muita näin alkuvaiheessa asioiden kanssa olevia päälle kolmekymppisiä? Millaisia aatoksia..