Yli kolmekymppisenä esikoisen saaneet, mistä olette löytäneet äitikavereita?

Uskon että 18-25-vuotiaana esikoisen saaneet löytävät helpommin äitikavereita, koska saman ikäisten lasten suht samanikäisiä äitejä on runsaasti.

Oikeastaan muuta varsinaista varjopuolta en ole vielä keksinyt näin "myöhemmällä iällä" lapsen saamisessa, kuin että äitikavereita (ja lapselle samanikäisiä leikkikavereita) on vaikeampi löytää, kun suurin osa on 10-15 v. nuorempia.

Tottakai sitä tulee nuorempienkin kanssa toimeen, mutta kaipa sitä on leikkipuistossakin vaikea joidenkin lähestyä naista, josta ei tiedä onko lapsen äiti vai mummi. (kerran tuota minulta yksi pikkutyttö on kysynytkin)

Itse alan helposti juttelemaan jos joku lähestyy, mutta myönnän että itse olen ehkä hieman arka menemään juttusille. Tai sitten jos menenkin, niin keskustelu ei johda numeroiden vaihtoon tms.

Olen yrittänyt ottaa oppia minua kaksi vuotta nuoremmasta naisesta, jolla on samaa ikäluokkaa oleva taapero kuin minulla. ( yksi niistä todella harvalukuisista "lapsellisista" kavereistani) Hänellä on ainakin parikymmentä äitikaveria, kerran olin vieressä kun hän sopi leikkipuistotapaamisen äidin kanssa, jonka oli tavannut lääkärin odotushuoneessa. =) Mutta jotenkin vaan vaikea tehdä itseään tykö, upeaa kyllä että on sellaisia joilta se onnistuu.

Jotenkin jo tuntuu kököltä ajatus pojan lähestyvistä 2-vuotissynttäreistä, joilla taitaa olla vain 1-2 lapsivierasta, kiitos äidin joka ei osaa tehdä tuttauuvuutta muiden äitien kanssa. :ashamed:

No, kun poika menee syksyllä päiväkotiin, sieltä niitä leikkikavereita varmaan löytyy ainakin, ja ehkäpä myös minulle äitikavereita, jopa niitä yli kolmikymppisiä. (tai vaikka vähän allekin.) =)

 

Avoimet päiväkodit, perhekahvilat, erilaiset vauva- ja taaperoryhmät, näistä on omat mammakaverit isosti poimittu ja joukossa on niin parikymppistä kuin reilusti päälle kolmekymppistä esikoisen äitiä

 

Mulla ei oikein ole juurikaan alle 30-vuotiaana lapsia hankkineita kavereita Muutama poikkeus korkeintaan... Hei, mä olin nuori kun sain aika tarkkaan 30veenä muksun. Nyt useampi vuosi myöhemmin on vasta se boomi.

Tunnen tasan yhden vai kaksi joka teki alle 25sena muksun..

 

Avoimet päiväkodit, perhekahvilat, erilaiset vauva- ja taaperoryhmät, näistä on omat mammakaverit isosti poimittu ja joukossa on niin parikymppistä kuin reilusti päälle kolmekymppistä esikoisen äitiä

Heh ehkä toi mun "ikänolous" johtuu vain ihan alkavasta neljänkympin kriisistäni. Ei sillä iällä kyllä oikeasti väliä ole, lapsista riittää ainakin aina juttua, vaikka olisi ikäeroa se 20 vuotta.

 

Itse sain synntytysvalmennksesta ja äiti-vauvajumpasta. Mutta, silti kaipaisin enemmän ystävyyttä kuin näitä uusia "kavereita". Ihan kiva näinkin, mutta jotain väliltä puuttuu. Ei tuo kuitenkaan ole mikään "ongelma", eikä varsinkaan yli kolmekymppisten. Itse en edes lapsella pitänyt mitään synttäreitä ns. kavereille ennen kuin täytti neljä.

 

Olen saanut esikoisen 30-vuotiaana ja työkavereissakin oli monta suunnilleen saman ikäistä pienen lapsen äitiä. Seurakunnan äiti-lapsipiiri, leikkipuisto, naapurit, sitten seurakunnan kerho jne. Kavereita löytyi vaikka kuinka. Tuttavapiiriini ei kuulunut yhtään äitiä, joka olisi saanut lapsen 18-25-v, kaikki olivat vanhempia

 

Mulla ei oikein ole juurikaan alle 30-vuotiaana lapsia hankkineita kavereita Muutama poikkeus korkeintaan... Hei, mä olin nuori kun sain aika tarkkaan 30veenä muksun. Nyt useampi vuosi myöhemmin on vasta se boomi.

Tunnen tasan yhden vai kaksi joka teki alle 25sena muksun..

Oho, heh, no onhan se lapsenteon ikäkeskiarvo kuulemma noussut aika paljon viime vuosikymmenien aikana. =)

 

Mulla ei oikein ole juurikaan alle 30-vuotiaana lapsia hankkineita kavereita Muutama poikkeus korkeintaan... Hei, mä olin nuori kun sain aika tarkkaan 30veenä muksun. Nyt useampi vuosi myöhemmin on vasta se boomi.

Tunnen tasan yhden vai kaksi joka teki alle 25sena muksun..

Peesi. Mun kaveripiirissä on yksi, joka sai esikoisensa alle 30v. Toki tunnen ihmisiä, työkavereita ja muita, jotka on nuorempana lapsia hankkineet, mutta hyvistä kavereistani ei tällaisia löydy... Nyt on vauvabuumia eletty meidän "jengissä" pari-kolme vuotta ja ikää "äitijengillä" on noin 33-34v.

 

Heh ehkä toi mun "ikänolous" johtuu vain ihan alkavasta neljänkympin kriisistäni. Ei sillä iällä kyllä oikeasti väliä ole, lapsista riittää ainakin aina juttua, vaikka olisi ikäeroa se 20 vuotta.

Lapsista puhumalla on hyvä aloittaa, monien kanssa alkaa juttu lentää suuntaan jos toiseen jos kiinnostuksenkohteet ja elämäntilanteet muuten on samankaltaiset, ihan iästä riippumatta

Voin kyllä lämpimästi suositella jos teidän paikkakunnalla toimii esim MLL:n perhekahvilaa. Piireihin voi alkuun olla nihkeä päästä jos sama porukka on käynyt pidempään, mutta kun vähän tunkee niin kyllä se siitä

 

Olen saanut lapseni yli 3-kymppisenä. En kaivannut "äitikavereita". Minulla on oma ystäväpiiri/työkaveripiiri, joka riitti. Halukkaita kaveriksi olisi varmaan ollut (muskarissa, uinnissta jne.), mutta tuntui tyhmältä alkaa kaveerata sellaisen kanssa, jonka kanssa ei oikeasti ole mitään yhteistä. Samaa viestiä olen kuullut muiltakin samanikäisilitä.

Vauvakahviloissa en koskaan käynytkään.

 

Mun äitikaverit on samoja kavereita kuin aina ennenkin, koska lähes kaikki frendit pukkaavat jälkikasvua samaan aikaan. Yhden nelikymppisen kahvittelukaverin sain, kun nainen puistossa suoraan kysyi, voitaisko tavata muutenkin kuin sattumalta. Se on hyvä lähestymistapa, koska kaikki äidit varmaan ymmärtävät, miksi lapsille halutaan leikki- ja äidille juttuseuraa.

 

[QUOTE="vieras";23466724]Olen saanut esikoisen 30-vuotiaana ja työkavereissakin oli monta suunnilleen saman ikäistä pienen lapsen äitiä. Seurakunnan äiti-lapsipiiri, leikkipuisto, naapurit, sitten seurakunnan kerho jne. Kavereita löytyi vaikka kuinka. Tuttavapiiriini ei kuulunut yhtään äitiä, joka olisi saanut lapsen 18-25-v, kaikki olivat vanhempia [/QUOTE]

Mulla on muutama hyvä ystävä joilla on lapsia, yhdellä jopa vain kaksi vuotta vanhempi kuin omani, mutta kaikki asuvat niin kaukana ettei kauhean usein ole mahdollisuutta nähdä.

Kirkkoon ei kuuluta, koko talossa tai lähitaloissakaan (olemme pari kk sitten muuttaneet) ei ole pieniä lapsia. Leikkipuisto on melkein ainut, kesällä tulemme varsinkin siellä käymään ihan päivittäin, joskus varmaan parikin kertaa päivässä, kun tämän kerrostalon piha on aika ankea.

Ja tosiaan se päiväkoti sitten syksyllä.

 

itse olen nyt 26v. esikoisen sain 22, kuopuksen 23.
Parhaimmat kaverit minulla ovat itsestäni vanhempia! =)

Et kai se ihmisen "henkinen ikä" vaikuttaa... Minusta eivät toiset usko että olisin näinkin "nuori" vasta. Jotenkin on aina natsannut jutut paremmin vanhempien kanssa

 

Lapsista puhumalla on hyvä aloittaa, monien kanssa alkaa juttu lentää suuntaan jos toiseen jos kiinnostuksenkohteet ja elämäntilanteet muuten on samankaltaiset, ihan iästä riippumatta

Voin kyllä lämpimästi suositella jos teidän paikkakunnalla toimii esim MLL:n perhekahvilaa. Piireihin voi alkuun olla nihkeä päästä jos sama porukka on käynyt pidempään, mutta kun vähän tunkee niin kyllä se siitä

Joo kyllä uskoisin niitä täälläpäin olevan, täytyy ottaa selvää.

 

No tota...itse olin 32v ja 35v kun lapset synty ja täälläpäin oli runsaasti juurikin "vanhempia" äitejä.
Muiden ikää en oo niinkään miettinyt, mutta sen aikaiset "äitikaverit" oli 30v-40 välillä.
Mä luulen et tässäkin on alueellisia eroja?
Kotiiäitinä ollessa kavereita löyty lähinnä leikkipuistoista, perhekerhosta ja esikoisen kerhokaverien äideistä.

Mun omat ystävättäret ovat myöskin lähes kaikki ollet yli 30v kun lapsia on syntynyt, eli heissäkin oli siis samassa tilanteessa olevaa seuraa.

Nyt kun lapset ovat "jo" 8v ja 5v en kaipaa itse kavereita lasten kaverien vanhemmista.
Toki on hyvä hieman tietää jotain vanhemmista, että tietää vähän missä lapset kyläilee...

 

Ihan joka paikasta Mutta olenkin ihmetellyt tuuriani. Enkä ole kyllä itse pannut painoa sille esikoisasialle, on ollut kiva tutustua samanikäisiin ihmisiin, vaikka lapsia olisi jo useampikin.

 

[QUOTE="kahden äiti";23466776]itse olen nyt 26v. esikoisen sain 22, kuopuksen 23.
Parhaimmat kaverit minulla ovat itsestäni vanhempia! =)

Et kai se ihmisen "henkinen ikä" vaikuttaa... Minusta eivät toiset usko että olisin näinkin "nuori" vasta. Jotenkin on aina natsannut jutut paremmin vanhempien kanssa [/QUOTE]

Minä tulen hyvin toimeen itseäni nuorempien kanssa, mutta myös vanhempien. Suurin osa harvoista ystävistäni ja kavereistani ovat 2-4 v. nuorempia kuin itse olen, mutta on paljon nuorempiakin, ja vanhempia myös, yksi hyvä ystäväni on kaksi vuotta nuorempi kuin äitini. Mutta henkisesti 30-40-vuotias, siis positiivisella tavalla.

 

Nyt kun lapset ovat "jo" 8v ja 5v en kaipaa itse kavereita lasten kaverien vanhemmista.
Toki on hyvä hieman tietää jotain vanhemmista, että tietää vähän missä lapset kyläilee...

No, mulla itsellänikin saisi olla enemmän kavereita. Tai ystäviä, tai molempia.

 

minä sain muutamat äitiystävät täältä kaksplussalta ja sitten yhdessä näiden "nuorten" kanssa tutustuttiin naapuruston muihin mammoihin. Perhekahviloissa en saanut ketään juuri juttuseuraksi, liekö kuppikunnat syynä. Vauva musakrissa sain muutamia tuttuja ja sille asteelle jäivätkin muskarin loputtua.

Itse sain lapsen reilu 30v. ja nyt neljänkympin ovelle kolkutellessa olen huomannut olevani sillai "vanha" kun meille ei enempää lapsia tule ja näille nuoremmille vielä perheet kasvavat. Kaikki ns. äitiystävät ovat n. 30v. eli siinä 9 vuotta meillä ikäeroa. Käytännössä sitä ei huomaa, jutut samalla tasolla pyörii on se ikä mikä vain. Persoonat siinä vaikuttaa eniten, kenen kanssa juttu luontevasti luistaa. Mutta olen nyt huomannut, että vaikeampaa on saada uusia ystäviä ja aikaa hoitaa niitä suhteita.

 

Tänään oltiin pojan kanssa leikkipuistossa, ja peräti kaksi tosi kivan tuntuista äitiä tuli juttelemaan, molempien kanssa varmaan jutskataan toistekin siellä jos nähdään. Toinen oli viikko sitten perheineen tänne muuttanut, minäkään en kauhean kauaa täällä ole asunut. Kovin montaa kertaa ei olla tuossa puistossa käyty. Olihan ne nuorempia, mutta ei sillä oikeestaan oo mitään väliä kyllä, tärkeämpää on ehkä se että lapset ovat suunnilleen samaa ikäluokkaa. =)