*Pinkku*, sellainen mäkin olen, että haluan tietää faktat. Enkä mä sitä ehkä niin paljon pelkääkään, että meissä olis vikaa, vaan kaikkea muuta, mitä siitä seuraa... Hoitoja ja epävarmuutta jne jne. Ehkä tässä onkin kyse mun kontrollifriikkiydestä, nyt on sellainen tilanne käsillä, etten pysty yhtään itse päättämään miten tässä käy. Siis tarkoitan, että me voidaan päättää esim. hoitoihin menemisestä, mutta kukaan ei voi antaa takeita, että ne onnistuu.
Ehkä olen niin tottunut pitämään oman elämäni ohjaksia, että tällanen epävarmuus vaan raastaa. Oon aina ollut päätösten ihminen, en oo jääny esim.huonoihin parisuhteisiin miettimään, ollako vai eikö olla. Oon vaihtanut työpaikkaa silloin kun siltä on tuntunut, ja muuttanut paikkakuntaa ja maatakin välillä. Nyt vaan en voi tietää yhtään, miten tässä käy ja se pelottaa. Kestetäänkö me tää, kun mies on ihan samanlainen kuin minä..?! Me ei yleensä olla kauheen hyviä epävarmoissa tilanteissa, halutaan ratkaista ne puoleen tai toiseen ja mennä eteenpäin.
PS. En usko, että kp 11 ja 12 touhuamisesta haittaakaan olis, kyllähän siittiöt elää siellä valmiusasemissa jonkun aikaa...
Ehkä olen niin tottunut pitämään oman elämäni ohjaksia, että tällanen epävarmuus vaan raastaa. Oon aina ollut päätösten ihminen, en oo jääny esim.huonoihin parisuhteisiin miettimään, ollako vai eikö olla. Oon vaihtanut työpaikkaa silloin kun siltä on tuntunut, ja muuttanut paikkakuntaa ja maatakin välillä. Nyt vaan en voi tietää yhtään, miten tässä käy ja se pelottaa. Kestetäänkö me tää, kun mies on ihan samanlainen kuin minä..?! Me ei yleensä olla kauheen hyviä epävarmoissa tilanteissa, halutaan ratkaista ne puoleen tai toiseen ja mennä eteenpäin.
PS. En usko, että kp 11 ja 12 touhuamisesta haittaakaan olis, kyllähän siittiöt elää siellä valmiusasemissa jonkun aikaa...
Viimeksi muokattu: