Hyvää iltaa,
Liityn seuraanne. En oikein tiedä, kuumeilenko vauvaa ja kuinka paljon, mutta sellainen ajatus on hiipinyt takaraivoon. Minulla on siis kolme lasta edellisen puolisoni kanssa, joista yksi alle kouluikäinen. Nykyiselle miehelleni kerroin tutustuessamme, etten halua lapsia. Hän lapsettomana asian hyväksyi täysin. Reilu vuosi seurustelun jälkeen tuli ensimmäiset vihjaukset vauvasta ja nyt toisen vuoden jälkeen uudestaan. Keskustelimme asiasta jälleen, mutta se jäi vaivaamaan mieltäni. Voinko olla niin itsekäs, että vien mahdollisuuden biologiseen vanhemmuuteen? Mies on aivan ihana lasteni kanssa, mutta itsekin minulle totesi, että luuli, ettei biologialla ole merkitystä, mutta nyt hän kokee, ettei koskaan ole se oikea vanhempi. Päädyin erittäin huonon ihon takia poistattamaan kapselin heinäkuun lopussa reilun kahden vuoden käytön jälkeen ja pari viikkoa sen jälkeen alkoivat menkat. Tässä vaiheessa piti aloittaa pillerit, mutta jätin ottamatta. Nyt sitten tässä mietiskelen, aloitanko seuraavien menkkojen jälkeen tai mitä jos niitä ei tule? Olenko kuitenkaan henkisesti valmistunut asiaan? Ikä, pitkä aika pois työelämästä edellisten lasten takia, edellisten rankat vauvavuodet ex-puolison kanssa, joka teki uraa ja minä hoidin perheen. Paljon painaa vaakakupissa seillä toisella puolen. Nyt taas rakas työ, harrastukset, lapset melko itsenäisiä ja vapaa-aika lasten ollessa isällään. Lisää sinne toiselle puolen asioita. Elämä on... vaikeaa
Seurailen siis mukana ja lämmittelen asiaa mielessäni.