Yleistä laihdutushöpinää...

Siis tää on todella vaikeeta! Mulla menny jo melkeen viikon ajan ihan penkin alle, oon syöny jädeä, heseä, karkkia, suklaata, kakkua yms. yms. Ja karpata pitäis. Puuh!

Itellä ihan kamala olla. Maha turvottaa, ei toimi kunnolla, vaatteet piukottaa eikä mikään näytä hyvältä.

Pudotettavaa ois 20-30kg, paino nyt noin 90kg. Yritetään lasta koko ajan ja kärsin lievästi korkeasta verenpaineesta, mutta siltikään ei mikään saa mua motivoitumaan olemaan tiukkana... :ashamed: |O

Tämmösiä aatoksia tänään. Huomenna mennään puuhamaahan enkä pysty syömisiä kauheesti tarkkailemaan, joten torstaina alkaa taas uuden elämäntavan metsästäminen. Tosin perjantaina onkin sitten tyttöjen ilta ja juomingit sen mukaiset...

Tulkaas tänne höpisemään, iloitsemaan ja valittamaan!! =)

 

Siis tää on todella vaikeeta! Mulla menny jo melkeen viikon ajan ihan penkin alle, oon syöny jädeä, heseä, karkkia, suklaata, kakkua yms. yms. Ja karpata pitäis. Puuh!

Katkaisin viikonloppuna päälle jääneen herkutteluputken tänään, jäi todella liiaksi taas päälle. Kyllähän tässä saa melkein istua käsiensä päällä, mutta valitettavasti ainut ratkaisu on itsekurin ruoskiminen siihen kuntoon, että herkutteluputken kykenee katkaisemaan.

Huomenna mennään puuhamaahan enkä pysty syömisiä kauheesti tarkkailemaan

Näen omaa ajattelutapaani tässä lauseessa. "En mä tänään pysty, aloitan huomenna..."

Uusi elämäntapa pitää muuntaa sellaiseksi, että sitä pystyy noudattamaan. Omalla kohdallani kalorien laskeminen tarjoaa juuri oikean määrän johdonmukaisuutta ja tiukkoja rajoja, mutta myös variaatiomahdollisuuksia ja helppoutta. Ja elämäntapani on todella kalorien laskeminen, koska järki ei enää sano luonnostaan, syönkö liikaa vai liian vähän.

 

Mullakin pudotettavaa ainakin 30kg. Mä pystyn olemaan syömättä tai sitten syön kaikkea paljon :ashamed: Mulla oli joskus bulimia (silloin laihdutin jotain 28kg) ja toivottavasti en ainakaan enää siihen suuntaan mene. Olen koittanut nyt mahalaukkua pienentää ja tänään olenkin syönyt vain aamupalaksi kolme ruisleipää juustolla ja paprikalla. Kova nälkä ja mietin koko ajan syönkö vielä. Joo, tää on sairasta :ashamed:

 

Koita pysyä tiukkana kaupassa, niin on sitten helpompaa kotona
Älä osta mitään mikä sisältää sokeria tai rasvaa. Mulla sokerissa ehdoton raja on 10g/100g ja koitan valita rasvattomia tuotteita, kasvisrasvaa, oliiviöljyä jne... Rasvattomia tuotteita on helppo löytää mutta sokerin kanssa onkin vaikeampaa. Jaksamisia!! =)

 

Kova nälkä ja mietin koko ajan syönkö vielä.

Pakko hehkuttaa, mutta kalorien laskeminen ratkaisi omalla kohdallani tuon ongelman. Olen sitä tyyppiä, joka sohvalla röhnöttäessään miettii jatkuvasti, mitä kaapista voisi vielä käydä vetämässä naamariinsa.

Tunne on kadonnut kalorien laskemiseen orientoitumisen jälkeen. Jos näen, että päivän kalorit ovat täynnä, menee ilta jotenkin rauhallisemmin ja leppoisammin. Tiedän, että olen syönyt tänään jo tarpeeksi, eikä tarvetta kaapille menoon ole. Rauhattomuus nimittäin vaivaa edelleen, siihen asti, kunnes näen, että päivän kalorit ovat täynnä. Kalorien täyttyminen päivän osalta antaa ihmeellisellä tavalla rauhan siitä, ettei syömistä enää sen päivän osalta "tarvitse" miettiä.

 

moi!

Voi että ku on menny penkinalle. Ite tiiän kokemuksesta että laihduttaa ei pysty ku ittensä takia. 1.1.2009 alotin laihiksen joka kesti 4,5 kk tuloksena oli 20 kiloa kevyempi minä! Ekat pari viikkoo oli kaikkein vaikeinta, sit alko jo pikkuhiljaa tottuu siihen mitä voi syödä ja mitä ei. Pahinta on ku pitäis lähtee ulos kavereitten kans pitää hauskaa, koska sillon houkutukset on hirveen suuret ja se 1 ilta kysyy ihan hirveesti itsetuntoo. Ite sillon kattelin ravintolan ruokalistat etukäteen läpi ja katoin paljonko missäkin on kaloreita, pelkkää salaattii ei tarvinnu syödä, mut valitsin itelle maistuvan kevyemmän ruuan ja ruokajuomaksi tilasin siiderin sijaan laitti kokista/muuta limua. Siinä se meni kevät välillä itkien, mut onnistuin.

Tästä on reilu vuos ja sillon paino tippui viel laihiksen lopettamisen jälkeenkin 3 kiloo. Nyt on tullu 6 kiloo takas siitä mitä olin vuossitten pienimmilläni ja aloin taas miettii että ei, jos tätä jatkan ni ei hyvä heilu. Nyt alko taas samanlainen laihis ku sillon, motivaationa on se että paino putoaa. Eka viikko ku alottaa on vaikeeta, mut ku ekan viikon jälkeen huomaat että se että pysyy tiukkana näkyy heti tuloksissa se auttaa seuraavaa viikkoo.

Älä lannistu! Kilo kerrallaan ja pysyt päätöksessä, kerro lähipiirille tavoite ja pyydä tukee ja apuu niiltä. Sekin auttaa että on joku jonka kanssa puhuu laihdutuksesta ja niistä vaikeista hetkistä. Mulla ei mies oikeen osaa sanoo juuta eikä jaata siihen miten vaikeeta laihis voi olla, koska ite ollu aina laiha ja kunnossa.

Tehään tää yhessä!

 

mä luulen, että näitten pahimpien helteiden ajaksi kannattaa diettaukset unohtaa. Varsinkin karppaus. Tai mä en ainakaan ole jaksanut tehdä ruokaa ja esim. vesimelonia ja jätskiä ja mehuja tekee koko ajan mieli. Mun mielestä voi ihan hyvin pitää breikkiä kun on jotenkin oikeesti poikkeuksellinen tilanne, niinku nämä sairaan uuvuttavat kelit. Jos väkisten yrittää ja lipsuu koko ajan niin saa vaan pahan mielen ja lipsuminen vaan pahentuu ja pitkittyy.

 

en mä usko että laihdutuksen vaikeuteen tai helppouteen liittyy se miten kylmä tai kuuma on. Ite koen ne tekosyynä, antaa itselleen luvan olla yrittämättä. Aina tulee jotain minkä takia tulee sellainen olo että "ei nyt oo sopiva hetki". On juhlia ja lomia ja kaikenlaista.

Mutta toki on niin että jotta onnistuu muuttamaan elintapansa on oltava siihen valmis. Kyseessä ei kuitenkaan ole laihdutuskuuri, vaan elämäntaparemontti, muuten käy niinku mulle ja kiloi lähtee tulee takasin. Not good. Parin päivän stemppi ei vielä riitä tulosten saamiseen, vaaditaan se eka viikko ku on tosi tiukkana itelleen ja siitä se lähtee, ja ekan viikon jälkeen se on jo helpompaa ku tietää mitä saavuttaa sillä että pysyy tiukkana.

Ja toisaalta, kesällä on tosi hyvä aika laihduttaa. On tuoreita marjoja makean himoihin ja grilliin ku heittää makkaran sijaan kanaa ja lautaselle aina paljon itelleen mieluisia kasviksia ni sitä muuttuu ruokavaliot jo näin helposti. Lisäksi kesällä liikkuminen on helppoo, kävelylenkeillä ei tarvii pelätä liukastuvansa ja pyörällä voi lähtee rannalle uimaan.

 

Olipa kiva kun tänne avattiin tämmöinenkin ketju
nyytimyy on niin oikeassa tuossa elämäntaparempasta!!

Noh, saahan sitä nyt vähän herkutellakin välillä. Mutta tärkiää on sitten palata takaisin satulaan. EIKÄ STRESSATA! Stressi hidastaa painonpudotusta jollei nyt tyystin jopa jumita koko hommaa. Pääasia on hakea itselle sopiva tapa laihduttaa ja nauttia syömisestä, ei se ole mikään pakollinen paha tai pahin synti. Ja verensokeri tulisi pitää aisoissa ettei kaupasta tule kahmittua tavaraa tai kotona napsittua huomaamatta kaikenlaista turhaa.

Omalla kohdalla herkkuputken katkasussa ei auta kuin totaalikieltäytyminen, niin että makeanhimo laskee. Koska en osaa vieläkään herkutella kohtuudella... Se on kumma juttu ja olenpa monen monta kertaa miettinytkin MISTÄ tällanen ateriointivamma on saanut alkunsa. Vanhukset ei koskaa ollut tekemässä ruokaa, tunnesyömistä, makeanhimoa verensokerin heittelystä ja varmasti jokin sokeriaddiktikin olen. Aina salaa hakemassa junnuna kaapista sokeripitosta. Pienen itsetutkiskelun jälkeen olen yrittänyt muuttaa asennetta laihduttamiseen ja lähestyn asiaa enemmän elämäntaparemontin suunnasta, koska en halua enää koskaan päästää itseäni semmoiseen kuntoon kun pahimmillani olin. Parikymppisenä tarjottiin jo verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä.

Vaikka laihdutettuja kiloja on takana 50-70 vuosien saatossa ja monet niistä on aina tullut takaisin (kunnon jojo) niin voisinpa väittää, että kun nyt päätin alottaa uudenlaisen elämän enkä varsinaisesti laihduttaa, niin on ollut paljon rennompi ja helpompi seurata ohjenuoraa. Yritän nyt mennä antamaan itselleni anteeksi syötyäni puolikkaan tummasuklaalevystä. Köhh.

Sokeria väistellen ja rasvalla porskutellen, kesäisiä lärveisiä heittelee ilmaan karppi-Metso :wave:

 

Hei Metso!!
Ai kauheeta ihan kuin minä olisin kirjoittanut tekstisi!! Tämä typy ei myös osaa kohtuudella syödä herkkuja, jos annan itselleni luvan pariin suklaa palaseen, niin tämän jälkeen tulee hirveä taistelu itseni kanssa, joinka yleensä häviän totaali kieltäytyminen ainoa vaihtoehto.
Kaiken maailman laihdutuskeinoja olen kokeillut, aina saan tiputettua se 15-20kg, mutta takas ne hiipii!
Tällä hetkellä karppaan, ensimmäistä kertaa elämässä, mahtava fiilis =)

 

Heippa! Ihanaa kun tänne tullut muitakin kirjoittelemaan =)

Mulla menny viikonloppu suht ok, tosin jäde maistuu ja perjantaina maistu alkomahooli...Nyt tuleekin kunnon tauko siihen, ihan omasta halusta..Ja toivotaa, että pian tärppäis meilläkin...

Huomenna alkaa ihan kunnolla karppaaminen, mutta sallin hedelmät...
Kuntosali- ja jumppakortin aattelin mennä huomenna ostamaan, samalla saan ohjausta kuntosalilaitteisiin ja oman ohjelman! Katotaa, vaihtuuko huomenna taas ääni kellossa ja pelko/jännitys puuttuu peliin...Toivottavasti ei. Yksin ei vaan oo kiva mennä ainakaan aloittelemaan... :ashamed:

Tänään menny karpisti, mutta kaks jädeä :ashamed: Höh..mutta oli niiiiin hyväää..
Noh, huomenna ei enää jädeä kuin vain viikonloppuisin max.2!En voi kokonaan kaikkea iteltäni kieltää...

Mutta tsemppiä kaikille!!

Psst.mä kirjoittelen täällä selkäongelmaisena. Alaselkä meni eilen iha kunnolla lukkoon, mutta onneks nyt jo tuntuu helpottavan!! Lisää vaa venyttelyä..

 

Dodih!! Nyt on kuntosalilla käyty ja personal traineria tavattu B) Oli vaan tollanen yhen kerran tapaaminen ku näytti miten laitteet toimii ja teki mulle oman saliohjelman...2-3krt viikossa salilla, kerran jumpassa ja sit kerran uimassa...Ja tietty joka päivä koiran kanssa. Saas nähä miten mun käy

 

hyvin sun käy Haaveilija!!

mä oon huomannu et oon näköjään erikoistunu näihin mielipiteiden kyselyihin, mut olisin tiedustellu et mikä on teistä paras fiilis/tuottaa parhaan fiiliksen laihdutuksessa. Siis jos rehellisii ollaan ni täähän on melkoista taisteluu kokoajan ja joka päivä mielitekoi ja kaikkee vastaan.. Mut mitkä on sellasii positiiivsii fiiliksii???

itellä positiivisii fiiliksii tuo seuraavat:
- se ku vaaka näyttää miinusta ku siihen astuu viikon mieliteko taisteluiden päätteeksi,
- se kun huomaa jaksavansa paremmin fyysisesti, esim. lasten kanssa,
- se kun huomaa että hei mun vaatteet alkaa olee liian isoi/ mahtuu päälle taas sellasii vaattei mihin ei hetkeen oo mahtunu,
ja ehdottomasti PARHAAN fiiliksen saan siitä kun:
- huomaan että entinen kompastuskivi (esim. hesepulla/sipsipussi..) on siin eessä ja pystyy sanoo että ei kiitos, en halua. Se kun voittaa ittensä ja saavuttaa sen että ei oo enää mielitekojensa orja vaan on ite se joka hallitsee tilanteen ja sen mitä syö. Ja sillonkin kun sit ottaa vähän, ni ne määrät sitä mieliherkkua on pienentyneet huomattavasti.

 

Ae että haaveilija87, kyllä kelpais mullekin personal treineri. Se sais olla semmonen Rambo-tyyppinen. Hikinen ja karjuis koko ajan, mieluiten mukana koko ajan. Kaupassa, kotona ja matkalla. Aina kannustamassa eteenpäin ja muistuttamassa tumman suklaan vaaroista.. :xmas:

Jaa-a, noista hyvistä fiiliksistä... Ihan pikkuasiatki ilahduttaa suuresti. Isoimpana on kyllä hyvä olo joka seuraa eittämättä painonlaskussa. Nyyttimyyn kanssa samoilla linjoilla, ja nuihin voisi vielä lisätä pari:
- itsetunto/varmuus lisääntynyt
- ei hikoiluta niin paljoa kuin ennen (olsin kuollu näillä helteillä)
- vaatekaupoissa on kiva taas käydä (viime vknloppuna meni koko 40 mekko ylle, olin pyörtyä onnesta)
- kehtaa käyttää hihattomia toppeja (major juttu meitille)
- italialaiset saapikkaat menee taas kiinni ylös asti

Veikkaisin että menee meillä miehenkin kanssa vähän paremmin. Ja kroppa on hiljentynyt, semmosia äkillisiä mielitekoja ei tule yhtä usein kuin ennen. Meinas aina lähtee mopo käsistä jossei ruuan päälle saanu jälkkäriä tai vähintäänki kahvin kanssa makusteltavaa. Nyt ei tee edes mieli vaikka joku nassuttaskin vieressä viineriä suupielet murusissa. Kompastuskivi on kyllä tummasuklaa...huomaan taas käden tuoneen tuohon viereen levysen tummaa, eikä ole edes yli 80 prossasta.

 

Huomenta kaikille!!

Mä olen niin alussa eikä sillai tuloksia ole vielä tullut, eikä myöskään positiivisia fiiliksiä ehtinyt kertymään, mutta varmasti niitä tulee kunhan alkuun pääsen

Mulla on kanssa noi käsivarret ihan tosi suuri ongelma kohta..Siis liian suuret muuhun kroppaan verrattuna.

Mutta nyt jatkamaan hommia!! =)