Onnellinen???
Jaa-a.
Lopetin noin kaksi tuntia sitten elämäni vaikeimman ihmissuhteen, avomieheeni, lapseni isään, joten en nyt ainakaan onneni kukkuloilla..
Sekin ihan järkkyä.
Vaikka pitäis olla hirveän onneton, tai onnellinen, tai edes jotain, niin on vain ihan jumissa. Ja hirmu ikävä jo nyt ja mietintä, teinkö kuitenkaan oikean ratkaisun.
Toivottavasti, vaikka aikahan sen vasta joskus näyttää. :$
Jaa-a.
Lopetin noin kaksi tuntia sitten elämäni vaikeimman ihmissuhteen, avomieheeni, lapseni isään, joten en nyt ainakaan onneni kukkuloilla..
Sekin ihan järkkyä.
Vaikka pitäis olla hirveän onneton, tai onnellinen, tai edes jotain, niin on vain ihan jumissa. Ja hirmu ikävä jo nyt ja mietintä, teinkö kuitenkaan oikean ratkaisun.
Toivottavasti, vaikka aikahan sen vasta joskus näyttää. :$
En oikeastaan. Olen hetkellisesti.. Minusta tuntuu, että mun elämästä puuttuu jotain tärkeää! Mulla on mies ja mä asun sen kanssa. Me ei olla enää edes niin hyviä kavereita kuin kaverit keskenääni. Sellaisia että kerrotaan kaikki surut ja murheet ja ilot ja kehutaan ja kannustetaan toista..Ei, sitä tää ei todellakaan ole.
Me ei jutella miehen kanssa juuri ollenkaan.. No, mistään muusta kuin meidän tytöstä. Kerron, että mitä sille on päivän aikana tapahtunu ja sellaista. Sitten ollaan hiljaa. Kumpikin omissa askareissa eikä edes huomata mitenkään toisia! Jos jotenkin saadaan keskusteluyhteys, niin se on tyyliin "katoppa mitä tuo neiti esittää", ja sit nauretaan, jos naurattaa!
Onko tää sitä arkea!! Arkea isolla aalla?!
:headwall: :headwall:
Me ei jutella miehen kanssa juuri ollenkaan.. No, mistään muusta kuin meidän tytöstä. Kerron, että mitä sille on päivän aikana tapahtunu ja sellaista. Sitten ollaan hiljaa. Kumpikin omissa askareissa eikä edes huomata mitenkään toisia! Jos jotenkin saadaan keskusteluyhteys, niin se on tyyliin "katoppa mitä tuo neiti esittää", ja sit nauretaan, jos naurattaa!
Onko tää sitä arkea!! Arkea isolla aalla?!
:headwall: :headwall:
pikkubertta harmaana
En ole onnellinen, parisuhde tällä hetkellä helvetistä. Ainoa valopilkku on tuo ihana pieni tyttö. Viime yökin meni valvoessa ja tapellessa, mies kännissä ja mä tottakai selvin päin, en ota lapseni nähden enkä tällä hetkellä muutenkaan.
Supermam
Tällä hetkellä päällimmäisin tunne on kova ikävä, mies on reissuhommissa... Mutta aamuyöllä kun tulen työkeikaltani kotiin, on mies taas kotona nukkumassa ja pieni poikamme mummolassa hoidossa, niin kyllä kiipeän ukon syliin olemaan oiiiiiikein onnellinen. Toki myös pikkuisen pojan katsominen onnellistuttaa