Alkuperäinen kirjoittaja M:Tulkitsinko väärin, vai yrittikö joku vastaajista puolustella karjumistaan sillä, että "äiti on vaan vähä väsy ja se on voi voi".
Oma kokemukseni taas on se, että jos äiti huutaa ja menettää malttinsa heti, sillä ei ole minkään tason auktoriteettia oman lapsensa edessä. Teini-iässä sitten huudettiin kilpaa. Ja tässä omassa kokemuksessa olin itse se lapsi.
No, en voi tietää millaisesta huutamisesta kaikki puhuvat. Totta kai jokainen ääntään joutuu toisinaan korottamaan, mutta siitä on pitkä matka räyhäämiseen.
Mutta jos väsyneen äidin tai ap:n kuvailemassa tapauksessa on kyse siitä mitä itse olen kokenut, voisi joku lastensuojelun kanssa asiointi tai häätö olla paikallaan. Jos on niin poikki, ettei jaksa lapsiaan kaitsea muuta kuin karjumalla, suosittelen lämpimästi apuvoimia. Ei ole yhtään sankarillista yrittää kituuttaa yksin viimeisillä voimillaan.
Sanon tämän täydestä sydämestäni, itsekin joskus väsyneenä äitinä kyllä tiedän että ei aina jaksa olla pitkäpinnainen. Eri asia on kuitenkin korottaa ääntään sillon tällön kun karjua jatkuvasti (kuten kyse oli tuossa aiemmin kertomassani tapauksessa).
Kaikki mun muistot omasta äidistäni lapsuusajalta liittyy siihen, että äiti karjui tai itki. Näin jälkikäteen äitini on kyllä pyydellyt anteeksi ja myöntänyt, että olisi tarvinnut apua. Kai te äidit oikeasti haluatte tehdä kaikkenne, ettei teidän lapsille tule tuollaista lapsuutta? Paras tapa pitää huolta lapsistanne on pitämällä huolta itsestänne!
Kiitos tästä kirjotuksesta!