Yksityisyrittäjäperheen kesäloma/muu loma?

Olen tuossa kuunnellut pitkin vuotta työkavereitteni valituksia miehiensä pitkistä työpäivistä, mutta nyt vasta älysin, että olen noin 40 hengen työporukasta ainoa, jonka miehellä ei ole koskaan kunnon lomia.
Mieheni toimii yksityisyrittäjänä ja tekee töitä yksin, joten lomia hän ei ole pystynyt juurikaan pitämään. Kesäisin hän on koettanut pitää pidennetyn viikonlopun. Kahdenkymmenen vuoden aikana meillä ei ole ollut ns. yhteistä perhelomaa, jolloin voitaisiin koko perhe yhdesssä rentoutua oikein kunnolla. Vuosikaudet haaveilin yhteisestä perhelomasta lasten kanssa, mutta se juna meni jo. Toivottavasti voimme eläkemummona ja -vaarina lomailla joskus lastenlasten kanssa. Löytyykö kohtalotovereita? Kummoisia tarinoita teillä on?
Se hyvä puoli on, ettei lomastressi pääse koettelemaan parisuhdetta. Pirteää syksyä kaikille!

 

Yksityisyrittäjän vaimo minäkin. Meillä ukko on aina töissä, mutta voi ottaa työn mukaansa minne meneekin. Puhelin, läppäri ja email riittää. Toimistokin sijaitsee kotona. Se tuo maahan erästä tuotetta, mitä myy vuoden ympäriinsä ja nytkin on sen puitteissa e-suomessa reissussa. Paljon matkustaa ja siksipä mullakin on näitä yksinäisiä iltoja vaikkapa notkua täällä netissä. Muuten se myy omaa erikoisosaamistaan ja palveluaan eri projekteihin freelance-pohjalta ja kausiluontoisesti.

Meidän perheen onni on se, ettei jossain ole jotain putiikkia, mitä on pakko pitää auki 9-18. Mies on paljon kotona, mutta henkisesti muualla. Vaatii pitkää pinnaa ymmärtää, miksi puhelimeen on vastattava vaikka kesken ruokailun ja perhe jää aina kakkoseksi. Kyllähän sen järjellä tajuaa, mutta joskus vain niin nyppii. Ei sitä voi ymmärtää kuinka suuret paineet sillä välillä on, kun pääpiirteissään on niin rento ja rempsakka mies. Remonttihommathan meillä kärsii ja talo repsottaa puolivalmiina, kun aina on joku muu projekti, mikä painaa päälle.

Mutta enpä vaihtaisi pois. Me pääsemme matkustelemaan paljon ja vietämme loppujen lopuksi paljon aikaa yhdessä. Jatkuvaa haastetta tuo kuitenkin se, että mies osaisi vetää rajan perheen ja työn välille. Voisipa mies joskus painaa off-nappia ja olla ajattelematta työkuvioita. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Mies on ollut yrittäjä koko pienen ikänsä, on sen luontoinen ihminen, pursuaa ideoita, on rohkea ja nopea.

 

Eipä olla oltu kertaakaan kesälomalla yhdessä ja seitsemän vuotta ollaan asuttu kimpassa.Tänä kesänä melkein pääsi lomlle meidän kanssa, ainakin yritti, mutta tulipa just lisää tilauksia, kun ois ollut tarkoitus hypätä koneeseen ja tulla meidän kanssa Suomeen, ekaksi oli tarkoitus viikoksi ja sitten se vaihtui pitkään viikonloppuun ja lopulta ei päässyt ollenkaan. No noin joka toinen vuosi päästään sentään Suomeen yhdessä jouluksi, mutta avokki tulee vain viikoksi ja me pojan kanssa ollaan se kuukausi siellä.
Miehellä, kun on oma firma rakentaa ja kunnostelee veneitä. Talvella yleensä rakentaa uuden uutukaisia ja keväällä ja kesällä sitten tulee hätäsoittoja, että veneessä se ja se rikki ja voisitko tulla korjaamaan tai jotain uutta pitäis saada veneeseen. Ja viikonloput mitä ne on. Mulle on joka päivä maanantai , kun ei miestä juurikaan kotona näy edes viikonloppuisin ja kauppoihinkin voi mennä nykyään sunnuntaisinkin ostoksille, ainoa mistä huomaa, että on sunnuntai, kun pankkien ovet ei aukene kuin kortilla.
Ja se pitkää päivää tekeminen voi, kun loppuisikin työpäivä klo 16 ja avokki tulis kotiin,mutta yleensä tulee soitto jos kerkii, että tänään menee taas myöhään.
Yks hyväpuoli sentään on , ettei tuu riitoja, että minne mentäis lomalle, kun on vaan yks päättämässä

 

Täällä myös yrittäjän vaimo. Arkisin tuntuu, ettei paljon nähdä ja näin syksyisin, kun itsekin teen hulluna töitä ja joudun myös reissaamaan, tuntuu että välit aina kiristyy.

Meidän ainoa tapa viettää kunnon lomalta tuntuva loma, on lähteä mahdollisimman kauas ulkomaille. Ja mielellään vähintään kahdeksi viikoksi. Muuten puhelin soi tauotta, eikä mieheni pääse irti työasioista.

Kotimaan "lomat", kuten mökkeilyn mies kokee todella rasittavana. Itse nautin joskus vanhempieni mökillä oleilusta.

 

Täällä myös yksityisyrittäjän vaimo.Mies tekee pitkiä päiviä, töitä on vaikka miten paljon, joskus joutuu sanomaan, että sorry, mutta uusia töitä ei oteta vastaan.Siitä on pyritty pitämään kiinni, että sunnuntait ovat vapaita, joskus myös lauantait.perheloma on kutistunut pidennettyyn viikonloppuun, toissa kesänä taisimme ehtiä käymään sukulaisissa itä suomessa.Pääosin minä pyöritän tätä 5 lapsisen perheen arkea.Lapset ovat 16v( opiskelee amiksessa ),14v,11v,7v ja 3kk:ta.Onneksi isommat ovat jo koulussa, niin arki on helpompaa =)

 

Minunkin mieheni on yksityisyrittäjä, ja päivälle tuppaa pituutta tulemaa. Viikkoon mahtuu yksi vapaapäivä, sunnuntai, jolloin olemme koko perhe koolla. Yleensä nuo vapaapäivät ollaan vain kotosalla, ei oikein huvita lähteä silloin mihinkään, kun tietää että kiireinen viikko on yleensä edessä. Lomailuista ei kannata isommin edes haaveilla, kesällä lomaa piti vain muutamia päiviä.

Minun vastuulla on tämä arjen pyörittäminen täällä kotosalla. Lapsia meillä on viisi, iältään 5 - 14 vuotiaita, joten touhua riittää kaikkien ollessa kotosalla. Näin kouluaikaan on päivisin rauhallista, mutta illalla menoa riittää siitäkin edestä.

 

Meillä on maataloutta ja pari rakennusalan yritystä. Viimevuosina on pyritty pitämään kiinni vapaista viikonlopuista ja joka talvisesta etelän reissusta. Nyt kun maatalous puolelta on eläimet pois, oli eka oikea kuukauden kesäloma 9vuoteen, mutta toisalta näyttää siltä, että talvireisu saattaa jäädä tekemättä.
Arvovalintojahan nuo yrittäjälle on, ottaako sen taloudellisen riskin, että sanoo asiakkaalle sori vaan, mulla on nyt vapaata. Arki on varmasti taloudellisesti niukempaa tällä periaatteella, mutta mulle se on ainoa tapa pysyä järjisäni, silti välillä -aika usein- tulee huomautettua miten helppoa olis kun sais vaan käydä töissä ja työpäivän jälkeen tulla kotiin. Se, että työpaikka on kotona on aina haastava ratkaisu; miehen on helppo paeta arkea töihin ja mun taas jättää työt tekemättä kodin pyörittämisen varjolla... Ja työmatkat, messut yms. on yhteisiä, toisaalta yhteistä aikaa, mutta toisaalta sitä sitten kattoo toista välillä 24/7...Nykyään tosin noi rakennushommat vie miestä välillä työmaille ja mä taas en niillä yhtä usein käy -paitsi nyt kun mies on sairaslomalla on välillä toisinpäin; ukko kotona lasten kanssa ja mä porakoneen kanssa katolla.