Yksipuolista vauvakuumetta, miten eteenpäin?

Meillä on mieheni kanssa yksi yhteinen tytär ja miehelläni on kaksi lasta aikaisemmasta avioliitosta. Nämä lapset ovat jo teini-iässä ja äitinsä painostuksesta en ole koskaan nähnyt näitä lapsia, enkä varmaan koskaan tule näkemäänkään. Myöskään kolmevuotias tyttäremme ei ole sisarpuoliaan koskaan nähnyt.

Nyt minulla on ollut jo pidemmän aikaa kova vauvakuume ja viime päivinä se on mennyt jo siihen, että se täyttää ajatukseni melkein joka hetki.

Miestäni en ole kuitenkaan saanut innostumaan asiasta, hänellähän on jo kolme lasta, joten yritän kyllä ymmärtää häntäkin, mutta toivoisin kovasti ymmärrystä myös häneltä. Minä niin haluaisin tyttärellemme sisaruksen.

Onko kenelläkään muulla ollut vastaavaa tilannetta? Yksipuolista vauvakuumetta? Ja jos on, niin miten siitä on selvinnyt? Onko suhde jatkunut joka tapauksessa vai onko se johtanut jopa eroon? Viimeksi kun vauva-asiasta puhuttiin, miehen kommentti oli, että jos hän sanoo ei, niin alkaako hän etsiä omaa kämppää.

 

vauvakuume voi olla polttava tunne, mutta jos toisella osapuolella ei ole "tartuntaa"...mieti asiaa parisuhteenne ja yhteisen lapsenne kannalta; onko asia niin iso että se on todellakin "deal breaker". Teillä on kuitenkin yksi yhteinen lapsi jo. Ehkä se mies siitä ajan kanssa lämpiää ajatukselle. Jotkut tuppaavat olemaan semmoisia että mitä kovemmin tupututat tai vaadit, sitä enemmän he vetäytyvät kuoreensa eivätkä kuuntele.

 

Hei! Täältä löytyy sinulle kohtalontoveri. Meillä myös uusperhe, tosin minulla ennestään kaksi lasta ja meillä yksi yhteinen. Kaikki lapset asuvat meillä. Minulla on ollut jo n. kolme vuotta ihan tolkuton vauvakuume, oikea kipu ja kaipuu :ashamed:
Miehen mielestä lapsia on jo ihan tarpeeksi eikä halua lisää. Olemme tästä paljon keskustelleet ja mieheni kyllä ymmärtää tunteeni, mutta ei silti halua enää lapsia. Mies on paljon harrastuksensa takia poissa kotoa ja kuvittelee, että minä ison lapsijoukkion keskellä sitten hänelle katkeroidun jossain vaiheessa sen vuoksi. Ei millään suostu ymmärtämään, että minä viihdyn mainiosti lasten kanssa silloinkin kun hän ei ole kotona. Ja sitten tietysti tila-ja raha-asiat ja mies haluaisi, että meillä olisi enemmän aikaa olla kahdestaa ym. aivan ymmärrettäviä syitä, mutta kun tämä kuume on ihan kamala. Ymmärrän kyllä, ettei pitäisi valittaa, kun saanut koplme ihanaa lasta jne.
Minulla pieni toivon kipinä olemassa, kun meillä on käytössä pelkästään keskeytetty yhdyntä ehkäisynä. Tosin se on kyllä toiminut 7vuotta :kieh: , mutta ainahan voi silti vahinko sattua. Tietenkin senkin toivominen on minulta tyhmää ja väärin miestä kohti, mutta toisaalta olen nyt huomennut, kun en ole vauvasta vähään aikaan ratkuttanut ja mies on huomannu, kuinka aina näillä palstoilla luuraan, että esim. tässä kuussa meille on ekaa kertaa sattunut pari vahinkoa. Eli luulen, että mies on vähän alkanut sulamaan minulle, koska on näiden vahinkojen antanut sattua
Mutta ymmärrän tilanteesi ja tunteesi. Yritä keskustella miehesi kanssa. Toivottavasti meidän molempien miehet vielä joskus haluaisivat vauvan meidän kanssa, tosin minulla jo 36v ikää, joten aika alkaa käydä vähiin.
Voimahali sinulle
:hug: :hug: :hug:

 

Kiitos vastauksista! Kiva huomata, että kohtalotoverikin löytyy. Eikä sitä ikää meikäläiselläkään ihan loputtomiin riitä, ikää kun löytyy 34 vuotta...

Välillä tuo kuume täyttää ajatukset vain niin täysin, ettei osaa mitään muuta miettiä taikka ajatellakaan elämää ilman sitä omaa vauvaa. Kavereille syntyy toisia taikka kolmansia lapsia ja olen kyllä vilpittömästi onnellinen heidän puolestaan, vaikkakin mielessä väkisinkin käy, että miksi minä en saa kertoa samanlaisia uutisia.

No, mikäli en koskaan saa sitä toista omaa lasta, niin sitten mun pitää vaan ruveta olemaan "varaäiti" kummilapsilleni. Olen onnellinen siitä, että meillä on yksi yhteinen terve, ihana tyttö, mutta eihän ihminen koskaan ole täysin tyytyväinen siihen, mitä itsellään on... :|

Myrskyisää perjantaita etelä-Suomesta!

 

Täälläkin kamala myrsky ja flunssaakin pukkaa. Just sellainen olo, että tekisi mieli mennä peiton alle mököttämään. Tänään tuli postista dvd musiikkikerhosta, kun olin taas kerran unohtanut perua ja kas kummaa filmin nimi oli "paksuna". Kylläpä on mukava sitä ruveta kattomaan... :kieh: Niin, onhan se ihana, kun on kuitenkin lapsia ennestään ja minullakin on neljä ihanaa kummilasta, mutta sittenkin. Ja kun oikein sellainen päivä sattuu, niin tuntuu, että rinnoista alkaa maitoa tulla, jos kuulee vauvan itkua. Ja minullakin tätä on kestänyt jo hyvän aikaa ja tiedän, et tulee kestämäänkin. Pitää vain yrittää olla katkeroitumatta miehelle. Pitää toivoa, että omat lapset tekevät sitten joskus minulle lasternlapsia, joita saa paijata ja hoitaa.
Minä en kyllä rehellisesti ole ihan kokonaan menettänyt toivoani. Aion kyllä yrittää puhua miestä ympäri.
Toivottavasti tekin Erkku vielä pääsisitte sopuun asiasta. Ei sitä koskaan tiedä noista miehistä :heart:

 

Eihän niistä ikinä tiedä, mutta uskon että mun raskautumismahdollisuudet on noin 5 %. Ei meidän suhde taida muutenkaan olla kovin vakaalla pohjalla, mutta järki sumenee kun kuume vaivaa. =)

On kiva vaihdella ajatuksia jonkun kohtalotoverin kanssa, helpottaa oloa edes vähän, kun tietää, ettei yksin käy näitä tunteita läpi.

Nyt olis sit laskiaissunnuntai ja ulkona kaunis ilma, mutta me vaan köllötellään sisällä, kun tytöllä kova yskä ja flunssa ja hiukan lämpöä. Mitä kivaa sitä oikein keksisi? Mies makaa krapulaansa pois makuuhuoneessa, oli eilen lätkää katsomassa. Eipä siitä taida kovin seuraa tänään olla... =(

Mukavaa sunnuntaita! Oliko hyvä leffa...

 

Leffa on vielä katsomatta :ashamed:
Tänäaamuna heräsin kamaliin menkkakipuihin ja nyt on sit taas kerran mieli ihan maassa :ashamed: Minä niin toivoin, et olisi tärpännyt, kun kävi viime kierrossa pari "vahinkoa". Mut ei niin ei. Me oltiin äsken koko perheen voimin kolailemassa pihaa ja pienimmäinen harjoitteli hiihtämistä. Raitis ilma hieman piristi. Kaveri odottaa vauvaa ja sen kanssa on tullut vauvan vaatteita hypisteltyä. Voit varmaan kuvitella, miten haikea olo siitä tulee, vaikka kaverin puolesta olenkin ihan aidosti onnellinen.
Eilen jutusteltiin taas miehen kanssa tästä vauva-asiasta ja mies myönsi, että periaatteessa vauva olis ihan kiva, mutta...plaaplaaplaa.... Raha ja pienet tilat tuntuisivat olevan suurin este. Eli nyt vaan sitten lotto vetämään ja ässäarpoja kehiin
Pikaista paranemista tyttärellesi ja iloisia ajatuksia tämän vauvakuumeen keskelle =)