yksinöinen anoppi & jolunvietto

[QUOTE="vieras";27627233]Sattumalta kyllä puhui vielä toisten päällekin. Sitä voi vaihtaa vaikka paikkaa, jos se hermo menee siihen puheeseen. Eikö teillä ole mitään tajua sosiaalisista tilanteista? Ja kyllä, me lapset luikittiin pakoon sitä puhetulvaa aina välillä, ja vanhemmat sai kuunnella juttuja. Välillä hyvin erikoisiakin tarinoita. Eikä se sukulaisuussuhde ennen dementiaakaan mikään helppo ilmeisesti ollut.

Homman nimi kun oli se, että sukulaisista pidetään huoli. Vaikka ne olis niitä rasittaviakin. Nyttemmin ollut sekin äijä mullissa monta vuotta, eli ollaan ihan rauhassa saatu viettää sitä joulua. Sekin aika vielä tulee, kun ne vanhat ja rasittavat sukulaiset ei enää tule käymään vaikka kutsuis. Mukava sitten lastenlasten muistella niitä yhteisiä aikoja, kun niitä ei ole.[/QUOTE]


Ei tässä ole kyse siitä, että anoppi olisi täysin hylätty ja ei koskaan tapaisi lapsenlapsiaan. Ehei, kyllä käymme ainakin 2 kertaa kuussa vierailulla hänen luonaan. Siinä on ihan tarpeeksi kestämistä siinäkin. Mutta nyt oli kyse JOULUN vietosta!! Ja kyllä, itsekkäästi ajattelen että perheemme saa viettää rauhallisen, tunnelmallisen joulun, voimme viettää yhdessä aikaa, syödä rauhassa, keskustella, leikkiä ja pelailla lasten kanssa ja NAUTTIA JOULUSTA ilman että panta kiristää kenenkään päätä. Tässä ajattelen myös LASTEN etua ja siitä, millaisia muistoja joulusta haluan heille jäävän. Leppoisaa yhdessäoloa koko perheen kesken VAI muistoja mummon yksinpuheluista ja hieman vaivautunutta tunnelmaa...

 

Ai niin, ehkä sekin kertonee jotain, että myöskään miehen 3 muuta sisarusta eivät ole halukkaita ottamaan anoppia luokseen jouluna...

 

Meille olisi tervetulleet appivanhemmat vaikka joka joulu, mutta anoppi on suoraan sanonut ette ihän vietä joulua muualla kuin kotona.

Sinne taas me ei lähdetä, koska siellä minä olen selvästi ylimääräinen :/

 

Voihan sitä ajatella siltäkin kannalta, että kun itse olet vanha ja mahdollisesti yksin niin toivoisitko voivasi viettää joulua jonkun lapsesi luona.

Ja mulle ainakin anoppi on perhettä, onhan hän mieheni äiti.

Tästä mäkin lähtisin!

 

Mun mielestä on todella itsekästä ja kurjaa olla ottamatta aatoksi yksinäistä ihmistä kotiinsa. Ellei kyseessä ole joku todella ilkeä ihminen, joka vain pilaisi kaikkien joulun. Silloin on ehkä parempi niin. Muuten on kyllä tosi surullista, jos joku joutuu olemaan jouluaattona yksin.

 

Ymmärrän, että anoppeja on erilaisia, mutta ihan oikeasti palstan rakkaat naiset.. Lukekaa nyt näitä ketjuja, joita ropisee palstalle harva se päivä. Aina anoppi sitä, anoppi, tätä, "minulla on anoppiongelma", "en halua anoppia katsomaan vastasyntynyttämme", "anoppi pilaa joulun/juhannuksen/elämän". Äideistä samatyylisiä ketjuja on murto-osa.

Mistähän tämä johtuu? Ovatko poikien äidit jotenkin sekopäisempiä? Tässäkin ketjussa on kuvailtu muutama todella rasittavalta vaikuttava anoppi, mutta ei juuri äitejä. Kestämmekö enemmän omalta äidiltämme? Suvaitsemmeko heidän omituisuuksiaan paremmin? Miksi monet tahtomattaan tai tietoisesti suosivat äidin puoleisia isovanhempia ja eristävät isän puoleiset "meidän porukasta" / "perheestä".

Miehelle se anoppi on kuitenkin äiti. Kannattaa oikeasti miettiä sitä minkälaisen mallin antaa lapsilleen. Jos samat ihmiset kirjoittelisivat palstalle 20-30 v. kuluttua, voisin kuvitella sitä valitusta niistä hirveistä MINIÖISTÄ, jotka erottavat minut omasta pikkuisestani..

Tilanteita ja anoppeja ja äitejä on erilaisia, mutta palstan perusteella anopit ovat jostakin syystä sieltä syvältä jostakin.. Kannattaa muistaa, että harvoin asiat ovat kovin mustavalkoisia ja toisella osapuolella voi olla hyvinkin eriävä näkemys..

 

Ymmärrän, että anoppeja on erilaisia, mutta ihan oikeasti palstan rakkaat naiset.. Lukekaa nyt näitä ketjuja, joita ropisee palstalle harva se päivä. Aina anoppi sitä, anoppi, tätä, "minulla on anoppiongelma", "en halua anoppia katsomaan vastasyntynyttämme", "anoppi pilaa joulun/juhannuksen/elämän". Äideistä samatyylisiä ketjuja on murto-osa.

Mistähän tämä johtuu? Ovatko poikien äidit jotenkin sekopäisempiä? Tässäkin ketjussa on kuvailtu muutama todella rasittavalta vaikuttava anoppi, mutta ei juuri äitejä. Kestämmekö enemmän omalta äidiltämme? Suvaitsemmeko heidän omituisuuksiaan paremmin? Miksi monet tahtomattaan tai tietoisesti suosivat äidin puoleisia isovanhempia ja eristävät isän puoleiset "meidän porukasta" / "perheestä".

Miehelle se anoppi on kuitenkin äiti. Kannattaa oikeasti miettiä sitä minkälaisen mallin antaa lapsilleen. Jos samat ihmiset kirjoittelisivat palstalle 20-30 v. kuluttua, voisin kuvitella sitä valitusta niistä hirveistä MINIÖISTÄ, jotka erottavat minut omasta pikkuisestani..

Tilanteita ja anoppeja ja äitejä on erilaisia, mutta palstan perusteella anopit ovat jostakin syystä sieltä syvältä jostakin.. Kannattaa muistaa, että harvoin asiat ovat kovin mustavalkoisia ja toisella osapuolella voi olla hyvinkin eriävä näkemys..

Varmaan ainakin osittain johtuu siitä, että tyttäret usein pitävät äiteihinsä enemmän yhteyttä kuin pojat. Miehen pitää nk katkaista napanuoransa viimeistään silloin, kun alkaa seurustelemaan. Nainen taas "on oikeutettu" tapaamaan vanhempiaan, saamaan äidiltään ihan käytännön apujakin kodin- ja lastenhoidossa yms. Jos nainen menee lastensa kanssa äidilleen miehen ollessa töissä tai jossain, niin se on ihan ok. Mutta jos mies menee lastensa kanssa äidilleen naisen ollessa töissä tai jossain, niin mies on luuseri, joka ei pärjää edes omien lastensa kanssa.

 

Varmaan ainakin osittain johtuu siitä, että tyttäret usein pitävät äiteihinsä enemmän yhteyttä kuin pojat. Miehen pitää nk katkaista napanuoransa viimeistään silloin, kun alkaa seurustelemaan. Nainen taas "on oikeutettu" tapaamaan vanhempiaan, saamaan äidiltään ihan käytännön apujakin kodin- ja lastenhoidossa yms. Jos nainen menee lastensa kanssa äidilleen miehen ollessa töissä tai jossain, niin se on ihan ok. Mutta jos mies menee lastensa kanssa äidilleen naisen ollessa töissä tai jossain, niin mies on luuseri, joka ei pärjää edes omien lastensa kanssa.

Varmasti tämä vaikuttaa asiaan. Se mitä tarvittaisiin olisi asennemuutosta ja erityisesti meiltä naisilta..

 

No ei anoppi ole yhtään sen pahempi kuin oma äitinikään. En omaa äitiäkään haluaisi meille kaikiksi joulun pyhiksi.

oma äitini on joulusta sanonut, että "ymmärtää hyvin jos haluamme viettää joulun oman pikkuperheemme kesken" eikä ole ollenkaan tuppautumassa meille. Ja oma äitini on todella voimakastahtoinen eikä tosiaankaan mua nöyristele. ainoa mitä olen sanonut, että haluamme viettää joulun ehdottomasti omassa kodissamme.

 

Ei tässä ole kyse siitä, että anoppi olisi täysin hylätty ja ei koskaan tapaisi lapsenlapsiaan. Ehei, kyllä käymme ainakin 2 kertaa kuussa vierailulla hänen luonaan. Siinä on ihan tarpeeksi kestämistä siinäkin. Mutta nyt oli kyse JOULUN vietosta!! Ja kyllä, itsekkäästi ajattelen että perheemme saa viettää rauhallisen, tunnelmallisen joulun, voimme viettää yhdessä aikaa, syödä rauhassa, keskustella, leikkiä ja pelailla lasten kanssa ja NAUTTIA JOULUSTA ilman että panta kiristää kenenkään päätä. Tässä ajattelen myös LASTEN etua ja siitä, millaisia muistoja joulusta haluan heille jäävän. Leppoisaa yhdessäoloa koko perheen kesken VAI muistoja mummon yksinpuheluista ja hieman vaivautunutta tunnelmaa...

Yritä nyt edes olla rehellinen ja myöntää, että omaa etuasi ajattelet ja hermojasi yrität säästää, etkä lasten. Sä haluat niille leppoisaa tunnelmaa siinä seurassa, jossa itse viihdyt.

Surullista tässä on se minkälaisen käsityksen lapset saa kuinka sukulaisia tulee kohdella ja siitä, ettei sitä yhteistä aikaa ja muistoja jouluista mummon kanssa tule. Eikä niitä voi myöhemmin tehdä.

Ja ihan rehellisyyden nimissä, kannattaisko sille mummolle sanoa sen vaivaannuttavasta käytöksestä, asiallisesti, jottei tätä tilannetta pääsisi tulemaan jouluksi? Vai onko kenties niin, ettei sua itse asiassa hirveesti haittaa vaikkei se mummo hiljasenakaan olis paikalla?

 

Ei anopille sanominen auta yhtään mitään, hän on aina ollut samanlainen. HÄN on tässä se, jolta puuttuu sosiaaliset taidot tässä kohtaa. Olen ollut jopa useissa juhlissa, joissa anoppi puhuu vaikka papinkin puheen päälle. HÄN, HÄN, HÄN...ja hänen jorinansa. Hän itse pitää itseään hyvin sosiaalisena ja tavallaan hän on erittäin mukava ja juttunsa ihan harmittomia. Eli kyse ei ole kait edes mistään sairaudesta, vaan hänellä ei oikein ole tilannetajua, ei osaa huomioida muita keskustelutilanteissa.

No häntä mä tässä nimenomaan tarkoitin. Onhan toi nyt tosi merkilllistä käytöstä.

 

Kyllä aikuiset ihmiset saavat ihan itse päättää joulunvietostaan. On järjetöntä surea vanhana, jos ne tunnelmalliset joulut omien lasten kanssa jäi aikoinaan viettämättä, kun keskityttiin perheen ulkopuolisten ihmisten tarpeisiin.

Moralisointi on turhaa, anopin voi kutsua kylään vaikka tapanina, jos anopin yksinäisyys huolettaa. Mun suvussa aatto vietetään aina perheen kesken, tapanina sitten kokoonnutaan kaikki yhteen, eikä kellään tunnu olevan valittamista tästä järjestelystä.

 

[QUOTE="vieras";27628181]Yritä nyt edes olla rehellinen ja myöntää, että omaa etuasi ajattelet ja hermojasi yrität säästää, etkä lasten. Sä haluat niille leppoisaa tunnelmaa siinä seurassa, jossa itse viihdyt.

Surullista tässä on se minkälaisen käsityksen lapset saa kuinka sukulaisia tulee kohdella ja siitä, ettei sitä yhteistä aikaa ja muistoja jouluista mummon kanssa tule. Eikä niitä voi myöhemmin tehdä.

Ja ihan rehellisyyden nimissä, kannattaisko sille mummolle sanoa sen vaivaannuttavasta käytöksestä, asiallisesti, jottei tätä tilannetta pääsisi tulemaan jouluksi? Vai onko kenties niin, ettei sua itse asiassa hirveesti haittaa vaikkei se mummo hiljasenakaan olis paikalla?[/QUOTE]

Ai että anopille voisi sanoa, että "kuulehan, jos lopetat tuon jatkuvan puhetulvasi ja annat toistenkin osallistua keskusteluun, saat tulla meille jouluksi." Näinköö ajattelit, että toiselle sanotaan ja joulutunnelmaa kohotetaan...? Anoppi loukkaantuisi verisesti ja kun kyse ei ole siitä, että hän tekisi kiusaa tuolla käytöksellään, vaan hän vaan on sellainen, on aina ollut ja tuskin pystyisi muuttumaan tuosta miksikään.

Ja mitä ne muistot joulusta mummon kanssa on, kun mummo ei jaksa kiinnittää huomiota lapsiin ja lapset selvästi häiritsevät hänen jutteluaan. On monesti komentanut lapset menemään toiseen huoneeseen jos ovat halunneet hänelle jotain sanoa tai näyttää. Usein kun olemme anopin luona kylässä, lapset kyselevät, että joko kohta lähdetään...Ja meillä lapset vielä alle kouluikäisiä...

 

[QUOTE="alkup";27628177]No ei anoppi ole yhtään sen pahempi kuin oma äitinikään. En omaa äitiäkään haluaisi meille kaikiksi joulun pyhiksi.

oma äitini on joulusta sanonut, että "ymmärtää hyvin jos haluamme viettää joulun oman pikkuperheemme kesken" eikä ole ollenkaan tuppautumassa meille. Ja oma äitini on todella voimakastahtoinen eikä tosiaankaan mua nöyristele. ainoa mitä olen sanonut, että haluamme viettää joulun ehdottomasti omassa kodissamme.[/QUOTE]

Onko äitisi myös yksin elävä? Toiset kaipaavat enemmän seuraa kuin toiset.

 

Onko äitisi myös yksin elävä? Toiset kaipaavat enemmän seuraa kuin toiset.

no ei ole yksin elävä, mutta epätyydyttävässä parisuhteessa. kai se huono parisuhde on parempi kuin ihan yksin.

 

Kyllä aikuiset ihmiset saavat ihan itse päättää joulunvietostaan. On järjetöntä surea vanhana, jos ne tunnelmalliset joulut omien lasten kanssa jäi aikoinaan viettämättä, kun keskityttiin perheen ulkopuolisten ihmisten tarpeisiin.

Moralisointi on turhaa, anopin voi kutsua kylään vaikka tapanina, jos anopin yksinäisyys huolettaa. Mun suvussa aatto vietetään aina perheen kesken, tapanina sitten kokoonnutaan kaikki yhteen, eikä kellään tunnu olevan valittamista tästä järjestelystä.

tykkään tästä

 

Ai että anopille voisi sanoa, että "kuulehan, jos lopetat tuon jatkuvan puhetulvasi ja annat toistenkin osallistua keskusteluun, saat tulla meille jouluksi." Näinköö ajattelit, että toiselle sanotaan ja joulutunnelmaa kohotetaan...? Anoppi loukkaantuisi verisesti ja kun kyse ei ole siitä, että hän tekisi kiusaa tuolla käytöksellään, vaan hän vaan on sellainen, on aina ollut ja tuskin pystyisi muuttumaan tuosta miksikään.

Ja mitä ne muistot joulusta mummon kanssa on, kun mummo ei jaksa kiinnittää huomiota lapsiin ja lapset selvästi häiritsevät hänen jutteluaan. On monesti komentanut lapset menemään toiseen huoneeseen jos ovat halunneet hänelle jotain sanoa tai näyttää. Usein kun olemme anopin luona kylässä, lapset kyselevät, että joko kohta lähdetään...Ja meillä lapset vielä alle kouluikäisiä...

Niin kuin aikaisemmin yritin jo kirjoittaa, asiasta pitäisi sanoa hyvissä ajoin ennen joulua. Ja ei, ei törkeästi, vaan aikuismaisesti. Ja eiköhän tosta lastenkin kohtelusta tulisi aikaisemmin sanoa.

Sulla on selkee mielipide siitä mitä haluat tehdä, hyvä niin. Mun mielestä tosi ankeeta ja epäkunnioittavaa, mutta eipähän ole mun elämäni eikä lapseni.

 

Kyllä aikuiset ihmiset saavat ihan itse päättää joulunvietostaan. On järjetöntä surea vanhana, jos ne tunnelmalliset joulut omien lasten kanssa jäi aikoinaan viettämättä, kun keskityttiin perheen ulkopuolisten ihmisten tarpeisiin.

Moralisointi on turhaa, anopin voi kutsua kylään vaikka tapanina, jos anopin yksinäisyys huolettaa. Mun suvussa aatto vietetään aina perheen kesken, tapanina sitten kokoonnutaan kaikki yhteen, eikä kellään tunnu olevan valittamista tästä järjestelystä.

Noin se mun mielestänikin pitäisi olla. Jos ei halua kutsua anoppiaan jouluksi, niin aikanaan on myös hyväksyttävä se, että oma miniä/vävy ei halua kutsua sinua jouluksi. Usein vaan käy niin, että vaikka itse ihan hyvällä omallatunnolla jättää jonkun syrjään, niin sitten se ei olekaan enää hyvä juttu, kun itse on se syrjään jätetty. Musta tuntuu, että Suomessa joulu on oikeastaan ainoa juhla, mitä "kunnolla" vietetään, muut juhlat joko jätetään viettämättä tai vietetään kännäysjuhlia. Jouluun siis liittyy paljon odotuksia ja jos ne odotukset eivät täytykään, niin joulu on pilalla.

 

Ai niin, ehkä sekin kertonee jotain, että myöskään miehen 3 muuta sisarusta eivät ole halukkaita ottamaan anoppia luokseen jouluna...

Jos miehelläsi on kerran kolme sisarustakin, niin helppohan teidän on vuorotella niin, että on jokaisen luoja joka neljäs vuosi. Ei kai se ole liikaa vaadittu?

 

[QUOTE="vieras";27628373]Jos miehelläsi on kerran kolme sisarustakin, niin helppohan teidän on vuorotella niin, että on jokaisen luoja joka neljäs vuosi. Ei kai se ole liikaa vaadittu?[/QUOTE]

tätä mäkin kyllä mietin.

 

[QUOTE="vieras";27628373]Jos miehelläsi on kerran kolme sisarustakin, niin helppohan teidän on vuorotella niin, että on jokaisen luoja joka neljäs vuosi. Ei kai se ole liikaa vaadittu?[/QUOTE]


Heh, no eipä ole kyllä kukaan muistakaan ehdottanut ja luulenpa, että me emme aio tehdä aloitetta tässä asiassa... Kyllä se on liikaa vaadittu ja voin sanoa, että itse pystyisin kyllä hammasta kiristellen jotenkin selviytymään parin päivän jouluvisiitistä, mutta mieheni on aika ehdoton. Hän ei halua äitiään tänne. Kävimme juuri viime viikolla anopin luona ja koko 2h kestävän vierailun aikana mieheni sai sanottua "Hei" tullessa ja "Hei" lähtiessä, siinä välissä ei suunvuoroa tullut. Itse sain sanottua ehkä 4 keskeytettyä lausetta... Miten anopille edes voisi sanoa käytöksestään kun ei suunvuoroa saa? Kirjeelläkö?

 

Minä kutsuin muutama joulu sitten hyvää hyvyyttäni ex-mieheni eli lasten isän meille aatoksi kun ajattelin että saa exäkin nauttia lasten seurasta ja lapset isänsä seurasta. No kuinkas kävikään, kun menimme haudalta tullessa poimimaan exää kyytiin niin exä oli silminnähden humalassa. Olisin halunnut perua koko jutun mutta en lasten vuoksi enää siinä vaiheessa kehdannut kun lapset kummiskin odotti isäänsä jouluksi meille. Arvatkaa vaan oliko itsellä yhtään kiva jouluaaton tunnelma kun joutui sitä humalaista exää katsomaan. Nuorempi lapsista vielä mulle totesi et "isi on ihan humalassa" eli ei jäänyt lapsiltakaan huomaatta. Sen jälkeen päätin että enää en kutsu meille jouluksi ketään vaan sen vuoksi että joku joutuisi yksin olemaan.

 

Tavallaan kyllä ymmärrän, että anoppi olisi esim. Tapaninpäivänä, jos muuten olisi tosiaan monta päivää putkeen.

 

Kyllä aikuiset ihmiset saavat ihan itse päättää joulunvietostaan. On järjetöntä surea vanhana, jos ne tunnelmalliset joulut omien lasten kanssa jäi aikoinaan viettämättä, kun keskityttiin perheen ulkopuolisten ihmisten tarpeisiin.

Moralisointi on turhaa, anopin voi kutsua kylään vaikka tapanina, jos anopin yksinäisyys huolettaa. Mun suvussa aatto vietetään aina perheen kesken, tapanina sitten kokoonnutaan kaikki yhteen, eikä kellään tunnu olevan valittamista tästä järjestelystä.

Eli joulut jaavat viettamatta lasten kanssa jos perheen ulkopuolinen=anoppi tulee mukaan joulun viettoon. Toivottavasti et ole tosissasi.

 

joka lyyli oma tyyli

mä oon raahannu anopin meille vanhainkodista joka jesuksen jouluksi jo monta vuotta. syötän ja vaihdan vaipankin...