Ei olla itketetty, mutta 1 v 3 kk ikäinen osaa jo "vedättää" niin hassua kuin se onkin. Eli huutaa vain siksi, että saisi tahtonsa läpi ja on vielä hyvin vakuuttava tässä kun on niin vauva..
Osaahan tuon ikäinen jo kiukutellakin ja suuttua, kun ei saa tahtoaan läpi tai jotain kiellettyä esinettä..
Meillä iltarutiineihin kuuluu, että iltasadun jälkeen peitellään ja suukotellaan, unilelut kainaloon (tuttia ei enää ole) ja sitten hyvää yötä ja valot pois ja lähdetään itsekin pois.
Jos nousee ylös tai istuu ja huutelee, niin palautetaan aina sänkyyn. Joskus on pidetty paikoillaan "puoliväkisellä" eli ei olla annettu nousta ylös. Tutista voi sitten kysyä: otatko tutin vai et????!!!
Ei pidä antaa periksi kertaakaan = jäädä vahtimaan unta siihen sängyn viereen nukahtamiseen asti. Vaikka miten itkisi.
Meillä myös sanotaan, missä olemme itse: lapsihan ei näe meitä, olemme siis kadoksissa.. sanomme, että olemme olohuoneessa, keittiössä tms toisessa huoneessa. Hän tarkistaa aina välillä : äiti? Isi? Vastaamme: olemme täällä. NUKU!
Emme siis mene joka huudosta sinne sängyn viereen, koska se on jo hyppyyttämistä ja tarkoitus on, että tenava nukkuu. Eikähänellä mitään hätää ole, haluaa vain varmistaa että olemme edelleen paikalla eikä häntä ole unohdettu..