"yksinhuoltajuus" siivittää jälleen arkea!!!

Meille syntyi neljäs lapsi ja mies joutui taas reissutyöhön,eli laitokselta kun tulin,niin seuraavana aamuna viikko reissuun,josta matkaa monta sataa kilometriä,joten mahdottomuus kulkea joka päivä.Kyllä välillä ajattelee,että kuinkahan moni rouva tähän touhuun alkaisi,kun joillakin kavereilla mies 8-16 töissä,niin siitäkin kitistään ja kauhistellaan kun joutuvat olemaan päivät yksin lasten kanssa.No kaikkeen kait sopeutuu kun on pakko.

 

Minä olen joutunut samaan tilanteeseen, mutta meillä oli silloin viisi lasta. Täytyy sanoa, että kyllä silloin itseä kypsytti koko reissuhomma ja niin miestäkin. Niinpä mies alkoi yrittäjäksi ja nyt saa kotoapäin kulkea töissä, sai lähempää alansa töitä.

 

Meillä on kolme lasta (4v9kk,3v1kk ja 7kk) ja mieheni tekee reisuutöitä(on tehnyt koko yhdessäolo aikamme(yli 6 vuotta).Mieheni lähtee aina sunnuntai iltana töihin ja tulee kotiin torstai iltana.Olen hoitanut koko ajan lapsia kotona ja mitään apujoukkoja/mitään hoitoapua ei ole,onhan tämä välillä yhtä hullunmyllyä ja tuntuu että ei jaksa mutta se on vaan pakko jaksaa..Mie sei rupea etsimään töitä lähempää kun olis huonompi palkka..(minä söisin kyllä mieluummin vaikka pelkkää kaurapuuroa kunhan mie svaan kävis kotoa käsin töissä)

 

Meillä kun tuli perheen perustaminen ajankohtaiseksi,niin minä lopetin reissuhommat joissa olin kulkenut koko pienen aikuisikäni!
Lopetin reissuhommat jo pelkästään senkin takia että halusin olla "läsnä" lapsilleni ja päivääkään en ole katunut!
Palkka ehkä vähän heikkeni,mutta kun katsotaan kokonaisuutta eli reissussa olemisen kuluja ,polttoainneet,ruoat jne niin loppujen lopuksi ei se käyttöön jäävä osuus rahallisesti niin paljon pienentynytkään ja silti on pystytty autot ja omakotitalot hommaamaan ja pitämään.
Ne on ne lapset niin vähän aikaa pieniä ja haluavat iskän syliin ja halailla ja pussailla että en halunnut reissaamisen takia niitä ainut laatuisia hetkiä menettää .
ajattelin asian myös niin että reissuhommat ei mailmasta koskaan lopu ja katoa ,mutta lapset vanhenee eli kerkeän kovasti vielä reissuhommia tehdä kun lapset vanhenevat.
Tietysti valintaani vaikutti myös se että kun itse olin lapsi, oli isäni aina poissa kotoa töiden takia ja kyllä se pieneen poikaan vaikutti ja satutti kun muiden isät tekivät lastensa kanssa vaikka mitä ja ihan vain olivat siinä kun oma isä oli vain töissä ja kävi kotona nukkumassa, muistakaa miehet tämä: ne hetket jotka teiltä nyt jää väliin ja kokematta ovat ainiaasti mennyttä, ne reissuhommat saa kyllä takaisin, mutta sen oman lapsen lapsuutta ja menetettyjä hetkiä ei saa KOSKAAN takaisin.