Raskaus alkuhuuman jälkeen toikin suhteeseemme uuden puolen. Mies ei hyväksy lasta ja rupesi käyttäytymään kuin teini-ikäinen pikkupoika. Viikonloppuisin notkuu baarissa ryyppäämässä ja on tehnyt selväksi ettei lasta halua. Olemme keskustelleet erosta, ja tulleet sellaisen päätöksee, että se on ainoa ratkaisu. Sovimme myös, ettei mieheni pikkuista tunnusta. Mieleni pomppii ajatuksesta toiseen, mutta päätökseni on se, että pidän lapsen vaikka ero nyt tuleekin. Itse olen toukokuussa täyttämässä 21 joten olen hyvin nuori itsekin, toisaalta tälläisen tilanteen jaksaa nuorena paremmin?? Olen ammentanut tietoa yksihuoltajan etuuksista ym, mutta muiden kokemuksista minulla ei ole havaintoa. Olen kiitollinen kaikille, jotka kertovat omia kokemuksiaan ja tuntemuksiaa. Eikö ero ole kuitenkin tässä vaiheessa parempi, kuin muutaman vuoden jälkeen väkisin yrittämisen jälkeen?
YKSINHUOLTAJUUS MIETITYTTÄÄ
- Viestiketjun aloittaja pikkuolio
- Ensimmäinen viesti
Ei tää niin vaikeeta ole 
(olen 20v yhden lapsen yh)
Ainoa vaa, että tuosta isyyden tunnustamisesta. Mä sanoisin, että lapsen oikeuksien vuoksi kannattaisi tunnustaa isyys. Juu, sitten joutuu isä maksamaan elatusmaksuja, mutta niin se vaan on. Muutenhan tuo summa tulee muilta veronmaksajilta. Mutta on tilanteita joissa on hyvä, että isyys on tunnustettu.
(olen 20v yhden lapsen yh)Ainoa vaa, että tuosta isyyden tunnustamisesta. Mä sanoisin, että lapsen oikeuksien vuoksi kannattaisi tunnustaa isyys. Juu, sitten joutuu isä maksamaan elatusmaksuja, mutta niin se vaan on. Muutenhan tuo summa tulee muilta veronmaksajilta. Mutta on tilanteita joissa on hyvä, että isyys on tunnustettu.
Höpö löpö!!Alkuperäinen kirjoittaja Monday74:
Mites yhenillan jutuista syntyneet,taikka raiskauksen??
Kyllä heidän äidit on ihan yhtä yh:ta kuin muut.
Isä voidaan pakottaa DNA testillä jos ei muu auta.
Mahdollisia isiä on kylläkin vain yksi. Minusta kaikki Yh:t kuuluvat tukien saajiin, paremminhan me ne vero rahat käytämme kuin alkoholisoituneet sossupummit. Ihana kuulla teidän mielipiteitä, omat vanhempani asuvat 600km päässä, mutta moni ystäväni on lähtenyt tukemaan raskauttani täysin. Kyllä selviytyminen pelottaa, mutta eikö äidin vaistot auta sillon kun vauva tulee? Mitä tilanteita teillä on tullut esiin, jotka ovat olleet erityisen vaikeita? tai positiivisesti mieleenpainuvia, miten yhteiskunta on teidät ottanut vastaan? Onko kellään nauvolasta kokemuksia, miten siellä asiaan suhtaudutaan??
Olen ollut 5 veen ja kaksosten 1,5 vuotiaiden kanssa yh.
Elämä oli ihanaa,oli suuri helpotus päästä eroon taakasta.
Jos ei elo suju yhdessä niin ei sitä väkisin voi vääntää.
Sen sanon että jos päädytte eroon,vaadi yksinhuolto eikä yhteishuoltoa.Mä mokasin ja suostuin yhteishuoltoon,isä ei ole lapsiin pitänyt mitään yhteyttä mutta ei suostu esim nimenvaihtoon.
Passit sun muut täytyy hällä allekirjoituttaa,eikä tiiä missä äijä on.
Yhteishuolto on ok jos toimii.Paska jos ei ja äiti on ihan yksinhuoltaja vaikka laineessä yhteishuotaja isän kanssa.
Elämä oli ihanaa,oli suuri helpotus päästä eroon taakasta.
Jos ei elo suju yhdessä niin ei sitä väkisin voi vääntää.
Sen sanon että jos päädytte eroon,vaadi yksinhuolto eikä yhteishuoltoa.Mä mokasin ja suostuin yhteishuoltoon,isä ei ole lapsiin pitänyt mitään yhteyttä mutta ei suostu esim nimenvaihtoon.
Passit sun muut täytyy hällä allekirjoituttaa,eikä tiiä missä äijä on.
Yhteishuolto on ok jos toimii.Paska jos ei ja äiti on ihan yksinhuoltaja vaikka laineessä yhteishuotaja isän kanssa.
Mä olin 21 kun tyttö synty, vaikka iältään on nuori niin mieleltään voi silti olla paljon kypsempi. Yksinhuoltaja oon ollut periaatteessa koko ajan, ''virallisesti'' 2 vuotta. Me yritettiin väkisin se koko raskausaika ja siihen saakka kun lapsi oli 1v. Ja meillä oli juuri tuota että mies lappas omissa menoissaan ja eli täysin omaa elämäänsä, eli tutulta kuulostaa. Kyllä se on parempi erota kun yrittää olla yhdessä ilman että suhde toimii. Väkisin toisen kanssa olemalla tekee hallaa vain itselleen ja sitä kautta myös lapsi kärsii, kyllä pieni ansaitsee iloisen ja hyvinvoivan vanhemman. Mein juttu on pitkä stoori, mut lyhyesti sanottuna sain kokea niin paljon kakkaa että mulle itselle tuli tosi paha olo. Yksinhuoltaja saa kyllä hyvin tukea kun sitä vaan hakee. Ja sinä varmasti kyllä pärjäät vaikka nuori oletkin. YV:llä saa heittää jos haluaa. Tsemiä, kyllä sinä pärjäät yksin ja hyvinvoivana paremmin, kun suhteessa joka ei toimi ja joka tuottaa sulle vaan pahaa oloa, ja näin ollen vie ne voimat jotka tarvitset lapsen kanssa olemiseen. :hug:
öööö
no miksei muka yksinhuoltajalla olis oikeuksia yksinhuoltajan etuuksiin?Alkuperäinen kirjoittaja Monday74:
Meil on muutes just näin. Tosin lapsen isä on nyt puhunu siitä, että antais huoltajuuden kokonaisuudessaan mulle. Eri asia on toteutuuko se vielä joku päivä..Alkuperäinen kirjoittaja k a t a:
vieras
Tottakain tunnustutat isyyden ja haluat kuitenkin yksinhuoltajuuden. Tää maa ei kaipaa enää yhtäkään luuseri isää joka ei ota edes taloudellista vastuuta lapsestaan. Ei se isyyden tunnustaminen tarkoita sitä, että isä joutus lapsen kanssa olemaan vaan just sitä ettei me muut veronmaksajat makseta jälleen kerran omasta kukkarosta!
Yh-mami
Alkuperäinen kirjoittaja Monday74:
Vitsihän tämä kommentti oli, eikö?! Vaadi isyyden selvittämistä, käytte lastenvalvojalla sopimassa elatuksesta ja tapaamisista. (lapsen syntymän jälkeen tietenkin siis) Jos isä ei suostu, hänet voidaan siihen velvoittaa. Älä missään nimessä suostu toimimaan tuuliviirimiehesi mielen mukaan, se ei ole missään nimessä lapsen etu.