Yksinhuoltajat tai suunnitelmissa ruveta täällä olisi yksi joka kaipaisi ystävää...

Lapsia on ukkokin mutta perheelämä menee väärään suuntaa.
Juttelen ja yritän kaikkillatavoin tavoittaa miestäni mukaan perhe elämään mukaan lasten kanssa touhuiluun tai kotisiivoukseen mukaani mutta mistään ei saa ääntäni kantautumaan miehelleni asti.Onkohan meillä kuitenkin eri kieli tässä kaikessa.
Nyt ei enää huvita eikä oikeastikkaan enää liinnosta olen väsynyt ja niin toivottoman vit.... koko asiaan mutta tahtoisin ystävän tai parikin meseilyn merkeissä tai vaikkapa ihan live tapamiseenkin...LÖYTYYKÖ Täältä kanssaihmisiä

 

Kuulostaa kovin tutulta. Itse olin kyllästynyt ja masentunut täyteen yksinhuoltajuuteen avioliiton keskellä. En tullut kuulluksi ja ymmärretyksi hyvällä enkä pahalla. Avioero oli suunnitteilla., mutta se ei tuntunut hyvältä. Me selvittiin. Päätettiin yrittää molemmat tosissamme. Tuttavat ympärillä ihmettelee, mitä teille on tapahtunut? Meistä kuulemma näkyy, että jotain on muuttunut. En tiedä, olisko sulle apua, jos juteltais aluks vaikka sähköpostitse? Vai vieläkö sua ahdistaa?

 

Tiedän tunteen :'( meillä tilanne kärjistyi viime maaliskuussa, kun miehelläni oli suhde parhaan ystäväni kanssa. No lähdettiin lasten kanssa pois ja sillä tiellä ollaan. Otin 1kk sairasloman sillä välin järjestin tarhan ja asunnon. Vielä kesällä yritettiin jotain mutta tulta ei saatu enää sammuneeseen hiileen. Nyt ero on astunut voimaan minä olen yksin 2 lapseni kanssa. Niiden isää ei paljon tapaamiset kiinnosta yms. On löytänyt uuden naisen tai pakko sanoa että tyttö kun on 13v nuorempi. Minullakin on uusi mies jota tapailen työn ja lastenhoidon lomassa. Elämä vaikuttaa näin ollen paljon helpommalta. Enää en suostu lasten isän takia päätä seinään hakata :headwall: Tänään tapaan lakimiehen ja laitetaan yksinhuoltajuus vireille. Katsotaan mitä narsku isä vastaa siihen...