Tähän alkuun pyydän jo anteeksi vuodatusta.
Eli siis eilen mieheni ilmoitti, ettei halua enään olla kanssani. Ollaan kyllä asiasta keskusteltu, mutta tottakai se tuntuu aina yhtä kamalalta uutiselta. Meillä on yksi yhteinen lapsi (1,3v) ja edellisestä avoliitosta minulla on 2 lasta. Eli taas sitä ollaan yksinhuoltaja.
Hänen tavaransa olen pakannut jo, muttei ole vieläkään suostunut viemään niitä pois, monesta kehoituksesta huolimatta. Haluaisin vain aloittaa tämän eroprosessin ja päästä siitä yli ja jatkaa elämää.
Sitten ärsyttää läheiset jotka olettaa, että "selvisi se viime erostakin hyvin niin kyllä tästäkin" Mitäs jos en selviäkkään ? Eli siis kukaan ei minulta ole kysynyt " miten voit" tai esim " pärjäätkö" Mitään sääliä en kaipaa, mutta olisi kiva saada ihminen kenelle avautua kaikesta tästä. Tässä syy miksi nyt avaudun tänne ja se kyllä helpottaa.
Onneksi on 3 ihanaa taistelutaaperoa jotka pitää minut kasassa kaiken tän keskellä
yv:tä saa laitella, koska juttukaverit on aina tervetulleita 
Minä kiitän ja kumarran ja lähden vaihtelemaan lapsen vaippaa!
Eli siis eilen mieheni ilmoitti, ettei halua enään olla kanssani. Ollaan kyllä asiasta keskusteltu, mutta tottakai se tuntuu aina yhtä kamalalta uutiselta. Meillä on yksi yhteinen lapsi (1,3v) ja edellisestä avoliitosta minulla on 2 lasta. Eli taas sitä ollaan yksinhuoltaja.
Hänen tavaransa olen pakannut jo, muttei ole vieläkään suostunut viemään niitä pois, monesta kehoituksesta huolimatta. Haluaisin vain aloittaa tämän eroprosessin ja päästä siitä yli ja jatkaa elämää.
Sitten ärsyttää läheiset jotka olettaa, että "selvisi se viime erostakin hyvin niin kyllä tästäkin" Mitäs jos en selviäkkään ? Eli siis kukaan ei minulta ole kysynyt " miten voit" tai esim " pärjäätkö" Mitään sääliä en kaipaa, mutta olisi kiva saada ihminen kenelle avautua kaikesta tästä. Tässä syy miksi nyt avaudun tänne ja se kyllä helpottaa.
Onneksi on 3 ihanaa taistelutaaperoa jotka pitää minut kasassa kaiken tän keskellä
Minä kiitän ja kumarran ja lähden vaihtelemaan lapsen vaippaa!