Yksinhuoltajana parisuhteessa? Onko teillä tällaista

["outoa"]

Käyt työssä ja hoidat kotihommia töiden jälkeen. Tärkein hoidettava tietenkin lapsesi. Mies käy niin ikään työssä ja tekee kotihommia, tosin silloin kuin huvittaa tai pitkän huutosi jälkeen siitä, miksi täällä ei tapahdu ikinä mitään ilman, että tarvitsee nostaa meteli.

Lasten perustarpeiden tyydyttämisen lisäksi sinä olet se, joka on lapsen kanssa. Sinä viet ja osallistut lapsen urheilu- ja musiikkiharrastuksiin, uimahallissa ja uimarannalla menoihin, käynteihin puistoissa, museioissa, lasten teattereissa ja konserteissa. Ulkoilet lapsen kanssa käyden puistoissa, opettaen luistelemaan, pyöräilemään ja hiihtämään. Käyt näyttämässä mitä maailmasta löytyy mm. käymällä metsässä retkillä, poimimassa marjoja. Sinä olet myös se, jonka kanssa käydään huvipuistoissa yms.

Ja tämä kaikki on miehesi mielestä tämä on normaalia, koska hänen mielestään lapsen kanssa ei tarvitse leikkiä koko ajan!!!

 

[Kaulin]

Älä jättäydy tekijän rooliin! Kun tiedät että on lapsen harrastuspäivä, otat ja lähdet vaikka pitkälle lenkille. Ovesta huikkaat ukolle että vie lapsen harrastuksiin.

Tottakai miehet oppii tuohon rooliin, kun se niille sallitaan. Sanotaan ettei vanha koirakaan temppuja opi, joten tuosta pyörästä miestä on tosi vaikea saada irti.

 

[näin päin]

Mä olen yksinhuoltaja parisuhteessa. Tosin sillä erolla, että mä olen siis juridisesti yksinhuoltaja, mutta mun aviomies hoitaa ja kasvattaa mun lasta ihan kun ois omansa.

 

[Naima Unelma]

lapsen kanssa ei tarvitse leikkiä koko ajan!!!

tässä olen samaa mieltä, ei kannata tehdä elämästä liian suorituskeskeistä. Olen itsekin ollut tuossa oravanpyörässä, kunnes ymmärrettiin muuttaa maalle. Maalla lapset ovat mukana elämässä ilman suorituspaineita, toki jotain aina harrastetaankin

 

[...ap.............]

lapsen kanssa ei tarvitse leikkiä koko ajan!!!

tässä olen samaa mieltä, ei kannata tehdä elämästä liian suorituskeskeistä. Olen itsekin ollut tuossa oravanpyörässä, kunnes ymmärrettiin muuttaa maalle. Maalla lapset ovat mukana elämässä ilman suorituspaineita, toki jotain aina harrastetaankin

Ymmärsitköhän sää mistä on kyse? Ei nämä kaikki tapahdu saman pv:n aikana vaan on päiviä jolloin ei tehdä mitään. Eikö sinun mielestä lapselle tarvitse opettaa mitään, kuten sosiaalista kanssakäymistä (puistoissa käynnit, lasten tapahtumiin osallistuminen), tuottaa mitään elämyksiä (mm. metsäretket, retket rannoille) tai opettaa uusia taitoja (pyöräily, hiihto, luistelu, uiminen). Itsekö ne lapset oppii ihan kaiken, jos minä päätän olla tekemättä mitään? Tässä oli kyse siitä, että jokaikinen asia mikä liittyy muuhun kuin lapsen ruokkimiseen on mun homma.

 

[Kaulin]

Ymmärsitköhän sää mistä on kyse? Ei nämä kaikki tapahdu saman pv:n aikana vaan on päiviä jolloin ei tehdä mitään. Eikö sinun mielestä lapselle tarvitse opettaa mitään, kuten sosiaalista kanssakäymistä (puistoissa käynnit, lasten tapahtumiin osallistuminen), tuottaa mitään elämyksiä (mm. metsäretket, retket rannoille) tai opettaa uusia taitoja (pyöräily, hiihto, luistelu, uiminen). Itsekö ne lapset oppii ihan kaiken, jos minä päätän olla tekemättä mitään? Tässä oli kyse siitä, että jokaikinen asia mikä liittyy muuhun kuin lapsen ruokkimiseen on mun homma.

No herranjestas eikö se lapsi pääse koskaan ihmisten ilmoille, esim. hoitoon / kouluun. Älä aliarvioi lasta, lapsi oppii kyllä muiltakin kuin vain sinulta. Ja ei se lapsi siihen kuole, jos et juokse jokaisissa juhlissa joita kerho/hoito/koulupaikka järjestää.

 

["alma"]

Onko miehesi kuitenkin ihan "kunnollinen"? Jos on, niin sitten vaan yksinkertaisesti lopetat tuon yksinhuoltamisen. Jos ei muuten onnistu, niin sitten vaan lähdet kotoa parina iltana viikossa.
Itse en ikinä suostuisi tuollaiseen.
Itse olen nyt lapsen kanssa kotona, eli kotityöt hoidan, mutta vapaa-aikana hoidamme ja leikitämme lasta kyllä ihan yhtä paljon. Ja halutessani pääsen milloin vaan shoppailemaan ja ulkoilemaan.

 

[St. Brigitten]

Oikeesti yksinhuoltajia kohtaan hiukan törkeetä verrata tuota yksinhuoltajuuteen. (uskoisin näin)

Jos miehes ärsyttää, puhu sille äläkä palstalle. Ei me voida tehdä mitään, miehes voi. Tsemppiä.

 

["vieras"]

No meillä ei todellakaan ole tuollaista.. Tosin,mä en käy töissä vaan olen hoitovapaalla eli päivät lapsen kanssa. Arkipäivisin käydään paljon puistoissa,ulkona,rannalla,kaupoissa,tavataan kavereita jne. Arki-iltaisin ja viikonloppuisin liikutaan usein koko perheenä ja muutaman kerran viikossa mies lähtee lapsen kanssa kahdestaan,joko ulos tai jonnekin kylään tms jotta mä saan olla yksin kotona..

Kotihommia mä toki teen enemmän kun oon päivät kotona,mutta imuroinnit ym ei-ihan-jokapäiväset hoitaa yleensä mies. Hän hoitaa myös kaiken autoon liittyvän.

 

[vielä ap]

No herranjestas eikö se lapsi pääse koskaan ihmisten ilmoille, esim. hoitoon / kouluun. Älä aliarvioi lasta, lapsi oppii kyllä muiltakin kuin vain sinulta. Ja ei se lapsi siihen kuole, jos et juokse jokaisissa juhlissa joita kerho/hoito/koulupaikka järjestää.

eli lapselle riittää kun hän on päivät päivähoidossa ja kun tulemme kotiin voin mieheni lailla heittäytyä sohvalle netin tai television ääreen? Lapsen kanssa ei siis tarvitse olla lainkaan. Vanhempien tehtävä on vain istua ja jos lapsi pyytää lukemaan tai pyöräilemään, niin ei tarvitse mennä, koska päiväihoito hoitaa nuokin.

 

[Jellonainen]

Tuollaistahan se meilläkin oli. Ja siis minä olen sitä mieltä että lasten kanssa ei tarvitse koko ajan leikkiä, mutta nuohan ovat normaalien elämysten tarjoamista lapselle ja perustaitojen opettamista (luistelu, uiminen jne). Exäni kuvittelee lasten kasvavan ihan vain kotona möllöttämällä, minusta taas lapsille pitää tarjota mahdollisuus käydä joskus kodin ulkopuolellakin esim. huvipuistossa, lastenkonsertissa tai ihan vain metsäretkellä. Ja tietysti uimisen, hiihtämisen ja luistelun oppimiseen pitää myös vanhempien nähdä vaivaa. Mutta exälle se tuntuu olevan kovin vaivalloista. Täällä on pari viikon päästä ilmaiskonsertti lapsille ja minä olen töissä, olen 90% varma että ex ei jaksa lapsia sinne viedä.

Ja tämä oli aivan varmasti yksi syy siihen että erosimme.