H
huttu
Vieras
Olen kotona reilu 2v:n kanssa, mies tekee paljon töitä ja näkee lastaan 2h/vrk eli illalla kotiin tultuaan n.klo 18- pojan nukkumaanmenoon klo 20 asti. No mies on tietenkin ihan poikki työpäivän jälkeen (kuten minäkin omani!) ja lapsen pienikin kitinä ärsyttää häntä. Tuntuu, että mies olettaa, että kun hän armollisesti pojalleen suo hetken arvokkaasta vuorokaudestaan, pitäisi tämän toki osata sitä arvostaa ja olla isälleen oikea suloinen mussukka... Kannan jopa jonkinlaista syyllisyyttä siitä, jos pojalla on huono ilta ja isänsä joutuu siitä kärsimään! Kipeetä, tiedän...
Ja pojan uhmaikä tuo tiettyä lisämaustetta meidän päiviin, haluaisin todella jonkun muunkin jakamaan tätä (uhmaikää ja) kasvatusvastuuta. Suku asuu kaukana ja asuinpaikkakunta tarjoaa kotihoidetuille vaan avointa päiväkotitoimintaa ja perhekerhoa eli äitihän sielläkin on 100% vastuussa lapsestaan. Kerran viikossa sentään on 2h kerho, jossa lapsi ilman äitiä ja se onkin mun ainoa "henkireikä", tosin silloinkin hoidan vkonlopun kauppaostokset...
Oikeesti musta tuntuu välillä tosi yksinäiseltä.
Ja pojan uhmaikä tuo tiettyä lisämaustetta meidän päiviin, haluaisin todella jonkun muunkin jakamaan tätä (uhmaikää ja) kasvatusvastuuta. Suku asuu kaukana ja asuinpaikkakunta tarjoaa kotihoidetuille vaan avointa päiväkotitoimintaa ja perhekerhoa eli äitihän sielläkin on 100% vastuussa lapsestaan. Kerran viikossa sentään on 2h kerho, jossa lapsi ilman äitiä ja se onkin mun ainoa "henkireikä", tosin silloinkin hoidan vkonlopun kauppaostokset...
Oikeesti musta tuntuu välillä tosi yksinäiseltä.