Yksinhuoltajana avioliitossa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huttu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huttu

Vieras
Olen kotona reilu 2v:n kanssa, mies tekee paljon töitä ja näkee lastaan 2h/vrk eli illalla kotiin tultuaan n.klo 18- pojan nukkumaanmenoon klo 20 asti. No mies on tietenkin ihan poikki työpäivän jälkeen (kuten minäkin omani!) ja lapsen pienikin kitinä ärsyttää häntä. Tuntuu, että mies olettaa, että kun hän armollisesti pojalleen suo hetken arvokkaasta vuorokaudestaan, pitäisi tämän toki osata sitä arvostaa ja olla isälleen oikea suloinen mussukka... Kannan jopa jonkinlaista syyllisyyttä siitä, jos pojalla on huono ilta ja isänsä joutuu siitä kärsimään! Kipeetä, tiedän...
Ja pojan uhmaikä tuo tiettyä lisämaustetta meidän päiviin, haluaisin todella jonkun muunkin jakamaan tätä (uhmaikää ja) kasvatusvastuuta. Suku asuu kaukana ja asuinpaikkakunta tarjoaa kotihoidetuille vaan avointa päiväkotitoimintaa ja perhekerhoa eli äitihän sielläkin on 100% vastuussa lapsestaan. Kerran viikossa sentään on 2h kerho, jossa lapsi ilman äitiä ja se onkin mun ainoa "henkireikä", tosin silloinkin hoidan vkonlopun kauppaostokset...
Oikeesti musta tuntuu välillä tosi yksinäiseltä.
 
Et varmaan ole ainoa joka tuntee noin. meilläkin mies päivät töissä ja tuntuu kun tulee kotiin että silti minun illat hoidettava tyttöä vaikka valvookin vaan muutaman tunnin miehen kotiuduttua. Leikkii tytön kanssa kyllä, mutta on väsynyt päivän töistä ja haluaa usein loikoilla tai olla vaan, tehdä omia juttuja.
Haluisin itsekin joskus vaan olla edes puoli tuntia, miehen kotiuduttua, olen kuitenkin jo koko päivän lapsen kanssa, silmät selässäkin. Sitten pääsen huokasemaan kun lapsi menee nukkumaan.
Eilen kyllä olin niin väsy itsekin asiaan, että itku tuli. Juteltiin asiasta ja mies lupasi ottaa minua enemmän huomioon. Saa nähdä tänään kun kotiutuu miten menee.
Rakastan miestäni kuitenkin niin paljon ja hän on hyvä isä ja hyvä mies, joskus tuntuu vaan niin väsyneelle olo, että toivois toisen antavan hengähtää edes hetken.
Paras keino kyllä on ollut että olen lähtenyt kuntosalille/pienelle kävelylenkille YKSIN kun mies tullut kotiin, sitten jaksaa taas kummasti =)
 

Yhteistyössä