Yksinäisyys..

[:/]

En ole vuoteen tavannut ketään omia tuttujani. Olen ollut yksin kotona, ollut vain mieheni kanssa ja välillä käynyt vanhempieni luona. Harvoin nähty miehen puolelta yhtä pariskuntaa.

Tänään kävin tuttavani kanssa kahvilla. Tunsin itseni pitkästä aikaa ihmiseksi. Mulla oli pitkään sen jälkeenkin hyvä olo mutta nyt iski haikeus. Haikeus siitä että saan tällaisen nautinnon niin harvoin. Jos joudun taas odottamaan vuoden.. Olen huomannut miten mielenterveys on alkanut heikentymään ja olen alkanut kehittämään itselleni sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Mä olen niin kaivannut tyttöjen juttuja ja tänään sain niitä jutella..

Arvostakaa ystäviä ja kavereita jos niitä on. Elämä on vienyt mun kaverini eri suuntiin ja kellään ei ole enää aikaa. Yksinäisyys on todella ahdistavaa ja sen ymmärtää vain se, joka todella on yksin..

 

["mama"]

Voi ei voisitteko käydä useemmin tän kyseisen ihmisen kanssa kahvilla, jonka nyt tapasit?

 

["Lila"]

Voit myös palstailla täällä. Täältä saat aluksi virtuaaliystäviä, sen jälkeen ehkä voit treffata jonkun kanssa. Mutta ainakin palstailu lievittää yksinäisyyttäsi.

 

["äiti"]

:/ Miten olisi ihan uudet ystävät joita tavata?