yksinäisyys...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Harmittaa niin kun ei oo ketään kavereita. Tunnen oloni niin yksinäiseksi :(
Mulla on ihana mies, ja lapset.. et enpä tiiä oisko edes oikeutta valittaa..
mutta mies ei oo yhtään keskustelijatyyppiä. Mul ei oo ketään kenelle voisin purkaa ja valittaa kaikki huoleni ja murheeni, ja jakaa ilot ja kivat asiat. Ja samoin oisin myös valmis kuuntelemaan ystävän ilot ja surut, ja tukea antamaan..
Toki miehelle voin kertoa ja kerronkin paljon, mut ei sen kans niistä mitään keskustelua saa aikaan eikä se ite juuri omista huolistaan tai muista puhele.
Ois ihana kun ois ystävä jolle vois soittaa milloin vaan siltä tuntuis. Tai jota vois pyytää kaveriksi johonkin.. lenkille.. syömään.. päiväkahville.. jotain.
Ei ole ei, ei yhtään ystävää :( Eikä edes kavereita.
Haluaisin niin että olis edes joku (muukin kuin oma mies) joka olis kiinnostunu olemaan mun kanssa.
Aina on päässä ajatus että mä olen niin tyhmä ja tylsä, ettei ketään kiinnosta mun kans olla, kukaan ei oo kiinnostunu mun seurasta, mistään en saa kavereita.
Parhaan lapsuudenystäväni kanssa yhteydenpito on jäänyt, kun en enää jaksa olla se joka aina ottaa yhteyttä ja huomaa selvästi ettei toista kiinnosta.. Samoin on parin muun kohdalla, joiden kanssa aikasemmin olen ollut kaveri.
:(
Kiitos kun sain purkautua.
 
En osaa lohduttaa, kuin sanomalla, että tiedän vähän mitä yksinäisyys on, vaikken tiedäkään..

Eli mulla on 2 erittäin hyvää ystävää, 2 hyvää ystävää ja sitten liuta kavereita. Näille 2 erittäin hyvälle ystävälle voin soittaa milloin vain ja mistä vain. Siis vain siksikin, että haluan jutella. Asiaa ei ikinä tarvitse olla. Joten sinänsä en ole yksinäinen, mutta kun nämä kaikki asuvat tuolla hemmetin kaukana kotikaupungissani.... Joten osaan kuvitella mitä yksinäisyys on...

Itsekin kaipaan läsnäoloa, siis kahvikaveria yms. Mutta onneksi niitäkin on alkanut tulla. Nyt muutimme saman paikkakunnan sisällä uuteen asuntoon ja heti tutustuin kahteen naapuriin. Joten sinänsä tilanne ei huono.

No mutta, toivottavasti saat ystäviä jostain. Olen joskus miettinyt, että tulisin hulluksi ilman ystäviä. Ja välillä meinaan tullakin, vaikka ovatkin langan päässä, kun eivät kuitenkaan ole tuossa lähellä.
 
mäkin oon ihan törkeän yksinäinen :( oon jo alkanu masentua tilanteesta..onhan mulla muutama ystävä joille voin kertoa murheeni ja toisinpäin homma toimii myös mutta puhelimen välityksellä tääki tapahtuu ja se ei korvaa sitä et oikeasti tavattais.nähään siis ehkä 3 kertaa vuodessa.paras (ex?)ystävä tuntuu unohtaneen mut nyt kun sillä taas on elämä nii mallillaan,uus poikaystävä ja silleen..no sillon siitä kyl kuuluu ku tarvii jotai palveluksia.mä en jaksa sellasta!!tuntuu et kenelläkää ei oo aikaa enää muille ihmisille,ainakaa uusille tuttavuuksille.en enää jaksais ees yrittää tutustua keneenkään kun ei siitä kuitenkaa tuu mitään pysyvää,paha mieli vaan kun huomaa ettei siitäkää ihmisestä saanu kaverii ittelleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yks yksinäinen täällä..:
mäkin oon ihan törkeän yksinäinen :( oon jo alkanu masentua tilanteesta..onhan mulla muutama ystävä joille voin kertoa murheeni ja toisinpäin homma toimii myös mutta puhelimen välityksellä tääki tapahtuu ja se ei korvaa sitä et oikeasti tavattais.nähään siis ehkä 3 kertaa vuodessa.paras (ex?)ystävä tuntuu unohtaneen mut nyt kun sillä taas on elämä nii mallillaan,uus poikaystävä ja silleen..no sillon siitä kyl kuuluu ku tarvii jotai palveluksia.mä en jaksa sellasta!!tuntuu et kenelläkää ei oo aikaa enää muille ihmisille,ainakaa uusille tuttavuuksille.en enää jaksais ees yrittää tutustua keneenkään kun ei siitä kuitenkaa tuu mitään pysyvää,paha mieli vaan kun huomaa ettei siitäkää ihmisestä saanu kaverii ittelleen.

Just tuo on mullaki, että tutustuu johonkin ihmiseen jossain tilanteessa.. juttelee.. ja tulee toive et voisinpa ystävystyä tuon kanssa. Sit taas joutuu huomaamaan et eipä siitäkään ystävää/kaveria saanu :(

 
itestäni kerron viel sen verran et oon tosi sosiaalinen tapaus ja mun on helppo tutustua ja puhua vieraillekki ihmisille.en tiiä sit mikä mussa on vikana kun en kelpaa.kaippa kaikilla muilla vaan on ystäviä jo ennestään eikä aikaa uusille.mut mä en halua lopun ikääni olla surullinen ja yksinäinen,haluun ystäviä,oikeita sellasia jotka välittää ja joiden kanssa voi jakaa kaikki asiat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yks yksinäinen täällä..:
itestäni kerron viel sen verran et oon tosi sosiaalinen tapaus ja mun on helppo tutustua ja puhua vieraillekki ihmisille.en tiiä sit mikä mussa on vikana kun en kelpaa.kaippa kaikilla muilla vaan on ystäviä jo ennestään eikä aikaa uusille.mut mä en halua lopun ikääni olla surullinen ja yksinäinen,haluun ystäviä,oikeita sellasia jotka välittää ja joiden kanssa voi jakaa kaikki asiat.

mistäpäin suomea olet?

 

Yhteistyössä