P
purkautuu
Vieras
perheen keskellä, silti yksin. Kaikki perheessä tukeutuu minuun. Kun itse kaipaan "lepohetkeä"perheestä, sitä ei ymmärretä, vaikka niin mies väittääkin. Sovitut asiat unohdetaan. Kärsin siitä, että joustan koko ajan, koko ajan. Huoh. Joskus otan itseäni niskasta kiinni ja organisoin kaikki hyvin, itselleni vapaa aikaakin. Mutta pitkään aikaan en ole jaksanut. Tämä pieni paikkakuntakin tuntuu nyt ahdistavalta. Tuttuja joka paikassa, ei yhtään, joka auttaisi arjessa
.