yksinäisyys ja äippäloma

[liinuska83]

Ajattelin tehdä tällaisen aloituksen, josko löytyisi kohtalotovereita. Eli minulla on 7 kk vanha tyttö ja olen kotona äitiyslomalla(asutaan Helsingissä) ja tunnen oloni yksinäiseksi.

Perhekerhossa olen käynyt mutta siellä ihmiset tuntevat jo pidemmältä ajalta tai ovat tutustuneet jo perhevalmennuksessa ja toivoisin että voisi tavat muutenkin kuin vai kerhossa. Lenkillä ja kahviloissa ei ole niin mukava käydä yksin

 

[Yksi keino]

Minä tein aikoinani niin, että leikkipuistosta tarkoituksella bongasin kaverin. Hänkin oli vailla kaveria, koska jo ensimmäisellä tapaamisella pyysi kahvittelemaan ja vaihdoimme puhelinnumeroita. Useita kertoja vierailimme toisissamme. Työelämän alettua elämä vieroitti, mutta hyvää seuraa tämä kaveri oli. Myös srk:n perhekerhossa tapasin kaksi kaveria, joiden luona vierailimme. Ole rohkeampi ja tee aloitteita!

 

["Gina"]

Mulla oli myös kaveri jonka kanssa soiteltiin heti aamusta, ja ulos lähdettiin yhdessä. Kivaa, tehtiin myös retkiä....

 

[liinuska83]

ehkä pitäisi olla rohkeampi

 

[Vierras]

Tuskin siellä perhekerhossa kaikki toisiaan tuntee entiudestaan. Monet tuntee vaan pintapuolisesti joten kyllä niihin juttuihin mukaan pääsee. Kannattaa mennä ajoissa paikalle niin saa juttukaherin sellaisesta jonka bakkarijuttukaverit ei oo vielä paikalla.
Helsingissä on vauvaperheille niin paljon toimintaa että joka päivälle löytyy varmasti jotakin. Menkää käymään välillä jossain eri kerhossa, aloittakaa vaikka muskarissa jne.

 

["jessie"]

Kannattaa esimerkiksi katsella noita muita keskustelualueita täällä Kaksplussalla. Siellä näyttää olevan yksinäisiä äitejä kaveria vailla ihan ympäri Suomea. Itse löysin yhden hyvän kaverin tuolla tavoin. Omaan ilmoitukseeni ei muistaakseni tullut vastauksia, joten aloin vastailla muille. Ja aika nopeasti löytyi vertaistukea ja seuraa samanikäisestä äidistä, jonka kanssa pidetään edelleen tiiviisti yhteyttä.

 

["joo"]

Mulla oli sama ongelma. Kellään kaverilla ei ollut lasta samaan aikaan (ja päiviä vapaana). Perhekerhoja on erilaisia, kannattaa vaihtaa, jos ei löydy juttuseuraa. Jostain syystä omalla alueella MLL kerho oli täysin ei mulle ja vaikka vähän ennakkoluuloisesti menin seurakunnan perhekerhoon, niin siellä oli jotenkin plajon tavallisempia äitejä - ja löysinkin äitikavereita. Pitää vain rohkeasti vääntää juttua esim sitten siitä vauvasta (vaikka välillä tuntui, että ois kiva puhua jostain muusta) mutta keskustelun aloitukseksi...

 

[liinuska83]

kiitos vinkeistä

 

[samat ajatukset]

Samoilla ajatuksilla itse liikenteessä, perhekerhoissa olen yrittänyt sitkeästi käydä mutta tuntuu että kaikki muut tuntevat toisensa pitkältä ajalta, eikä heillä ole kiinnostusta tutustua enää uuteen ihmiseen.

 

[astrolabe]

Onko pakko olla samanikäistä seuraa ja samassa elämänvaiheessa? Ainakin tässä meidän asuinalueella Helsingissä on tuollainen kaupungin ylläpitämä toimintakeskus missä on joka päivä avoimet ovet alueen asukkaille. Päiväsaikaan siellä käsittääkseni paljon eläkeläisiä, mutta hehän ovat vauvoista yleensä ihan myytyjä. Juttuseuraa ainakin olisi ja kun siellä on jotain käsityöopastusta yms. juitsuja niin ois tekemistäkin.

Ite oon äitiyslomalla ja Helsingissä, mutta en niin kovin seurallinen. Kerran kuussa voisin kahvilassa käydäkin, mutta ei minusta mitään tiivistä kaveria saisi.