Yksinäisyys ahdistaa

["Suru"]

Surettaa, kiukuttaa ja harmittaa tämä yksinäisyys. Minulla ei ole muuta elämää ku mies ja lapset, (vaikean masennuksen vuoksi määräaikaisella eläkkeellä) ei ketään kelle soittaa tai kuka olis kiinnostunu mun asioista. Välillä käyn yksin kahvilla jossain kun ei ole ketää kaveria.

Kaverit katosivat, kun sain lapset. Ne loput harvat jotka edes vähän piti yhteyttä, joille masennuksesta kerroin, lopettivat hekin yhteydenpidon.

Toivottavasti pääsen syksyllä opiskelemaan niin sieltä ehkä löytyy uusia kavereita. Tuntuu, jos olisi ollut edes yksi kaveri tukena tässä masennuksessa, olisin toipunut nopeammin.

Huoh, oli pakko vaan saada purkaa jonnekin.

 

["minävaan"]

Itellä on vähän samaa vikaa, en tosin oo enää niin masentunu, mutta silti kyllästyttää tää tylsyys mikä elämässä on. Kun ei oo kavereita eikä oikeen mitään mitä ikinä tehdä, emmä tiiä, tuntuu vaan jotenkin niin tylsältä elämä välillä. Päivät on sellasia että odotan vaan koska ilta tulee.. Onneks on mies ja lapsi, mutta siinä se elämän sisältö tuntuu olevankin Ääh, tarkotan vaan että ymmärrän miltä susta tuntuu, yksinäisyys on syvältä!

Voimia sulle!

 

[tuttttu tunne]

toivotaan, että löydät uusia kavereita koulusta tsemppiä toipumiseen. nauti perheestäsi.

 

[ahdistaahan se]

kykenetkö hankkimaan uusia ystäviä, joilla olisi lapsia? voisiko mies hankkia teille kavereita, jos susta ei ole? jaksatko kuunnella muiden huolia, sitten voisi olla vaikka joku vapaaehtoistyö semmoinen kokeiltava?

 

[Minä..]

Ethän sä yksin ole, sulla on mies ja lapset.

 

["vieras"]

NOin minakin kylla ajattelen... ei ap ole yksin, hanella kaikki tarkeat asiat kunnossa. On mies ja lapset, mika on taman tarkeampaa?