yksinäinen ja huono äiti...

[Avemaria]

Minkä ihmeen takia naiset päätyvät tuollaisten miesten rinnalle ja vielä tekevät lapsia niiden kanssa????

En halua syyllistää, mutta sitä mietin, että onkohan näiden tapausten takana useinkin se, että on ruvettu tekemään lapsia ennenkuin on edes ehditty kunnolla tuntea toinen. Eli lapsellisesti koitettu saada perheidylli pystyyn "ekan vastaantulevan" miehen kanssa.

Minulla on vasta yksi lapsi, mutta tarkkaan katsoin kenen kanssa sen teen.

Me ollaan oltu yhdessä 3,5 vuotta. Tästä ajasta kohta vuosi naimisissa ja yhteinen tenava on myt 3 kk. Et ei tosiaan olla "hätäilty". Kaksi isompaa lasta on mun edellisestä avioliitosta.

 

[Vieras]

Minkä ihmeen takia naiset päätyvät tuollaisten miesten rinnalle ja vielä tekevät lapsia niiden kanssa????

En halua syyllistää, mutta sitä mietin, että onkohan näiden tapausten takana useinkin se, että on ruvettu tekemään lapsia ennenkuin on edes ehditty kunnolla tuntea toinen. Eli lapsellisesti koitettu saada perheidylli pystyyn "ekan vastaantulevan" miehen kanssa.

Minulla on vasta yksi lapsi, mutta tarkkaan katsoin kenen kanssa sen teen.

Me ollaan oltu yhdessä 3,5 vuotta. Tästä ajasta kohta vuosi naimisissa ja yhteinen tenava on myt 3 kk. Et ei tosiaan olla "hätäilty". Kaksi isompaa lasta on mun edellisestä avioliitosta.

Olit sitten varmaan ehtinyt jo näkemään, miten mies toimii ja käyttäytyy muiden lastesi kanssa. Miksi ihmeessä halusit tehdä hänen kanssaan niitä vielä lisää?
Mutta miksi ihmeessä sitten lähdit tekemään hänen kanssaan lasta, ku

 

[Annette-79]

Minkä ihmeen takia naiset päätyvät tuollaisten miesten rinnalle ja vielä tekevät lapsia niiden kanssa????

En halua syyllistää, mutta sitä mietin, että onkohan näiden tapausten takana useinkin se, että on ruvettu tekemään lapsia ennenkuin on edes ehditty kunnolla tuntea toinen. Eli lapsellisesti koitettu saada perheidylli pystyyn "ekan vastaantulevan" miehen kanssa.

Minulla on vasta yksi lapsi, mutta tarkkaan katsoin kenen kanssa sen teen.

Voi hellanlettas!
Vai tarkkaan katsoit? Näet ilmeisesti ihmisen sisimpään ja pitkälle tulevaisuuteen. Ihminen muuttuu ja kärjistäen sanottuna: ei alkoholistikaan syntyessään ollut alkoholisti. Koskaan ei tiedä miten elämä koettelee, et edes sinä sitä pysty ennalta aavistamaan. Jos joku tässä lapsellinen on niin sinä, lapsellisine kuvitelminesi.

 

[Avemaria]

Onko tämä nyt sit ymmärrettävä taas niin että vika on naisessa ku on perheen halunnu. En huomannu aikaisemmin samoja piirteitä ja toki myös mun taakka oli pienempi ku lapsia oli vain kaksi.

 

[ystäväksi?]

Täällähän me asustellaan... etelä-pohjanmaalla

minä myös. jos paikkakunnan alkukirjaimen laittaisit...

 

[Avemaria]

ja

 

[ystäväksi]

ja

just toisella laidalla...

 

[Avemaria]

Niinpä tietysti. olishan se ollukin liian helppoa. =)

 

[vieras]

Minkä ihmeen takia naiset päätyvät tuollaisten miesten rinnalle ja vielä tekevät lapsia niiden kanssa????

En halua syyllistää, mutta sitä mietin, että onkohan näiden tapausten takana useinkin se, että on ruvettu tekemään lapsia ennenkuin on edes ehditty kunnolla tuntea toinen. Eli lapsellisesti koitettu saada perheidylli pystyyn "ekan vastaantulevan" miehen kanssa.

Minulla on vasta yksi lapsi, mutta tarkkaan katsoin kenen kanssa sen teen.

Voi hellanlettas!
Vai tarkkaan katsoit? Näet ilmeisesti ihmisen sisimpään ja pitkälle tulevaisuuteen. Ihminen muuttuu ja kärjistäen sanottuna: ei alkoholistikaan syntyessään ollut alkoholisti. Koskaan ei tiedä miten elämä koettelee, et edes sinä sitä pysty ennalta aavistamaan. Jos joku tässä lapsellinen on niin sinä, lapsellisine kuvitelminesi.

Itse olen sen verran onnettomia avioliittoja sivusta seurannut, että tiedän kyllä aika hyvin minkälaiset merkit miehessä viittaa siihen, ettei sen kanssa kannata lapsia ruveta tekemään. Edellisen miehen jätin juuri siksi, että tiesin etten ikinä voisi lapsia tehdä hänen kanssaan. Itse olen sen verran skeptinen, etten usko ihmisten muuttumiseen hyvässä enkä pahassa. Yhtäkään yllättävää "muuttumista" en ole vielä nähnyt.

Mutta monta lapsellista naista olen tavannut, joilla on ollut hirveä kiire naimisiin ja tekemään lapsia. Ja lopputulos on ollut usein aika ennalta arvattava.

 

[Annette-79]

Onko tämä nyt sit ymmärrettävä taas niin että vika on naisessa ku on perheen halunnu. En huomannu aikaisemmin samoja piirteitä ja toki myös mun taakka oli pienempi ku lapsia oli vain kaksi.

Joku "vieras" täällä tuntuu elävän ruusunpunaiset lasit silmillään.

Sinulla on pieni vauva ja hormoonit varmasti vielä sekaisin, joten koet olevasi huono äiti. Et todellakaan ole, usko pois.

Vauvahan on miehellesi ensimmäinen, joten vastaus saattaa piillä siinä. Vaikka hän on jakanut elämänsä isompien lastesi kanssa, se ei ole sama kuin ottaa vastuu omasta lapsestaan. Ja vaikka kuinka lasta suunnitellessa kokee olevansa valmis, niin sitä vastuun ja riippuvaisuuden määrää on todella vaikea ennakoida. Sinä sen sijaan olet sisäistänyt vastuusi jo vanhempien lasten synnyttyä, joten uuden vauvan syntymä ei varmastikaan niin paljoa siihen asiaan vaikuta.

Kannattaa oikeasti hakeutua vaikka perheneuvolaan miehesi kanssa, jos tuntuu, ettette saa tätä asiaa keskenänne selvitettyä. Periksi ei saa missään nimessä antaa.

:hug:

 

[Harmaus]

Hei,

minulla oli ihan samanlainen tilanne viime syksynä, kun vaavi oli pieni, mies oli paljon töissä ja töitten puitteissa matkoilla, ja minä möllötin kotona miettien mitähän se touhuaa?

Olin itkuinen, yksinäinen, väsynyt, mikään ei kiinnostanut, jopa ulos meno vauvan kanssa oli vaikeaa..

Neuvolassa täti kiinnitti huomion siihen, että aloin unohdella asioita ja ehdotti apua, jota en ottanut vastaan, kun eihän minulla nyt voi mitään masennusta olla, trenditautia..

Mutta havahduinpa talvella eräänä yönä, kun mietin kuistilla juoksemista lähimpään avantoon...

Joten kehoitan hakemaan apua, ja puhumaan miehelle tunteistasi ja pahasta olosta..

 

[Avemaria]

Miehelle puhumisesta ei seuraa ku lisää pahaa oloa... olen huomannut. Joko se raivostuu siitä ihan silmittömästi tai vaihtaa puheenaihetta kesken kaiken. Tai sit yksinkertaisesti ei vastaa millään tavalla. mutta todennäköisesti syynä on se etten osaa ilmaista itseäni niin että miehen aivoilla sen ymmärtäisi. =)

 

[Joku "vieras"]

Onko tämä nyt sit ymmärrettävä taas niin että vika on naisessa ku on perheen halunnu. En huomannu aikaisemmin samoja piirteitä ja toki myös mun taakka oli pienempi ku lapsia oli vain kaksi.

Joku "vieras" täällä tuntuu elävän ruusunpunaiset lasit silmillään.

Sinulla on pieni vauva ja hormoonit varmasti vielä sekaisin, joten koet olevasi huono äiti. Et todellakaan ole, usko pois.

Vauvahan on miehellesi ensimmäinen, joten vastaus saattaa piillä siinä. Vaikka hän on jakanut elämänsä isompien lastesi kanssa, se ei ole sama kuin ottaa vastuu omasta lapsestaan. Ja vaikka kuinka lasta suunnitellessa kokee olevansa valmis, niin sitä vastuun ja riippuvaisuuden määrää on todella vaikea ennakoida. Sinä sen sijaan olet sisäistänyt vastuusi jo vanhempien lasten synnyttyä, joten uuden vauvan syntymä ei varmastikaan niin paljoa siihen asiaan vaikuta.

Kannattaa oikeasti hakeutua vaikka perheneuvolaan miehesi kanssa, jos tuntuu, ettette saa tätä asiaa keskenänne selvitettyä. Periksi ei saa missään nimessä antaa.

:hug:

Heh. Jos minuun viittasit, niin kyllä minun lasini ovat kaikkea muuta kuin ruusunpunaiset. Pikemminkin mustat. Mutta sen takia just perhetilanteeni onkin erittäin valoisa.

 

[Hay-D]

Arvatkaa vaan monestiko asioista on jo puhuttu. Oon yrittäny hyvällä ja pahalla saada miestä tajuamaan asioita myös mun kannalta. Aina on samaa mieltä ja lupaa korjata asioita omalta osaltaan mut silti mitään ei tapahdu. Alkaa keinot loppua miten saisin puhuttua miehelle järkeä.

jos kaikki on tehty, niin ota ero. Ei ihmisen pidä loputtomiin uskoa ja luottaa että asiat korjaantuvat itsestään

 

[Avemaria]

Mä taidan olla niin pöljä että yritän loppuun asti uskoa ja luottaa. Edellisessä liitossa tein saman virheen ja lopputulosta en halua muistella. Ja ku tunteita on kuitenki vielä reilusti jäljellä niin ajatuskin erosta ahdistaa. Olen toki sitäkin vaihtoehtoa miettinyt mutta yritän löytää ratkaisun kuitenki jostain muualta.

 

[superpaljon voimia]

Kyllä se muuten on ihan ok. Huolehtii meistä taloudellisesti vaikka kaks vanhinta lasta ei ole sen. Sanoo rakastavansa mutta ei osaa näyttää sitä. Hellyyttä ei pahemmin anna. Sänkyhommat toimii hänen toiveiden mukaan. Ei nämä asiat muulloin häiritse mut näin ku sattuu itelle huono päivä niin sit toivois elämään myös enemmän sitä hellyyttä ja rakkautta. Ja olen huomannu että en voi näyttää miehelle jos mulla on paha olla. Se suttuu siitä. Eli olen oppinu pitämään pahan olo sisälläni. Yhteistä taivalta on takana 3,5 vuotta.

Hei minkä ikäsiä olette? Tai lapset? Anteeksi tungetteleva kysymys, mutta kysyvä ei tieltä eksy.

 

[vieras]

Kyllä se muuten on ihan ok. Huolehtii meistä taloudellisesti vaikka kaks vanhinta lasta ei ole sen. Sanoo rakastavansa mutta ei osaa näyttää sitä. Hellyyttä ei pahemmin anna. Sänkyhommat toimii hänen toiveiden mukaan. Ei nämä asiat muulloin häiritse mut näin ku sattuu itelle huono päivä niin sit toivois elämään myös enemmän sitä hellyyttä ja rakkautta. Ja olen huomannu että en voi näyttää miehelle jos mulla on paha olla. Se suttuu siitä. Eli olen oppinu pitämään pahan olo sisälläni. Yhteistä taivalta on takana 3,5 vuotta.

Eli tiivistetysti tuosta voisi päätellä, että se mitä SINÄ suhteeltanne saat on raha. Seksi puolestaan toimii miehen toiveiden mukaan. Sinä et saa mieheltä tarvitsemaasi läheisyyttä etkä huomiota. Eikä mies näytä muutenkaan täyttävän tarpeitasi.

Eli näin ulkopuolisen silmin mies suhtautuu sinuun kuin maksulliseen naiseen. Ostaa rahalla tarvitsemansa eikä anna vastineeksi mitään muuta.

 

[Avemaria]

Hei minkä ikäsiä olette? Tai lapset? Anteeksi tungetteleva kysymys, mutta kysyvä ei tieltä eksy.
[/quote]

Mä olen 27, mies 31. Lapset: 8v, 5v, ja 3 kk

 

[sama]

Juu ajattelin et onko mies kovin nuori vielä. Mutta eipä sillä aina ole merkitystä, koska ei se henkinen kypsyys ole aina iästä kiinni. Kovin nuorena olet vanhimman lapsesi saanut, mutta nuorena kyllä jaksaa paremmin. Kovin vähän aikaa myös olette olleet yhdessä. Jospa mies ottaa liian vastuullisesti asioita ja stressailee sitten. Töissäkin voi olla paineita. Pitäisi nyt saada jonkinlainen puheyhteys siihen mieheen.

 

[Avemaria]

Sen puheyhteyden ku löytäis niin vois nämä solmut lähteä auki. Jotenki olen aina ajatellu että mies haluais viettää aikaa viikonloppuna perheen kanssa ku viikot istuu yksin rekan hytissä, mutta olen ollut väärässä. Ei meillä ole sen kummempaa viikonloppuisin. Yksin pyöritän arjen ja mies pelaa tai muuten vain rentoutuu. Olen yrittäny tiedustella että missäs välissä minä rentoudun mutta en ole vastausta saanu.

 

[vieras]

Minusta vähän tuntuu että oot nyt hynttyyt lyöny yhteen ihmisen kanssa joka ei sun hyvinvoinista paljon piittaa Ite miettisin pitkään että haluanko loppuelämääni tollasessa liitossa ja tollasen ihmisen kanssa viettää.
Mutta sinä oot päättäny yrittää joten voimia hirveästi. Niitä tulet tarvitsemaan. Jos ukkosi on kerta kuvailemasi kaltainen niin turha varmaan häneltä mitään apuja tai ymmärrystä tulevaisuudessakaan odottaa. Sinun täytyy nyt miettiä miten itse jaksat kaiken keskellä ja järjestää elämä sen mukaan. Koita saada apua kunnalta tai neuvolasta. Luulen, että sua helpottaisi jos vaikka puhuisit ammattiauttajalle. Okei, tiiän että kuullostaa tyhmältä mutta sekin on varmasti parempi kuin pyöritellä asioita yksin mielessään. Sitten sun olis pakko saada jotain käytännön apua. Onko vanhemmat lapset joskus isällään? Saisitko silloin levättyä? Entä isovanhemmat? Eikö joku niistä asunut lähellä? Missä ovat sun kaikki entiset ystävät?
En oikein paremmin osaa auttaa. Mutta missään nimessä et ole huono äiti. Herranjestas, sähän hoidat kaiken yksin. Sähän olet oikeasti aika superäiti! Eikä se ole ihme että väsyy tollaseen. En kumminkaan voi olla ihmettelemättä, että mitähän sä siinä miehessä oikein rakastat.... Anteeksi, en tarkoita tätä pahalla.

 

[vieras]

Vielä yks tungetteleva kysymys; aloitteko nykyisen miehesi kanssa seurustelemaan kovin pian sun eron jälkeen??

Ymmärrän hyvin sun tilanteen ja tiedän, ettei ole ihan helppoa esim. "jättää lapset vkl:si miehelle"

Hae apua itsellesi!! Se on nyt tärkeintä, miettikää sit vähän myöhemmin miehenne kanssa tilannetta yhdessä uudelleen. Mut muista, ettei ole sun syy, jos mies ei halua kuunnella tai jos hän kohtelee sua huonosti! Kunnioita itseäsi! Ja joskus vaan se ero on kuitenkin paras ratkaisu, vaikka varmasti kerran eronneena se on tosi vaikea paikka!! Mutta sullakin on oikeus hyvään ja onnelliseen elämään!!
Voimia

 

[Avemaria]

Onko vanhemmat lapset joskus isällään? Saisitko silloin levättyä? Entä isovanhemmat? Eikö joku niistä asunut lähellä? Missä ovat sun kaikki entiset ystävät?

Vanhempien lasten isä käväisi eilen. sitä ennen ei ole kolmeen vuoteen kuulunu mitään. Ja mun omat vanhemmat asuu kyllä samassa pihassa mutta niillä ei ole aikaa. On niin paljon omia menoja. Ja kaikki kaverit on jääneet jonnekki taakse ku kaikilla on tenavia eikä kukaan oikein käy enää missää.

 

[harmis]

Sen puheyhteyden ku löytäis niin vois nämä solmut lähteä auki. Jotenki olen aina ajatellu että mies haluais viettää aikaa viikonloppuna perheen kanssa ku viikot istuu yksin rekan hytissä, mutta olen ollut väärässä. Ei meillä ole sen kummempaa viikonloppuisin. Yksin pyöritän arjen ja mies pelaa tai muuten vain rentoutuu. Olen yrittäny tiedustella että missäs välissä minä rentoudun mutta en ole vastausta saanu.

Onkohan tuo kuljetusalalla olevien miesten ammattitauti? Töistään saa kaiken, niin kotona voi ajatella vain itseään. Tai sitten se on rentoutumista selittyen työn raskaudella. Omassa miehessä alkasi löytyä vastaavanlaisia piirteitä kun kesällä alkasi uuden työn ja sitä mukaa työt lisäänty, vastuu lisäänty. Eli elää täysin työlleen. Ihminen on muuttunut ihan kauheasti ja mä panikoin. Ku tietäis että onko stressiä ja väsymystä. Vai kypsynyt työhönsä. Vaiko ihan koko perhekuvioon.

 

[vieras]

Onko vanhemmat lapset joskus isällään? Saisitko silloin levättyä? Entä isovanhemmat? Eikö joku niistä asunut lähellä? Missä ovat sun kaikki entiset ystävät?

Vanhempien lasten isä käväisi eilen. sitä ennen ei ole kolmeen vuoteen kuulunu mitään. Ja mun omat vanhemmat asuu kyllä samassa pihassa mutta niillä ei ole aikaa. On niin paljon omia menoja. Ja kaikki kaverit on jääneet jonnekki taakse ku kaikilla on tenavia eikä kukaan oikein käy enää missää.

No vaikealta kuullostaa... Eli ai kai siinä muuta kuin että koitat nyt vaan hakea apua neuvolan kautta. Sun pitäis ainakin saada nukkua päiväunia kun joudut heräileen vauvan takia. Kyllä se sitten helpottaa kun se alkaa nukkua ehjiä öitä. Vaikka ei se nyt kyllä lohduta yhtään... Jos saat joskus hoitajan lapsille niin varaa itellesi aika vaikka kosmetologille taqi johonkin muuhun hemmotteluun. Koita olla itsellesi mahdollisimman hyvä