[QUOTE="vieras";26643344]Mun elämä on hirveän yksinäistä. Oon eronnu, mulla on kyllä lapset muttei ketään muuta. Omat vanhemmatkin asuu kaukana, eikä edes olla muussa väleissä olla, kun lasten asioista, ja säästä vaan puhutaan. Eikä ne mua auta, vaikka oon apua pyytänytkin. Kaikki vuodet sen jälkeen kun omilleni muutin kauan sitten oon koettanut selvitä omillani, vaikka on se paljon vaatinut. Tuntuu pahalta ettei musta kukaan välitä[/QUOTE]
Aluksi täytyy sanoa, että tällaisia aloituksia tuntuu olevan pilvin pimein, mutta jokin tässä kosketti minua kaikessa yksinkertaisuudessaan. Minulla on ikää jo hieman yli neljänkymmenen, joten jonkin verran kokemusta elämästä. Olen itsekin ollut hieman yksinäinen susi, mutta kääntänyt sen vahvuudeksi. Olet yrittänyt selvitä omillasi, mikä on erittäin kunnioitettavaa. Elämäntilanteesi kuulostaa siltä, että et ole ehtinyt perheesi ohessa luomaan sellaisia ystävyyssuhteita, joista olisi sinulle nyt tukea. Vanhempasi eivät nyt tunnu ymmärtävän tilannettasi jostain syystä. Neuvoisin sinua nyt etsimään sellaisia harrastuksia, joissa sinä tai lapsesi voivat luoda uusia ihmissuhteita ja saamaan hieman uutta näkökulmaa elämään. Älä mieti sitä, välittääkö joku sinusta vai ei, vaan elä ihan omaa elämääsi. Se elämä on sinulle ja lapsillesi arvokas. Sen ei tarvitse edes olla jotain sellaista jota muilla on. Pääasia, että löydät sen, mistä on iloa sinulle ja lapsille. Kun alat elää, niin niitä ystäviäkin tulee.
