Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

^ Hyvä haastattelu, hienoa että uskaltaa julkisesti omalla nassulla ja nimellä kertoa tarinansa.

Täällä aamu toi tullessaan karvaan pettymyksen jälleen, kuudes inssin jälkeinen nega. Se on IVF se seuraava askel, turha näillä insseillä on jatkaa. Olo on kyllä turta ja turhautunut, toisaalta pelottaa että jotain on pahasti pielessä... Mutta nyt vaan tiukka säästökuuri päälle, että pääsen tämän vuoden puolella jatkamaan.

Toivon parempaa onnea yrittäjille, tsemiä koitokseen!

 

May80 Sitkeä olet kun olet jaksanut käydä useamman inssin läpi. Itse vaadin jo ekan inssin jälkeen IVF-hoitoon pääsyä. Tahdoin tietää hedelmöityykö minulla edes munarakkulat, etten turhaan haaskaa aikaani ja rahaani insseihin. Ja onnekseni lääkärini suostuikin tähän. Ekasta IVF:n ekasta pakastesiirrosta syntyikin tyttö ja nyt loppu kesästä 2014 tein toisen IVF:n ja siitä tulin raskaaksi tuoresiirrosta (la toukokuussa 2015). Itseääni ei olisi hermot kestänyt kuukaudesta toiseen tikutellen oikeaa h-hetkeä insseissä. Toisaalta matkaakin oli klinikalle, kun asun eri paikkakunnalla.

Vaikka ultrassa näkevät että munarakkuloita kasvaa, niin eivät he pysty sitä sanomaan ovatko tumallisia vaiko vain nestettä täynnä. Esim ekassa IVF:ssä vasemmalta puolelta saatiin vain nesteitä täynnä olevia munasoluja.

Omia puoliaan on muistettava pitää Tsemppiä kaikille ja lehmän hermot!

 

Heippa! Miten olette maksaneet lääkäri yms maksuja? Jotenkin könttänä vai aina kun olette klinikalla käynyt?
Itsellä on eka käynti+psykologikäynti hoidettu. Mahdollisesti jo ensi kiertoon ekan ivf-hoito

 

Yleensä käynnistä seuraa lasku parin päivän päästä, ja eräpäivä on noin 2 viikon päästä. Mutta esim. pakastesiirroissa se aiempi uä-aika on laitettu samaan siirron jälkeiseen koko laskuun.

 

Moi kaikki pitkästä aikaa! Ajattelin vaan vielä tulla päivittämään omat kuulumiset kun olin pitkään palstaa seuraamassa ja oon aina välillä jotain kirjotellutkin. Nyt en varmaan enää kauheasti tule vierailemaan täällä, ainakaan vähään aikaan. Varmaan arvaatte jo, että hoidot ei ole tuottaneet mitään tulosta. 5. inssi oli ja meni, kaksi rakkulaa näkyi ja ajoituskin meni taas nappiin. Kaikki näytti täydelliseltä, kuten aina, mutta eipä vaan mitään taaskaan tapahtunut. Pelottaa että munasoluissa on jotain pahasti vialla. Itse oon kyllä puhunut koeputkiin pääsystä jostain 2. inssistä lähtien, mutta vastaus on koko ajan ollut kieltävä, vaikka kuinka pyydän. En tiedä miksi eri naiset saa sitten niin eri kohtelua. Tuntuu että mun lapsettomuutta vähätellään, eikä kukaan usko, että oikeasti oon yrittänyt pitkään jo ennen hoitoon tuloakin. Jos laskee yhteen sen ajan, jonka oon tikuttanut ovulaatiota yrityksen aloituksesta alkaen, seuraava kierto olis 24. kk - siis 2 vuotta. Pelkkiin ovistesteihin on mennyt varmaan monta sataa euroa. Ihan kuin mua ei haluttaisikaan auttaa, rahastaa vaan. Mitä voi tehdä, kun kukaan ei kuuntele eikä auta?

Aion kyllä mennä vielä IVF:ään, jos joskus sinne päästetään, mutta nyt juuri oon niin pohjalla, että koitan kömpiä kevään myötä täältä ylös, keskittyä vähäksi aikaa ihan muihin asioihin ja toivottavasti aloittaa hoidot uudestaan ensi syksynä paremmalla mielellä, jos ei mitään kauhean pahaa tapahdu sitä ennen. Välillä en kyllä tiedä miten tästä pääsee eteenpäin. Tällä hetkellä en enää usko, että mikään hoito tuottaa tulosta. En halua masentaa teitä muita, joilla on vielä kaikki mahdollisuudet omaan perheeseen, joten siksi mun paikka on varmaan enemmänkin jollain lapsettomuuspalstalla kuin täällä. Paitsi etten oikein taida kuulua sinnekään, kun kaikki muut on siellä onnellisesti parisuhteessa...

Tsemppiä kuitenkin hoitoihin teille muille, toivottavasti teillä menee asiat paremmin! Tätä omaa kohtaloani en ainakaan toivoisi ikinä kenellekään.

t. Santi30, ikuisesti yksin

 

Ei ny viel kannata heittää kirvestä kaivoon Santi30! Kummallista tosiaan miks on "pakotettu" noin moneen inssiin, vaikka jo muutakin yritystä taustalla, eikä inseissä oo paljookaan parempaa mahdollisuutta kun luomussakaan. Mullehan ei oo noita inssejä koskaan tehtykään vaan laitettiin endon takia suoraa ivf:ään. Exällä ei myöskään ollu yhtään nopeesti eteneviä siittiöitä.
IVF onkin huomattavasti tehokkaampi ja tosi monet onnistuu jo 1. hoidossa. Ite tässä 4. ivf-hoitoo odotellessa....alkaa tosiaan olla aika lannistunu olo tähän touhuun, muuten kaikki siirrot negaa paitsi viime kesänä yks joka sekin kesken.. todellakin vaikee uskoo että tää ikinä onnistus loppuun saakka, kun ei ne kaks viivaakaan ikävä kyllä pysyvää onnee takaa, eikä oo enää mitään luottoo siihenkään.

 

Santi30 En tiedä mistäpäin Suomea olet, mutta olisiko mahdollista vaihtaa klinikkaa?

 

Vastoinkäymisiä täälläkin. Tapasin nyt oman hoitotahoni lääkärin, joka oli empaattomin ihminen ketä on tavannu, jotenki niin huono fiilis vieläkin se oli niin ilkeä ja alentava. Nojoo en tiedä että niinkauan kun se mun hoidosta vastaa, ei oo tulossa hyväksyttävää lausuntoa. Jokatapauksessa puolen vuoden odottelu ja katselu että mun vointi varmasti pysyy tasaisena. Tiedän kyllä ite että se pysyy ja kun tää koko homma on niin pitkään harkittu ymsyms. Nyt mietin et odottelenko syksyyn vai vaihdanko klinikkaa. Fertinovan lääkäri ollut tosi ihana, mutta kuitenkin haluaa sen odottelen ens syksyn yli.

 

Hei, olen seurannut ketjua muutaman kuukauden ajan. Pari sivua taaksepäin olikin pohdintaa luovuttajan ominaisuuksien valinnasta. Olen miettinyt lapsen hankkimista luovutussiittiöillä.

En voi kuitenkaan olla miettimättä sitä, että tulevan lapsen ulkonäkö vähän jännittäisi... Tiedän, että se on hyvin pinnallista... En vain pidä itseäni kauniina ja koen kärsineeni ulkonäöstäni. Moni varmasti nyt ajatteleekin, että älä tee lapsia ollenkaan ja haukkuvat minut.

Joka tapauksessa, jännittääkö ketään miltä luovuttaja näyttää?

 

Anwen, tottakai tota on miettiny, ja aika harva mies loppuviimein on sellanen ns. oman tyyppinen, joka on suorastaan hyvännäkönen (eikä tarkota että sellanen pitäs pakosti olla). Mutta kuitenkin, olis se lapsi minkä näkönen tahansa, kun tietää että se on oma ja melkein väistämättä siinä niitä omiakin piirteitä näkyis, niin ei sillä ois niin väliä mitä se toinen osa sit on.. oikeestaan ois melko jännää miettiä luovuttajan ulkonäköö ja mitkä piirteet lapsella ois siltä, mitkä multa.
Kun omat solut on jo ilmeisen rupuja joilla ei enää mikään tunnu onnistuvan, on jo lahjamunasolutkin käyny mielessä, mutta jotenkin se ei oo alkanu ainakaan vielä tuntuun omalta vaihtoehdolta...kun lapsi ois sitten täysin "vieras", ja mitä jos se ois mun mielestä jotenkin vastenmielisen näkönenkin, osaisinko suhtautua siihen sitten niinkun pitäis, miten oisin motivoitunu hoitaan toisten "rumaa" lasta jne.! Tosi pinnalliselta kuulostaa, mutta kun ulkonäöllä on valitettavasti tässä maailmassa väliä, eikä se oo samantekevää kellekään.. joka muuta väittää, valehtelee

 

Teini-iässä tutustuin todella rumaan mieheen, vahingossa rakastuin, ja hyvin äkkiä totesin, ettei ulkonäöllä sittenkään ole mitään merkitystä tosipaikan tullen, vaikka olinkin aiemmin kuvitellut niin. Sen vuoksi minulle luovuttajan ulkonäöllä ei ole lainkaan merkitystä. Minusta oli outoa saada ja joutua valitsemaan klinikalla luovuttajan hiustenväri ja silmienväri ja pituus -- se tuntui jo lähes rodunjalostukselta, kun ei noita ominaisuuksia voi valita siinäkään ihmisessä, johon sattuu rakastumaan.

En pelkää, että lapsestani tulisi ruma. Sikäli kun ymmärsin, vakavasti perinnöllisesti epämuodostuneita ihmisiä ei hyväksytä luovuttajiksi ollenkaan. Pelkään kyllä sitä, että lapsestani voi tulla tyhmä tai lahjaton, koska näistä luovuttajan ominaisuuksista ei ole mitään tietoa, eikä näiden perusteella karsita luovuttajia.

 

Minä ainakin pohdin myös lapsen ulkonäköä raskausaikana kun toista osapuolta ei ole nähnyt. Itseäni en miellä erityisen kauniiksi mutten erityisen rumaksikaan. Loppujen lopuksi kaikki sanovat lapsen näyttävän kovasti minulta ja itsekin huomaan yhdennäköisyyttä valokuviin itsestäni pienenä. Joka tapauksessa hän on äidin mielestä maailman kaunein lapsi oli sitten perinyt ulkonäkönsä keneltä hyvänsä.

 

Santi30 Tosi ikävä kuulla ettei ole tärpännyt ja että inssiä vaan tarjotaan. Se on tosiaan kumma kuinka eri klinikoilla, ja jopa klinikan eri lääkärit, tarjoavat erilaisia vaihtoehtoja. Jos paikkakunnaltasi löytyy muita klinikoita, niin vaihda klinikkaa. Älä heitä pyyhettä kehään. Tauko on varmasti hyväksi, sitten uusin voimin yrittämään. Kyllähän stressikin vaikuttaa lopputulokseen. Itse teetin inssejä harvakseltaan, noin vuoden aikana neljä kertaa. Pidin taukoja kun siltä tuntui, oman jaksamisen takia. Jokainen piina on kuitenkin henkisesti raskas.

Mäkin olen pohtinut tulevan lapseni ulkonäköä jo näin alkuraskaudestakin (10+0 tänään) jonkin verran. Lähinnä uteliaana tyyliin "Minkähän näköinen sieltä tulee?".
Pidin myös outona lahjoittajan silmienvärin yms. valintaa, kuten Susanna38 juurikin siksi ettei niitä rakastuessaankaan valitsisi. Samoin olen ehtinyt miettimään tuota lahjattomuutta, jonka Susanna38 mainitsi. Mutta nämä ovat asioita joihin ei voi vaikuttaa lahjasoluilla, eikä ns. normaalistikaan alkunsa saaneiden lasten kohdalla. Kolmesta lapsestani yksi on todella lahjakas kehonhallinnassa ja siten voimistelussa, vaikka kumpikaan vanhemmista ei ole. Esikoiseni taas on ikäisiään pidempi, ollut vauvasta asti, vaikka kumpikaan vanhemmista ei ole erityisen pitkä, eikä suvuissakaan ole pitkiä ihmisiä. Turha siis kauheasti etukäteen miettiä mitä tuleman pitää, kun ei sitä voi koskaan tietää. Jokainen lapsi on kuitenkin aina oman äitinsä mielestä kaunein ja ihanin

wiltsu1974 Väestöliitossa maksetaan aina käynnin jälkeen.

 

Vähän aikaa vierähtänyt. Kaikki alkutarkastukset on nyt tehty ja kaikki on ihan niin kuin pitääkin. Munanjohtimet on auki ja ovulaatio tapahtuu. Löysin sen LH-huipunkin viimein. =)
Keskiviikkona tuee soitto jatkosta. Ehkä eka inssi jo tähän juuri alkaneeseen kiertoon. Toivon ainakin.

 

Olen seurannut tätä ketjua jo pitkään, reilusti päälle vuoden. Pohdin itsekin hoitoihin hakeutumista. Ikää minulla on 28, ikinä en ole raskaaksi tullut vaikka yritystä aikanaan olikin. Minulla on PCO, tietääkö kukaan miten vaikuttaa hoitoon pääsyyn näin yksinäisenä naisena?

Ihanaa kun tällainen keskustelupalsta on olemassa =)

 

MissSun, ei se PCO ainakaan negatiivisesti vaikuta siinä mielessä, että jos "pääsee"/joutuu ivf-hoitoihin, niin saattaa saada kelakorvauksia, vaikka niitä ei yleensä yksinäisenä saa. Esim. mulla endo ja oon saanu.

 

PCO varmaankin vain nopeuttaa prosessia. Ns. terveillä aloitetaan inseminaatioilla luomukiertoon ja kun on riittävän monta kertaa yritetty, siirrytään lääkkeisiin ja sitten kun on taas riittävästi yritetty, siirrytään taas tehokkaampiin toimenpiteisiin. Minulla skipattiin PCO:n vuoksi luomuyritykset kokonaan, ja aloitettiin suoraan lääkkeiden kanssa. Ja tosiaan saa kelakorvauksiakin.

 

Kiitos mielettömästi vastauksista. Mä oon jostain syystä kuvitellut, että yksin hoitoon hakeuduttaessa hedelmällisyyteen vaikuttava perussairaus jotenki sulkis pois tai ainaki vaikeuttaisi hoitoon pääsyä. Aivan mahtavaa. Tekis mieli hyppiä innosta tasajalkaa =)

 

Hei!
Ihanaa löytää tällainen palsta... Itse olen menossa kesäkuun viimeinen päivä ensi tapaamiseen eli oma vauvahaaveeni lähtee pikkuhiljaa etenemään.

Eilen tuli kyllä itku kun näitä viestejä luin. Tuli jo heti alkuun jotenkin epätoivoinen olo, kun moni on kertonut olleensa insseissä monen montakertaa tuloksetta. Onko kenelläkään faktatietoa siitä, miten suuri prosentti osuus lasta haluavista naisista on tullut raskaaksi inseminaation kautta? Entä onko oikeasti sula mahdottomuus päästä heti ensiyrityksellä kokeilemaan koeputkihedelmöitystä? Tuntuu jotenkin oudolta että lääkärit eivät suostu päästämään koeputkihedelmöitykseen, vaikka ihminen haluaa siitä maksaa.

Vaikka huonoa tuuria raskaaksi tulemisessa on monella näyttänyt olevan, niin silti täällä on ihana toisia tukeva meininki. Toivottavasti palstan toiminta vielä jatkuu . Ai niin onko kenelläkään tietoa Facebook ryhmästä, jossa olisi tämän palstan tapaan itsellistä lasta haluavia naisia?

Rentouttavaa juhannusta kaikille

 

Hei Marketta! Minut laitettiin iän takia suoraan ivf:ään. Onhan siinä tiettyjä terveysriskejä, toimenpide on raskaampi ja hintaakin kerralta aika paljon enemmän kuin inssissä. Eli siinä mielessä ymmärrän, että muutama inssi suositellaan ensin kokeiltavaksi. Tietysti jos niitä kertyy tolkuton määrä, niin tuntuu rahan ja voimien tuhlaukselta, jopa vähän kiusanteolta.

Vaikka huono[/QUOTE]

Entä onko oikeasti sula mahdottomuus päästä heti ensiyrityksellä kokeilemaan koeputkihedelmöitystä? Tuntuu jotenkin oudolta että lääkärit eivät suostu päästämään koeputkihedelmöitykseen, vaikka ihminen haluaa siitä maksaa.

 

Hei peikkoeukko ja kiitos vastauksestasi...
Itse olen loppu kesästä 33 vuotta täyttävä ja muutenkin perusterve nainen, joten luulenpa että inssiä suosittelevat. Googletin noita ivf hoitojen riskejä ja lapseen liittyen löysin vain kaksosraskauden ja siihen liittyvät riskit. Mutta jos oikein ymmärsin, niin samat riskit on olemassa joka ikisessä kaksosraskaudessa oli raskauden alullepanotapa sitten luomu tai ivf. Olenkohan oikeassa? Toki kaikkiin näihin kysymyksiini tulen varmasti saamaan vastauksen tulevalla ensikäynnillä, mutta kun ei malttamattomana meinaa kyetä odottamaan vastauksia sinne saakka . Kuinka paljon sinulla tuli maksamaan tuo yksi ivf kaikkine siihen liittyvine juttuineen? Entä missä klinikalla olet asiaa hoitanut? Itsellä on varattu aika Aavan Gravididakseen.

 

Hei peikkoeukko ja kiitos vastauksestasi...
Itse olen loppu kesästä 33 vuotta täyttävä ja muutenkin perusterve nainen, joten luulenpa että inssiä suosittelevat. Googletin noita ivf hoitojen riskejä ja lapseen liittyen löysin vain kaksosraskauden ja siihen liittyvät riskit. Mutta jos oikein ymmärsin, niin samat riskit on olemassa joka ikisessä kaksosraskaudessa oli raskauden alullepanotapa sitten luomu tai ivf. Olenkohan oikeassa? Toki kaikkiin näihin kysymyksiini tulen varmasti saamaan vastauksen tulevalla ensikäynnillä, mutta kun ei malttamattomana meinaa kyetä odottamaan vastauksia sinne saakka . Kuinka paljon sinulla tuli maksamaan tuo yksi ivf kaikkine siihen liittyvine juttuineen? Entä missä klinikalla olet asiaa hoitanut? Itsellä on varattu aika Aavan Gravididakseen.

Munasarjojen hyperstimulaatio siinä IVF:ssä kai on pääasiallinen terveysriski. Jos siirretään vain yksi alkio, niin kaksosuuden riski on ehkä jopa pienempi kuin luomuna lasta tekevillä.

IVF:n hinnasta osaa varmaan sen ketjun ihmiset vastata paremmin, ja klinikoiden kotisivuilta kannattaa katsoa hinnastoja. Minulta on vähän pyyhkiytyneet jo muistot siitä, ja joka tapauksessa hoitoa ei saatu vietyä loppuun asti. Mutta halpaa se ei ollut. Pelkät lääkkeetkin maksoivat monta sataa apteekissa.

 

Muutaman kuukauden tauko täältä, yrittänyt saada ajan kulumaan nopeesti, jotta syksy tulee pian. Nyt siis viimestää loppusyksystä ois tarkotus tehä eka inssi jos klinikan lääkäri hyväksyy mun omalääkärin lausunnon mun voinnista, eli varmuus siitä ettei mul puhkee syksyl masennusjakso. Mun vointi ollut pitkään jo hyvä, typerää todistella kyvykkyyttä äidiksi, mutta onneksi syksy on jo lähellä. Pieni pelko kaivertaa jos joku este vielä tulee vastaan mut toivo on korkeella ja hyvällä tuurilla saatan olla jo raskaana tän vuoden puolella.

 

Cinya, jännitän sinun kanssasi, toivottavasti pääset hoitoihin! Vastustan tuota psykologin-luvan-anelukäytäntöä sydämeni pohjasta.

Hoitoihinpääsyä odottaessa kannattaa kirjata ylös kuukautisten aikoja, eli minä päivänä vuoto alkaa, milloin se loppuu, testata tikuilla, tapahtuuko ovulaatio, jne. Nämä asiat nimittäin kiinnostavat lääkäriä, ja antavat vihjettä siitä, minkälaisella lääkityksellä lähdetään liikkeelle. Minulla nämä tiedot vaikuttivat siihen, että heti tutustumiskäynnillä osattiin etsiä ja löydettiinkin lastenhankintaa vaikeuttava sairaus (pco), josta minulla ei ollut aiemmin aavistustakaan.

Samoin kannattaa alkaa syödä raskausvitamiineja jo muutama kuukausi etukäteen, jotta vitamiineja on riittävästi kropassa kun raskaus vihdoin alkaa.

 

Hei Susanna!

Puhuit raskausvitamiineista... Itse aloin syömään foolihappoa, mutta pitäisikö jotain muita vitamiineja ottaa käyttöön?