Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Onnea Kalinalle plussan johdosta!!!

on: viikonlopun juilintaa alavatsalla ja ovulaatiota odotellessa. CB ovulaatio testi vilkutteli, että ovulaatio olisi tulossa mutta tänään uä:ssä munasolut liian pieniä ovulaatioon. Höh Nyt jatkossa siis lääkkeillä tuetaan ovulaatiota. Saas nähdä miten käy. Tiedän, että olen vasta alussa näissä hoidoissa ja en pidä itseäni mitenkään stressaavana tyyppinä mutta huomaan itsestäni aivan uusia piirteitä nyt kun kaikki ei menekkään kuin Strömsöössä.

Mutta kiva kuulla toisten onnistumisista. Se luo uskoa omaan onnistumiseen.
Nyt vain odotellaan tätiä kylään, että pääsen aloittamaan femar lääkityksen.

 

Oo onnea tuhannesti odotukseen Kalina ja nyt toivotaan niitä perinteisiä vauvaliimoja yms yms.

 

Hei,

Siirryn tuolta IVF-puolelta tähän keskusteluun, sillä näyttäisi nyt valitettavasti siltä, että avopuolisoni (jonka siittiöongelmien vuoksi olemme käyneet hoidoissa) ei halua enää jatkaa hoitoja kanssani. Vaikka olen aavistellut miehen mielenmuutosta jo jonkin aikaa, miehen lopullinen päätös tuli kuitenkin järkytyksenä. Lasta on yritetty yli kaksi vuotta (tuloksena vain yksi kemiallinen raskaus), mutta nyt on siis mitä ilmeisimmin ero edessä. Ikää minulla on kuitenkin jo 36 vuotta, joten tuntuu, etten uskalla jäädä enää odottamaan sopivan kumppanin löytymistä, vaan tässä on ryhdyttävä radikaalimpiin toimenpiteisiin...

Asun töiden vuoksi ulkomailla, mutta lähtisin varmasti hoitoihin Suomeen. Toivoisinkin teiltä suosituksia Suomen hedelmöitysklinikoista. Mitä paikkaa suosittelisitte ja paljonko hoidot maksavat? Soitin jo Helsingin Graviditakseen ja siellä sanottiin yhden inssin hinnaksi noin 1000 euroa. Niitä varmaankin tarvittaisiin useampia... Ja jos IVF:ään jouduttaisiin, sille tulisi tietysti vielä enemmän hintaa.

Huokaus. Pää on tällä hetkellä ihan sekaisin, kaikki on nyt ajateltava uusiksi. Välillä tunnen suurta helpotusta siitä, että vaikea parisuhde on nyt lopussa, mutta samalla kuitenkin suren epäonnistumista (taas) ja pelkään ihan suunnattomasti, etten ikinä saa toivomaani perhettä. Ja kuinka sitä pärjää yksin ja miten sille lapselle sitten selittää, ettei isää olekaan...

 

Oikein paljon onnea plussasta Kalinalle.

 

Kaisla78, Suomessa hoitojen aloituksessa on kaikenlaisia sääntöjä, joita sinulle ei kerrota ennen kuin käyt psykologin pakollisessa arvioinnissa. Mm. avioerosta pitää olla vähintään 6kk tms, ja jos kerrot, että erosi on vasta edessä, ei mikään klinikka täällä suostu tekemään sinulle hoitoja.
Jos nyt asut ulkomailla, ota selvää, ovatko yksinäisen naisen hedelmöityshoidot nykyisessä asuinmaassasi vähempien sääntöjen takana, mm. Tanskassa hoitoon pääsee heti. Hoidot saattavat olla myös halvempia siellä.

 

Hei Susanna38,

Kiitos vastauksesta. Nykyisessä asuinmaassani en yksinäisenä ihmisenä hoitoihin pääse - täällä hoitoja tehdään vain heteropariskunnille. En ole naimisissa, joten sen puolesta esteitä ei pitäisi olla.

Ymmärsin Graviditaksen hoitajan puheista, että psykologin luona on käytävä, mutta että kyseessä on kuitenkin neuvonta eikä niinkään soveltuvuuskontrolli...?

 

Kaisla78 Niinhän ne sanoo että se on "neuvonta" mutta itse koin sen enemmänkin juuri "soveltuvuustestiks" ja käytännössä se on ihan niiden vallassa päättää onko potilas valmis/soveltuva hoitoihin, niin älytöntä kun se onkin.. esim. mulla ainakin se että oltiin juuri erottu exän kanssa (ei siis oltu naimisissa kuitenkaan) esti hoitoon pääsyn ja sanottiin että katotaan puolen vuoden päästä uudestaan. Ei sitä oikein voinu pimittääkään niiltä kun just oltiin oltu hoidossa sen kans ja julkinen puoli toimii samoissa tiloissa labran ym. suhteen, ja ero tuli siis 3. ivf-hoidon aikana.

Onnea onnistuneille! :flower:

 

Onnea Yksinkohtakaksin , ja ihania uutisia Kalina, mahtavaa!

Minulla alkoi piina, osa 6. Pistoshoito meni ihan ok, yksi follikkeli kypsyi ja inssi tehtiin ovisplussapäivänä, niin kuin toivoin. Ensimmäistä kertaa lääkäri otti itse puheeksi IVF-hoidon: jos nytkään ei tärppää, voin valita tehdäänkö vielä yksi pistohoito & inssi vai siirrytäänkö suoraan koeputkihoitoon. Kovasti haluaisin olla miettimättä tulevaa vielä ja luottaa siihen että nyt onnistuu. Olisipa positiivisuuspiikkejä, minulle yksi sellainen, kiitos

 

Tervetuloa Kaisla78.

Kuluja Väestöliitossa.. Ensikäynti, labrat, aukiolotutkimus ja psykologi (yksi käynti) maksoi mulla yhteensä 470 euroa. Teetin muutaman verikokeen työterveydessä, sillon laskeskelin, että säästin satasen verran. Inseminaatiot 615 euroa/kerta sisältäen lahjasolut. Follikkelin ultraus 153 e. Sitä mulla ei tehty ennen ku otin clomit käyttöön, mutta niiden kanssa on tehtävä. Clomit tollaset 60 euroa ja ekalla kerralla käytössä olleet lugesteronit noin 15 euroa.
Muutama sivu takaperin oli toinenkin kommentti kuluista.

Psykologin luona käynti on tosiaan neuvonta, eikä arviointi. Omalla käynnilläni ei ainakaan ollut minkäänlaista arvioinnin tuntua. Kunhan keskusteltiin miten olin ajatellut kertoa mahdollisesti syntyvälle lapselle alkuperästään ja miten oma jaksaminen kun lapsia on jo ennestään. Ihan hyödyllinen ja mukava käynti oli ainakin omalla kohdallani.

Kiitos onnittelijoille =) Toivon teidän kaikkien tulevan pian perästä.
Ei tässä vielä kauheasti uskalla innostua.. Keskenmenoja kun on omalle kohdalle sattunut monta, niin kyllä sitä pelkää tämänkin kohdalla. Vaikeahan tätä on muutenkaan vielä uskoa todeksi. Kahden viikon päästä on ultra klinikalla.. jospas usko siitä vahvistuisi =)

May80 tsemppiä piinailuun. Toivotaan parasta.

 

Kaisla78, kyllä se on soveltuvuusarviointi, vaikka sitä neuvonnaksi kutsutaankin. Minulle sanoivat klinikalla, että heillä on lain mukaan velvollisuus olla antamatta hoitoja tai lopettaa hoidot, jos näyttää siltä, ettei nainen heidän mielestään ole kypsä tai sovellu vanhemmaksi. He myös mainitsivat, että pitää olla töissä tai opiskella, mutta työtön ei saa olla. Samoin parisuhteen loppumisesta pitää olla riittävän pitkä aika, eikä elämässä saa olla tapahtunut mitään suuria mullistuksia viime aikoina.

Tunnen yhden, joka kävi Tallinnassa hoidoissa joitakin vuosia sitten, kun ei täällä päässyt läpi psykologin arvioinnista. Itse onneksi pääsin läpi arvioinnista ilman ongelmia, mutta olin kyllä etukäteen päättänyt, että jos en pääse, lähden myös hoitoihin ulkomaille.

 

Mulla ei onneks työttömyys vaikuttanu vaikka pahaa pelkäsin.. lähinnä kai ne haluaa tonkia hoitojen maksukykyä, ja tän jouduin sitten selvittään miten rahotan nämä. Sanoin myös että töitä kerkee hakee ja tehdä vielä eläkevuosiin saakka (en oo muutenkaan ollu koskaan mikään urakeskeinen tyyppi), mut nyt on viimeset vuodet menossa lapsenhankinnan kannalta.

 

Psykologin tapaamisista. Mä jännitin tapaamista paljon, sillä itsellä psyk. sairastelutaustaa, ym lääkityksiä päällä, psykoterapia käynnissä jne. Psykologi oli kuitenkin tosi mukava ja ihana. Käytiin kyllä läpi tarkasti elämäntilannetta jne, mutta ei hän silti missään vaiheessa aikonut lausuntoa olla kirjoittamatta. Suositteli ikäni yms puolesta, että odottaisin vielä pari vuotta. Käytiin läpi omia voimavarojani ja sitten lapsen näkökulmasta, kuinka kertoa lapselle yms. Kysyin vielä että milloin hän ei kirjoittaisi lausuntoa. Sanoi esimerkiksi jos on alkoholi- tai huumeongelma yms, jäi kyllä hyvä fiilis. Eli varmasti riippuu kelle psykologille menee, että kuinka helposti tai vaikeasti sen lausunnon saa tai ei saa.

 

Onnea Kalina!!! Tervetuloa Kaisla78! Itse myös ymmärsin että psykologin käynti on osin arviokäynti. Mulle sanottiin, että lastensuojelulaki koskee myös heitä. Joten myös heidän pitää arvoida mihin olosuhteisiin lapsi syntyy.

Plussa tuulia kaikille yritykseen!

 

Musta olisi pelottavaa, jos klinikat antaisivat kelle tahansa hoitoja ilman minkäänlaista kontrollia. Klinikoilla on velvollisuus ajatella lapsen (ja myös äidin) parasta. Oikeasti noi kaikki erosotkut yms. *pitää* käsitellä perusteellisesti ennen kuin ryhtyy näin elämän mullistavaan "projektiin". Eli mielestäni on ymmärrettävää, ettei hoitoja anneta naisille, joilla on eroprosessi kesken tai muita vaikeuksia elämässään. Psykologi kuitenkin sanoi, että todella harvoin joutuu ketään "hylkäämään", eli jos hylky tulee, niin on siihen joku kunnon syy, mitä ei ehkä itse edes tiedosta.

Ja kyllähän pohjimmiltaan kyse on lahjasoluneuvonnasta. Myös pariskunnat joutuvat käymään psykologilla, jos käytössä on luovutetut sukusolut. Myös luovuttajat käyvät psykologilla.

 

pöllökäs, minusta se ei olisi ollenkaan pelottavaa. Aika harvalla on takataskussa pari kymppitonnia hedelmöityshoitoihin, joten elämän on jo tämänkin vuoksi oltava aika hyvin kunnossa. Jo se, että mieluummin maksaa tästä lystistä pienen omaisuuden kuin lähtee baariin yrittämään lasta kännipanojen avulla, tarkoittaa, että kyseessä on ihminen, joka osaa huolehtia itsestään.

Mielestäni neuvonta on hyvä, mutta arviointi on väärin. Hoidoissa ja raskaudessa kestää sen verran kauan, että sinä aikana ehtii kyllä käsitellä keskeneräiset asiat.

 

Samaa mieltä pöllökäs. Hyvähän se vain on, että klinikat katsovat tulevien vanhempien tai vanhemman olevan kelvollinen sellaiseksi. Pelkkä raha (hoitojen kustannukset, joihin Susanna38 viittasi) kun ei vielä tee kunnollista vanhempaa. Ja vaikka elämä olisikin kunnossa, voi äidillä olla sairaus, joka vaikuttaa syntyvään lapseen. Lain mukaan hoidon esteenä ovat "raskaus aiheuttaisi naisen iän tai terveydentilan vuoksi huomattavan vaaran naisen tai lapsen terveydelle" ja "on ilmeistä, ettei lapselle voida turvata tasapainoista kehitystä" Suurimman osan meistä siis tuskin tarvitsee olla huolissaan niin sanotusta hylkäyksestä.

Toisaalta laki velvoittaa klinikat myös antamaan neuvontaa kun kyseessä on hoitolahjasoluilla. Onhan lahjasolujen käyttö kuitenkin normaalista poikkeava tilanne, ja niin ollen neuvonta on varmasti paikallaan.

Itse ainakin koin psykologin kanssa juttelun hyödylliseksi.

 

En minäkään sinänsä ole psykologikäyntiä vastaan, siellä tulee varmasti monia tärkeitä pointteja esille. Tarkoitin kommentillani, että se kuulosti olevan lähinnä muodollisuus, joka on suoritettava, mutta joka, kuten Kalina sen hyvin ilmaisi, ei varmaankaan ole ylitsepääsemätön useimmille hoitoon haluaville.

Kiitokset hintatietoja laittaneille ja onnea minunkin puolestani Kalinalle! Täytyy tehdä loppuviikosta soittokierros klinikoillle ja alkaa suunnittelemaan mahdollista hoitoaikataulua...

 

Kyllä voi ihmisen maailma romahtaa nopeasti. Kaiken piti olla selvää ja nyt sitten selvisi etten olisikaan "hyvä äiti" ja tarvitaan lisäselvittelyjä. Ilmeisesti psykologin lausunnosta oli jotain outoa kuitenkin ja ne vaatii mun oman hoitotahon lausuntoa. Menin tapaamisessa fertinovassa totaaliseen shokkiin, kun luulin että kaikki on jo selvää. Nyt maailman surkein olo ja myös surun lisäksi vihainen, sillä ei mulla oo mitään huume- tai alkoholitaustaa tai muuta, vaan tavallisia masennusjaksoja takana, jota on joka toiselle ihmisellä. Musta on jotenkin törkeetä, että ne haluavat ajatella lapsen parasta ym, kun tiedän että pystyisin tarjoamaan lapselle pysyvän ja turvallisen lapsuuden. Jos kysyisi keneltä tahansa kuka mut tuntee, niin ei kellään olisi edes epäilystä etten pärjäisi.

 

Tsemppiä, Cinya, olen ihan varma, että kun riittävästi pengotaan, löytyy meistä jokaisesta aina jotain vikaa. Jos psykologi saa päähänsä, että tästä ihmisestä on löydettävä vikaa, niin kyllä sieltä aina joku vika löydetään. Sen vuoksi vastustan noita arvioita, koska kukaan ei ole täydellinen, ja luvan saanti on aika sattumanvaraista.

Kannattaa aina muistaa, että jos Suomessa nousee seinä vastaan, hoitoja saa myös ulkomailla ilman mitään psykologinlausuntoja.

 

Cinya :hug: törkeetä toimintaa kyllä, että ensin annetaan ymmärtää et kaikki kunnossa ja sit aletaan lyömään kapulaa rattaisiin...mullahan kans tyrmäs se eka psykologi alkuvaiheessa vedoten erojuttuihin, ja toisella kertaa vuosia myöhemmin en edes halunnu samalle, ja se toinen (samalla klinikalla) olikin jo paljo empaattisemman olonen ja myötämielisempi. Aika paljo taitaa tosiaan olla kiinni henkilökemioista.
Jos vaan oisin ns. normaalihedelmällinen, niin yrittäisin ihan pelkästään kotioloissa jonkun miestututtavan avulla (ja ois varmaan aikoja sitten jo onnistunukin), eikä tarttis joltain ammattilais terapeuteilta eikä keltään vierailta anella mitään puoltoarvioita, siis "lupaa" olla valmis tähän ja tietää mitä MÄ haluan jne., mutta kun tilanne on mikä on.....mun kohdalla se ois endon takia aikalailla yhtä tyhjänkanssa, niin pakko mikä pakko nöyrtyä tälläseen, kun hoidot on mitä ilmeisimmin enää mun ainoo mahdollisuus.

 

Onnea uusista plussista!

Anteeksi ylimalkainen vastaus kustannuksiin, mutta ne minuakin kiinnostivat aikanaan ja aika hankalasti kokonaisuus hahmottui - hoitojen myötä. Lasta mietin 8 vuotta, ei "vikaa", kaksi inssiä ja ivf, ensimmäisestä tuoresiirrosta plussa ja kulut kaikkine lääkkeineen, lääkärikäynteineen, verikokeineen, ovulaatio- ja raskaustesteineen, parkkikuluineen yms. karkeasti hieman yli 8000€. Sillä sai alle vuodessa uskomattoman ihanan tuhisijan kainaloon ja nyt sitä rahaa vasta palaakin kun mamma on hieman sekaisin onnesta.

Seuraavaa alkaa jos suunnitella, jotta pieni saa sisaruksen. Haluan heti ivf: n jos pakasteet eivät esim. selviä sulatuksesta.

Siittiöiden varausmaksu (ei ollut varausmaksun nimellä, juuri nyt en muista: kuitenkin oikeus samaan luovuttajaan vain rajatulla määrällä naisia, sellainen lisenssi ikäänkuin) maksettiin heti ennen inssiä. Psykologin tai terapeutin (ei siis lääkäri) kanssa keskustelun koin hedelmällisenä ja tilasin ajan samalle ihmiselle myös synnytyksen jälkeen.

Onnea matkaan ja paljon tuhisijoita, ihanaa että palsta on vielä aktiivinen.

 

Pakko hehkuttaa. Mä saan mun hoitotaholta puoltavan lausunnon että saan edetä tässä hedelmöitysasiassa! Oon niin onnellinen, mun terapeutti ei edes kyseinalaistanut asiaa ja sano et mun vointi on vakaa, jonka kyllä tiesin itsekkin. Lisäksi se sano ettei ole niiden tehtävä arvioida kykyä äitiyteen. Toivottavasti lapsettomuusklinikan lääkäri hyväksyy nyt tän homman, kun mä menin niin sekasin viimeks vastaanotolla, enkä välttämättä käyttäytynyt ihan asiallisesti, koska olin niin tunteiden vallassa. Pyydän soittoaikaa lääkärille, niin asiat selviävät.

 

Toivottavasti pääset nyt eteneen asioissa, Cinya!
Mulle sanottiin aikoinaan että sinne klinikalle ei ois kelvannu muiden kun kyseisen klinikan psykologien lausunnot. Mut sulla varmaan eri juttu jos ne on sitä selvitystä nimenomaan pyytäny siltä taholta

 

Joo siis klinikalta on jo lausunto, halusi vielä varmistaa hoitavalta taholta. toivottavasti ei vaan keksi enään mitään ylimäärästä, ku en oo varma laittoko klinikan psykologi lausuntoon jotain "harkintaa odottamisesta" vaikka puoltavan antokin. No se selviää ensi viikolla.

 

44-vuotias hankki lapsen ilman miestä: ”39-vuotiaana hälytyskellot jo huusivat kovaan ääneen”

44-vuotias hankki lapsen ilman miest