Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Moikka s1980 & tietty kaikki muut palstailijat!

Laitoinkin jo uudeksi topiciksi viestiä ivf-lääkkeiden hinnoista Venäjällä ja Virossa. Ilmeisesti Virosta saa ivf-lääkkeet paljon halvemmalla, mutta täytyykö olla virolaisen lääkärin resepti vai voiko joku olla peräti reseptivapaa?? Oliko sulla 900 iu:n kynässä siis yksi 900iu:n ampulli ja se oli siis vajaat 300 euroa? Muistaakseni Suomessa 2*900iu:n hinta on reilu tonni. ja oliko sulla Orgalutran jarruna?

Jos nyt lähden vielä kokeilemaan, kuulemma kannattaisi valita Menopur ja sekoitella kuiva-aineet ja liuottimet...Onko sulla tiedossa jotain nettisivua, josta voisi tsekata Viron lääkkehintoja?

Ja vieläkin riittää kysymistä: saitko reseptit mukaan eka käynnillä? Ja mistä ostit ne?

Kannattaa varmasti olla tarkka lääkkeiden kanssa, koska Kela ei nyt korvaa itsenäisten naisten hoitoja eikä lääkkeitä (ei vaikka olisi sairautta taustalla ja ikää alle 43v). Siksi etsin nyt aktiivisesti tietoa muista vaihtoehdoista.

Kohta voisimme laittaa porukan pystyyn ja lähteä tutustumaan naapurimaan tarjoamiin vaihtoehtoihin

Pidetään keskustelua yllä ja ratkaistaan yhdessä näitä ongelmia!
suvituuli-68

 

Kiva, että upean joukkoomme ilmaantuu aina vaan uusia itsenäisiä naisia!
Ja onnittelut Leena77:lle mahtavasta ivf-plussasta! Ja nyt näin jälkijunassa kaikille muillekin palstalaisille + tsemppiä koko köörille!

LÄÄKEKORVAUKSISTA: mielenkiintoista, että Kela on korvannut lääkkeet, mutta ei hoitoja? Tämä siis ilmeisesti ennen uuden lain voimaantuloa?? Kun itse olen kuullut, ettei uuden alin aikana korvattaisi kumpaakaan? KUKA TIETÄÄ??

Juuri tästä syystä olen tänään ollut aktiivisesti netissä ja laittanut kyselyä eteenpäin. Jos lääkkeitä saisi edullisemmin esim. Virosta, niin kannattaisi jo lähteä reissuunkin. Ja kun tuo Nova Vita Kliinik on ihan Tallinan kupeessa.

suvituuli-68

 

moi, oon salaa lueskellut teidän ketjua.
ootte tosi rohkeita kaikki!
itselläni on nyt ensimmäinen ivf takana, siis miehen kanssa oltiin siinä yhdessä. mutta nyt tuntuu, että suhde ei kyllä kestä tätä hoitoa enää uudestaan. ja itselleni olisi tärkeintä saada lapsia joka tapauksessa. mitenkähän uskallan kysyä hoitavalta lääkäriltä, että voisiko uuden ivf:n tehdä lahjasoluilla. mitkä klinikat suomessa tekevät hoitoja myös yksinäisille naisille?

 

..Joukkoomme ihanaan ja rohkeaan!

Tiedän, että ainakin Hesan Fertonova tekee, eikä siellä moralisoida yhtään mihínkään suuntaan. Ja Jyväskylän In-Tiimi ilmeisesti myös (vaativat käsittääkseni psykologilla käynnin). Ja Väestäliitto tekee alle 40-vuotiaille, mutta vaatii useamman psykologin käynnin (soitin ja kysyin). Uusi lakihan sallii hoidot myös yksinäisille ja lesbopareille, joten sen puolesta ei pitäisi estettä olla.

Ja ainahan on myös ulkomaiset vaihtoehdot.

KORVAUKSISTA: Leena77 on ihan oikeassa eli Kelakorvauksia ei tule lääkkeistä eikä hoidoista. Siksi olen itse vakavasti miettimässä ja selvittämässä mahdollisuutta hakea lääkkeet Virosta (Tallinnasta) ja sitten vaan hoidot Suomessa. En kylläkään ole sulkenut pois mahdollisuutta koko ivf-hoitoonkaan Virossa. KUKA TIETÄÄ, SAAKO SUOMALAISEN LÄÄKÄRIN RESEPTILLÄ IVF-LÄÄKKEET VIROSTA? Vai pitääkö olla sikäläisen lääkärin resepti??

Mahtavan hyvää viikonloppua naiset!
Pidetään palstamme korkealla!!

suvituuli-68, takana yksi ivf alkuvuodesta, monitumaisia olivat, ei edes siirtoon päästy. Nyt ajatuksissa kokeilla kesällä uudelleen. Taustalla mulla on siis paha endo.

 

...korvauksista, siis en saa, vaikka on todettu endo.
Siksi nämä muut konstit eli Viron suuntaan katselen
suvituuli

 

Hei,
oman viime syksyisen kokemukseni mukaan, Helsingin Fertinova kertoi, ettei ota yksittäisiä naisia hoitoihin. Tiedän, että Väestöliitossa ottavat ja samoin Tampereen AVAssa.

Laki edellyttää, että aina kun käytetään luovutettuja sukusoluja (munasolut tai siittiöt), tulee hoitoja ennen olla tapaaminen psykologin (tms.) kanssa. Tämä niin yksittäisille naisille, naispareille kuin heteropareillekin.

Itse koin ko. tapaamisen todella hyödylliseksi enkä ollenkaan sinkkuuttani "arvostelevaksi". Sain paljon tarpeellista tietoa sekä tukea suunnitelmilleni. Toki tietysti aina on kiinni henkilöstäkin!

Mutta rohkeasti vain ottamaan yhteyttä hoitopaikkoihin; sieltä varmasti saa tietoa viimeisimmistä tilanteista.

 

Omalla kohdallani kyselyyn vastattiin syyskuussa (2007) Fertinovassa kielteisesti. Mutta koska olet siellä ns. "vanha asiakas", niin tilanne on toki varmasti erilainen.

Pääsin hoitoihin toiselle klikalle, joten Fertinovaan suunnitelmat eivät onneksi kaatuneet.

 

Piinailu alkaa olla huipussaan, inssistä kaksi päivää vaille kaksi viikkoa. Kaikenlaisia tuntemuksia on vatsassa ollut. Mutta voi kyllä olla kuvitelmaa kun tässä itseään niin tarkasti tutkailee. No, pianhan se selviää. Testi jo ostettu. Jännää..

 

Mun toinen inssi tehtiin myös kaksi viikkoa sitten ja ensimmäisen plussan sain jo eilen! Oli vasta kp 24, mutta malttamattomana testailin ajoissa...

Vielä en oikein usko todeksi, mutta saattaapi hyvinkin olla, että raskaana olen! Oireetkin siihen vahvasti viittaavat. Mutta mutta, vielä odottelen ja testailen pe uudelleen.

Tsemppiä Maria sulle piinaaviin odotuksen hetkiin!

 

kaikille "paksumahaisten" porukkaan liittyjille

Laittakaahan kuulumisia palstalle, kiva lukea kuulumisia.

Ja onko kukaan käynyt Tallinnassa Vita Novan klinikalla nyt alkuvuodesta?
Tuolla alkupäässä palstaa oli tosi hyviä kokemuksia, onko muilla??

Peukut ja varpaat pystyyn, jännätään nyt koko porukalla!!
suvituuli

 

Vuoto alkoi. Ehkä ekalla kerralla onnistuminen olisikin ollut vähän liikaa toivottu. No, pari viikon kuluttua toinen inseminaatio. Ehtii onneksi just ennen pääsiäistä

 

Maria sulle! Toivotaan, että seuraava inssi tuottaisi positiivisen tuloksen!

 

sulle Maria ja voimia seuraavaan inssiin. Taistelumieltä kehiin, tuo tunne on hyvin vielä muistissa (vaikka en siis edes siirtoon asti päässyt).

Nostetaan nyt yhdessä tätä palstaa!

Missä porukka, s1980 joko on uutisia (oletko käynyt Tallinnassa??).

Kaikille mahtavan hyvää viikonloppua, toivottavasti kevät tuo monelle sitä kaivatttua plussaa!!!

suvituuli

jk. LÄÄKEKORVAUKSISTA: onko joku palstalaisista saanut tänä vuonna Kelan korvauksen??
kertokaa kokemuksista!!!

 

Toivottavasti minua ei nyt kivitetä pois tältä palstalta, jotenkin eksyin tänne lapsettomuuspuolelle. En ole kylläkään keinohedelömöitystä läpi käynyt, mutta raskaana siis ja yksin odottava. Tulin raskaaksi lyhyestä suhteesta, mies valitsi mielummin kosteat viikonloput ja vapauden kuin meidät. Päätin kuitenkin heti kun raskaaksi tulin, että lapseni pidän, tuli mikä tuli. Sitä, aikooko isä olla mukana lapsensa elämässä, en tiedä (viimeksi eilen kännipäissään väitti kovasti että aikoo lapsestaan huolehtia..mietin vaan että millähän tavalla, kun ei tähänkään mennessä ole kiinnostanut..)

No niin, siis asiani oli se, että mietin, että miten ihmeessä sitä tulee pärjäämään yksin lapsen kanssa?? Mielestäni naiset, jotka alkavat lapsenhankintaprojektiin yksin, ovat todella rohkeita ja en voi kuin ihailla sellaista päättäväisyyttä.
Minulla on raskaus kohta puolivälissä ja pelko vain kasvaa. Toki olen hirmu onnellinen ja nyt kun olen alkanut tuntea vaavin liikkeitä niin on kyllä hymy ollut herkässä mutta silti... Välillä hirvittää että mihin oikein olen ryhtymässä.

Tietysti monilla täällä on ikää enenmmän kuin minulla (21) ja sitä elämänkokemusta ja varmuutta on enemmän. Mutta lopputuloshan on silti sama, yksinhuoltajuus.
Itse en tunne yhtään ihmistä, joka olisi yksin lapsen hankkinut vaan joka paikassa tuntuu olevan näitä onnellisia ydinperheitä ja tulevia sellaisia.. kyllä sitä tuntee olonsa joskus aika ulkopuoliseksi. Kirpaisee lukea näitä "isän rooli"-juttuja, joka paikassa toitotetaan että isän tehtävä on tukea äitiä jne. Välillä tulee suru kyllä puseroon...
Onko kellään muulla täällä sellaisia tunteita, vaikka olettekin yksin päättäneet lapsen hankkia?

 

Alkupettymys on laantunut. Tottahan se on, että todennäköisyys per kerta on kuitenkin aika paljon alle sata. Jotenkin sitä kuitenkin toivoi, että onnistuisi heti. Ja tulihan sekin mieleen, että mitäs jos tämä on vain ensimmäinen epäonnistuminen pitkässä epäonnistumisten sarjassa. No, ei auta mennä asioiden edelle, katsotaan miten käy.

Leena77, inseminaatio tehtiin lääkkeelliseen kiertoon, koska on mahdollista, että osa kierroistani on anovulatorisia. Lääkkeellä saatiin hyvä vaste.

PikkuA, ei täällä ketään kivitetä. Tervetuloa joukkoon. Äläkä turhia huoli, kautta aikojen on ollut naisia, jotka ovat lapsensa kantaneet, synnyttäneet ja kasvattaneet ilman isää. Pääasiassa tolkullisia ihmisiä niistäkin on kasvanut. Helppoa kukaan ei oleta sen olevan, mutta kyllä siitä selviää. Ympäriltäsi varmasti löytyy ihmisiä, jotka auttavat ja tukevat. Itselläni ainakin jo tässä vaiheessa projektia on enemmän osallistujia kuin mitä olisi jos puuhaisin tätä miehen kanssa.

Kun onnea puhkuvat pariskunnat alkavat ottaa päähän tai kateus herää, muista että kaikki ei välttämättä ole niin ruusuista kuin miltä päälle päin näyttää. Kotona voidaan tapella hulluna, mies ei ehkä jaksa olla kotona vaan hengaa mieluummin kavereiden kanssa tai baarissa, eikä raskaana olevan naisen pettäminenkään ihan tavatonta ole.

 

Jotta toivo säilyisi, niin tulin kertomaan positiivisia uutisia: sain loppuviikosta kaksi vahvaa viivaa testiin eli raskaana olen! Nyt vain toivon, että pienenpieni alkio pysyisi matkassa mukana...

Empatia-ajatuksia Maria edelleen sulle, ja jaksamista pettymyksen keskelle! Kumpa jo seuraava kerta toisi tullessaan iloisia uutisia.

 

Hienoja uutisia, onneksi olkoon!

 

Voi ei! Kirjoitin juuri pitkällisesti vastauksia kysymyksiin, joita ketjuun on tullut, ja sitten onnistuin painamaan jotain nappia sillä seurauksella, että koko teksti hävisi! No, yritän lyhyesti uudestaan..

Niin, hei kaikille pitkästä aikaa! Ihanaa, että ketjussamme on jo näin monta yksin yrittäjää, ja keskustelu on pysynyt suhteellisen vilkkaana. Olen lukenut ketjua säännöllisesti, mutten ole saanut aikaiseksi/ehtinyt itse keskusteluun osallistua.

Oma tilanteenihan on nyt se, että alkuunsa päättyneen raskauden jälkeen odotan nyt toisen vuodon alkua, jolloin saan aloitta Estrofem 2 mg 1x2 tabletit (vastaava kuin Suomessa yleisemmin käytetty Progynova) kohdun limakalvoa kasvattamaan, ja pari viikkoa sen jälkeen ensimmäiseen PAS:iin. Kuusi alkiota kahdessa oljessa odottaa pakkasessa. Jotenkin tuntuu juuri nyt siltä, että miten raskaus voisi nyt taas alkaa, kun se edellisestä tuoresiirrosta alkoi (ja sitä on odotettu vuosia ja monia hoitoja!), vaikkei pitkälle edennytkään. Toivotaan.

Lääkkeistä on käyty paljon keskustelua. En tiedä, mutta olen kyllä aika varma, ettei Virosta saa lääkkeitä Suomessa hankituilla resepteillä. Eihän se toisin päinkään takuulla onnistu. Ja joku kyseli, saako näitä lääkkeitä Virossa jopa ilman reseptiä. Ei saa, ei onneksi. Sehän olisi niin vastuutonta, että tuskin olisin uskaltautunut hoitoihin Viroon, jos näin olisi.

Munatorvien aukiolotutkimuksesta sitten: sen käsityksen sain, että se tehdään Nova Vita- klinikalla kaikille rutiininomaisesti ennen inseminaatioiden aloitusta. Minulla ei ole ollut erityisiä tulehduksia, ja lääkäri sanoi jo ensikäynnillä, että tutkimus tehdään ennen hoitojen aloitusta. Onhan se kieltämättä kivulias toimenpide (lääkäri sanoi, että jostain syystä se on erityisen kivulias niille, joilla on kovat kuukautiskivut), mutta hyväksyn sen, että näissä hoidoissa on väistämättä siedettävä jonkin verran kipua ja epämukavuutta.

IVF-hoidon aikaiset ultrat on käytävä siellä missä hoidossa on, eli jos hoito tehdään Virossa, on kyseisellä klinikalla käytävä ivf:n aikaan useamman kerran (nollaultrasta alkionsiirtton yhteensä viisi käyntiä n. parin viikon aikana). Ultrien perusteellahan määritetään lääkeannokset ja punktiopäivä, eikä hoitava lääkäri pysty näitä määrittämään, jos puolet hoidosta tehdäänkin muualla.

Kipulääkkeen sain punktiossa suoneen, kuten myös relaksantin ja propofolin. Kipulääkkeen saa Suomessakin punktiossa suoraan suoneen. Ainoana erona se, että Suomessa ei useammissa paikoissa punktiota tehdä nukutuksessa. Hereillä saa olla Nova Vita - klinikallakin, ja kipulääke sekä rauhoittava lääke tulee silloinkin suoneen.

Nyt on kiirus, joten jatkan myöhemmin.

Onnea ja voimia kaikille hoitoihin. Ja edelleen: pidetään ketjun keskustelu aktiivisena!

 

Pe-iltaa kaikille!

Nostetaan nyt tätä palstaa ihan urakalla...Itse olen ollut kiinni viikon remontti- ja opiskeluhommissa, nyt luin palstaa ekaa kertaa viikkoon. Mahtavia uutisia kuuluu!!

Wilmalle repullinen onnea!! Ja kaikille muillekin piinailijoille ja hoitokierroksella oleville/menijöille Tulossa on varmasti ikimuistoinen kevät monelle! laittaapa kuulumisia tänne!

Maria71: nyt paljon onnea matkaan uudelle yritykselle. Miten se vanha sanonta kuuluikaan...monesko kerta toden sanoo Ja hyvää kannattaa aina odottaa!

PikkuA: tervetuloa mukaan, meillä ollaan rakentavia, solidaarisia ja muutenkin mahtavan mukavia. Allekirjoitan tuon "parasta on ydinperhe" -puheen, mutta kun pintaa raaputtaa, sieltä saattaa hyvinkin paljastua jotain muuta kuin komiat kulissit. Ja muutenkin onhan Suomessa hyvin monenlaisia perheitä, ei yksin ydinperhe takaa onnea. Kyllä itse pidän äiti+muksu -yhdistelmää oikein hyvänä perheenä
Se, mitä kysyit on varmasti mielessä silloin tällöin ihan jokaisella äidillä tai äidiksi tulevalla. Kai se kertoo siitä, että osaa katsella asioita usemammasta näkökulmasta. Pohtia myös haasteita, sillä en itsekään usko elämän olevan (lapsen kanssa tai ilman) ainaista ruusuilla tanssimista. Ihan taatusti tulee totaalisia väsyhetkiä ja niitä varten olen jo miettinyt läheisiä tukiverkoksi. Ei kenenkään tarvitse aina olla vahva ja jaksaa; on todellista vahvuutta uskaltaa olla heikko aina välillä. Taloudellinen puoli mietityttää minua oman jaksamisen ohella; kai sitä haluaisi niin varmistella, että olisi, mistä antaa (tiedä, tiedän, hupsua). Toisaalta saan aina perspektiiviä arjen pikkuharmeihin, kun mietin tuttavaani, joka kärsi kivuliaasta syövästä vuosia ja loppukin oli yhtä tuskaa...Se on niin suhteellista tämä elämä ja sen haasteet! Itsestäni juuri tuo oma jaksaminen tuntuu haasteelta, varsinkin, kun nyt jo oma kroppakin vaatii mm. kunnon yöunet. Minusta on hienoa, että toit palstalle rohkeasti tärkeän aiheen. jatketaan keskustelua!

suvituuli

 

Hei vaan kaikki!

Olen itsekin samassa tilanteessa ja nyt jo lähes vuoden päivät harkinnut lapsen hankkimiasta yksin. Olen kertonut asiasta aika avoimesti, mutta en tietenkään kaikille vastaantulijoille. Myös äitini tietää asiasta ja hän oli ajatuksesta aivan innoissaan, mikä tietenkin helpottaa asiaa. Olen kohdannut ennakkoluuloja (useimmiten miehiltä!), kun olen asiasta kertonut, mutta niistä ei tietenkään tarvitse välittää. Tärkeintä on, että tiedän tulevani superhyväksi äidiksi ja että rakkautta ei tule puuttumaan.

Itse olen suunnitellut aloittavani hoidot kesällä ja tässä nyt mietin sitä, mikä olisi paras vaihtoehto: Yksityisklinikka Suomessa, Tanska vai Viro?

Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville ja leppoisaa viikonloppua!

 

Hei,

Kysyn siksi, että olen tänään käynyt sukupuolitautien polilla ja HIV, hepatiitti B ja C otettu + normaalit alapäätestit. Jos tarvitaan esim. verenkuva tms., niin senkin saisin kyllä varmaan omalta terveysasemalta hommattua.

 

mitä veritestejä Tallinnassa tehdään ensimmäisellä tapaamisella ?

 

Väliaikatietoja plussarintamalta: raskaus jatkuu ja pian jo täyttynee kokonaiset 6 viikkoa. Alkio ilmoittelee olemassa olostaan - pahoinvointi ja kuvotus ovat jokapäiväistä seuraa. Odotan malttamattomana ensimmäistä ultraa, joka on maaliskuun lopulla. Toivon kovasti, että pienenpieni pysyy matkassa mukana!

On hauska huomata, että tänne ilmaantuu mukaan yhä uusia yksin lasta toivovia. Kovasti myötätuulta kaikille hoitoihin!

 

Uutena kirjoittajana ilmoittaudun nyt tähän upeaan ketjuun, josta olen saanut valtavasti hyödyllistä tietoa. Iso kiitos siitä teille kaikille!

Itselläni on (taas) takana yksi kariutunut parisuhde, joten ajatus palasi jälleen tähän jo vuosia miettimääni ratkaisuun hankkia lapsi(a) yksin. Nyt alkaa olla se oikea aika. Tällä palstalla onkin ruodittu tätä asiaa osuvasti jo monesta suusta, mutta erityisesti Maria -71 osui lähelle omia ajatuksiani toteamalla, ettei äitiyttä voi jättää isän löytymisen varaan ja että oma elämä pitää elää itse...

Terveenä ihmisenä minulla ei ole mitään toivoa mistään Kelakorvauksista, joten tuo Tallinnan vaihtoehto on mielessäni ykkösenä. Varsinkin kun siellä on mahdollista käyttää ihan sitä samaa tanskalaista laatuspermaa kuin Suomessakin. Iso iso kiitos S1980 kun toit tuon vaihtoehdon täällä esille ja olet kertonut omista kokemuksistasi!

En toistaiseksi tiedä näistä hoidoista paljoakaan mitään, netti käy kuumana, kun googlettelen. Ensialkuun ajattelin, että todennäköisesti en tarvitse mitään aukiolotutkimuksia tai hormoneita, sillä minulla on kellontarkka säännöllinen kierto ja luomuraskaus (päättyi KM) jo toisesta kierrosta viime syksyltä. Luulisi siis että palikat pelaavat ja putket ovat auki. Ikää mulla on 32.

Toisaalta, luotan siihen mitä lääkärit nyt sitten sanovatkin. Jos hormoneilla varmistan hoidon onnistumista, niin tottakai. Loppuviimein ne eivät inssissä taida vielä niin suuri kulueräkään olla? Vähän huolestuttaa tietysti se, että jos hormoneilla sitten kuitenkin kypsyy liikaa munasoluja ja inssi sen takia siirtyy, niin mitäs järkeaä siinä taas sitten on...

Kuinkas monta Tallinnankäyntiä koko prosessi minimissään vaatii?

Olikohan tuossa tällä aiemmin mainitussa virolaisessa inssin hinnassa mukana kaikki tarvittavat tutkimukset? Olisikohan jotain mahdollisuutta sälyttää jollakin verukkeella joitakin tutkimuksia julkiselle/työterveyshuollolle kotopuolessa?


Paitsi jaksamispuolta ja psyykeä, on tässä tilanteessa pakko ajatella myös taloudellista puolta. Joku kyselikin noista tuista ja niinhän se on, että yksinhuoltaja saa ensimmäisen lapsen lapsilisän satasen päälle vielä 46,60 euroa yksinhuoltajakorotusta eli yhteensä 146,60 euroa.

Elatustukea isätön lapsi saa 129,91 euroa kuussa.

Kieltämättä raha ja toimeentulokin huolestuttaa, mutta niinhän se on aina. Ylipäätään lasta hankkiessa taitaa hirvittää ja huolestuttaa vähän kaikki, mutta niin kai sen kuuluukin olla.

Ihanaa jos jaksatte keskenkasvuisia hajatelmiani, mulla on tosiaan vielä niin paaaaljon opeteltavaa... Mahtavaa, että tämä ketju on olemassa!

 

Tervetuloa mukaan kaikillee uusille ilmoittautuneille!

Ihanaa, ja jopa yllättävää, kuinka paljon meitä onkin.

Leeka kyseli aiemmin Virossa ensikäynnillä otettavista testeistä. Mitään perusverenkuvaa ym. ei tarvita. Minulta otettiin alapäästä näytteet tulehdusten etsimiseksi, ja joku oireeton tulehdus löytyikin sattumalöydöksenä. Siihen söin antibioottikuurin, mutta aukiolotutkimuksen tekemisestä lääkäri kertoi jo ennen tulosten selviämistä. Niin, ja verestä katsottiin hiv, kuppa ja hepatiitit.

Ensikäynnille testeineen tuli hintaa n. 100 euroa. En osaa sanoa varmaksi, mutta luulisin, ettei aukiolotutkimusta tarvita, jos lähiaikoina alkanut luomuraskaus. Aukiolotutkimus maksoi myös samaiset 100 euroa - merkittävästi vähemmän kuin Suomessa, siis.

Minulla oli kaksi käyntiä ennen inseminaatiota: ensikäynti ja aukiolotutkimus. Lääkärin ohjeen mukaan tein aluksi ovulaatiotestejä, joiden perusteella inseminaatioon olisi pitänyt mennä, mutta kävin ensimmäisestä kerrasta lähtien omalla gynekologillani suomessa ultrassa, ja ilmoitin tulopäiväni Viroon sen mukaan. Minulla ovulaatiotestit näyttivät todella vahvaa viivaa lähes läpi kierron, ja ensimmäisellä kerrallakin kun viiva oli muuttunut erityisen vahvaksi, oli ultrassa johtofollin koko vain n. 11mm. Kahden ensimmäisen inseminaation jälkeen en tehnyt ovulaatiotestejä enää lainkaan, mutta valehtelin kyllä lääkärille niitä tehneeni, sillä hän vannoi niiden nimeen... Käsitykseni mukaan monilla suomalaisilla klinikoilla ovulaatiotestejä ei inseminaatioajankohdan määrittämisessä käytetä enää lainkaan.

En enää tarkasti muista, mutta alle 500 euroa inseminaatiosta per kerta tuli maksettavaa, ja siihen sisältyi lahjoitettu sperma.

Omat kuulumiseni tällä hetkellä: Olen syönyt Zumenon-tabletteja (vastaava kuin Progynova ja Estrofem) viikon verran, kolme ensimmäistä päivää annoksella 2 mg 1x2, ja neljännestä päivästä eteen päin annoksella 1x3. Välillä on yököttävä olo, mutta ei muuten haittavaikutuksia. Sain lääkeohjeet Viron lääkäriltä, ja soitin omalle gynekologilleni, joka soitti reseptin lähiapteekkiin. Viikon päästä 31.1 ultra Virossa, ja ainakin sähköpostin mukaan 4.4 perjantaina alkioiden siirto. En kyllä ymmärrä, miten lääkäri osaa jo ennen ultraa sanoa tarkan siirtopäivän, mutta luotan kyllä häneen.

Pikkuhiljaa alkaa taas olla toiveikas olo asian suhteen. Tosin sen verran varhainen keskenmeno kolahti, että tuskin mahdollinen positiivinen tulos tällä kertaa yhtä varauksettomasti ilahduttaa. Tuntuu niin uskomattomalta, että kaiken tämän odotuksen, toivomisen ja vaivan seurauksena saisi lopulta oman lapsen syliinsä, mutta siihen tässä kovasti tähdätään...

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille toivotellen!