Kiva, että vastauksestani oli hyötyä!
Lääkkeistä ensin: Gona-F ja Puregon eivät ole aivan vastaavia, vaikkakin hyvin saman kaltaisia. En tiedä, millä perusteella toisella määrätään toista, ja toiselle toista. Gonal-F:ssä vaikuttava aine follitropiini alfa, Puregonissa follitropiini beeta. Annostus on toki aina yksilöllinen, mutta kun katselin Pharmacasta annostusohjeita, näyttäisi siltä, että Puregonissa annokset ovat hieman suuremmat. Minullulla Gona-F:ää meni ensimmäisessä IVF:ssä 150 ky/vrk loppua lukuun ottamatta, jolloin annos oli 300 ky viimeisenä päivänä. Toisessa IVF:ssä kaksi ensimmäistä päivää 150 ky/vrk, sen jälkeen 225 ky/vrk. Kun tällä kertaa pistin isompia annoksia, lääkäri kirjoitti reseptin 900 yksikön kynään, joka oli suhteessa hieman halvempi, 264 euroa.
Olen itse sairaanhoitaja, ja ihan väistämättä oman ammatin puolesta on tullut seurattua toimenpiteitä ym. myös siitä näkökulmasta. Aivan vilpittömästi voin sanoa, ettei hygieniassa, osaamisessa tms. ole mitään huomauttamista. Vehkeet ja välineet ovat aivan samat kuin meillä Suomessakin.
Sain itse valita, tehdäänkö punktio nukutuksessa , ja kun hintaeroa ei ollut, valitsin nukutuksen. Paikalla oli lääkärin ja hoitajan lisäksi myös anestesialääkäri ja anestesiahoitaja.
Näissä lyhyissä nukutuksissa puhutaan ns. "humautuksesta", jossa potilas on siis täysin unessa, mutta häntä ei intuboida (ei työnnetä putkea kurkkuun, vaan hengitystä autellaan vain ambun avulla). Minua ei ole koskaan ennen nukutettu, mutta molemmat nukutukset sujuivat loistavasti. Ennen toimenpidettä piti olla kuusi tuntia syömättä ja juomatta. Miinuspuolena se, että suomessa potilaalle laitetaan herkästi tippa huonoa oloa estämään, mutta täällä sitä ei laitettu. Sain vain kipulääkkeen, relaksantin ja nukutusaineen suoneen, mutta hyvin pärjäilin.
Toimenpiteen jälkeen minut vietiin pieneen kolmen hengen huoneeseen, mistä en kylläkään muista juuri mitään. Sain levätä ja nukkua niin kauan kuin halusin - hoitaja kävi kyllä useita kertoja kysymässä vointiani, ja sain vettä heti kun halusin.
Ensimmäisellä kerralla taisin nukkua melkein kolme tuntia, toisella kerralla muutaman tunnin.
Miinuspuolena todettakoon myös se, ettei minulla tarvinnut olla saattajaa kun nukutuksen jälkeen lähdin klinikalta - suomessa sellainen vaaditaan aina. Ei minulla toisaalta ollut mitään huonovointisuutta, ei kipuja, ei huimausta - olo oli suorastaan loistava! Ehkä meillä suomessa ollaan viimeisen päälle varovaisia.
Siihen 700 euroon siis sisältyi nukutus, munasolujen keräys, siittiöt ja hedelmöitys. Alkionsiirto oli 500 euroa per kerta.
Lääkäri on gynekologi, mielestäni erittäin pätevän ja ammattitaitoisen oloinen.
Jotkut epäluuloiset ystäväni ovat kyselleet, voisiko kyse olla huijauksesta, kun tähän saakka ei ole kertaakaan onnistunut. Aiemmin tehtiin siis viisi inseminaatiota, ja nyt toisella IVF:n tuoresiirrolla tuli plussa, mutta raskaus keskeytyi ihan alkuvaiheessa. Itse en usko tuohon hetkeäkään, ja luulen, että jokainen, joka siellä on ollut hoidoissa tai tulee olemaan, voi sanoa samaa.
Minulla jäi aikoinaan yksi inseminaatio tekemättä, koska munasoluja oli kypsynyt Clomeilla liikaa. Melkein rukoilin pöydällä maatessani, että inseminaatio tehtäisiin silti - onhan varsin epätodennäköistä, että kaikki kuusi hedelmöittyvät ja kiinnittyvät - mutta lääkäri ei suostunut mahdollisten lasten ja minun terveyteen vedoten. Ehdotin, että eikö sitten voitaisi siirtyä suoraan IVF:ään ja kerätä munasolut. Siihenkään lääkäri ei suostunut, koska hänen mukaansa ei voida olla varmoja, misä vaiheessa munasolut ovat - ovatko ne jo ylikypsiä. Se oli siis turha reissu, mutta jouduin maksamaan siitä vain 20 euroa, vaikka siittiötkin oli jo sulatettu. Jokainen osannee päätellä tuosta, ettei rahastusmeiningistä ole kyse.
Lisäksi - koska alkioni olivat hyvin huonoja ensimmäisessä IVF:ssä, eikä siirtokelpoisia ollut kuin kaksi - lääkäri sanoi ennen toista punktiota, että minut on päätetty otta (jos suostun) mukaan Tarton yliopiston tutkimukseen, jossa selvitellään mahdollisia geneettisiä syitä nuorten naisten huonoihin alkioihin. Toisella kerralla alkiot olivat kuitenkin hyviä, joten tipuin pois tutkimuksesta.
Kävin ensikäynnillä joulukuussa 2005, vähän yli 2 vuotta sitten. Mitään psykologin haastattelua ei ollut. Lääkäri totesi vain, että koska miestä ei ole, tarvitaan luovutettuja siittiöitä. Ensikäynnillä minulta otettiin alapäästä infektionäytteet, verestä HIV- ja hepatiittitestit. Ensikäynnistä alkoi kuukauden harkinta-aika, jota ennen hoitoja ei saa aloittaa.
Ennen inseminaatiota tehtiin munatorvien aukiolotutkimus, mutta olen lähes varma, että jos on ollut jo Suomessa hoidossa, ei näitä toimenpiteitä tarvita. Ei tietysti varsinkaan, jos kyseessä on IVF-hoito.
Voin siis varsin lämpimästi suositella kyseistä klinikkaa muillekin!
Pidetään keskustelua yllä!