ÄitiMuumi
Moi,
Olen uusi täällä Eli heissan kaikille!
Meidän poika on nyt 1 v 7 kk ja kovasti tässä olemme miettineet, yritetäänkö sisarusta vai ei. Itse olen ainoa (enkä ole koskaan kaivannut sisaruksia. Minulla tosin on monta serkkua, joiden kanssa pienenä leikin) ja mieheni ei ole juurikaan veljensä kanssa tekemisissä, joten olemme jäävejä puhumaan sisarusten puolesta. Taidammekin olla enemmän tämän ainokaisen kannalla... Mieheni on paljon poissa kotoa ja yhden lapsen kanssa kaikki on todella helppoa yksinkin (kaupassa käyminen, lähteminen toiseen kaupunkiin sukulaisiin, voi käydä uimassa jne.) ja emme ole enää nuoria kaksikymppisiäkään (yöheräämiset ei enää houkuttele...) mutta, mutta...
Asumme alueella, jolla on paljon lapsia (pihapiirissä on monta saman ikäistäkin), kavereista ei siis tule olemaan pulaa.
Itseäni jännittää, että kunhan vaan lapsesta ei tulisi kiusattua (tämä on minulle paha tulevaisuuden pelko ), silloin olisi sisaruksesta varmasti apua. Ja toinen mutta on nämä pyhät... Eli joulu ym. Jouluna lapsi varmasti kaipaa leikkikaveria (meillä ei ole sukulaisissa pieniä lapsia) ja muutenkin niin juhannukset kuin vaputkin. Olisihan niitä mukava viettää muutenkin kuin meidän naamoja tuijotellessa =) ja taitavat muut perheet viettää aikaa oman perheen kesken (tuntuu, että kaikilla muilla on 2 tai useampi lapsi) ja sitten niitä omia sisarusia, joiden perheiden kanssa aikaa vietetään.
Miten teillä muilla 1 lapsen perheissä (varsinkin, jos ei ole suvussa pieniä lapsia) on nämä asiat hoidettu? Vai olemmeko me ainoat, jotka tämän asian kanssa painivat? Sitä kun toivoo omalle lapselleen vain parasta :heart: Olemmeko kovin itsekkäitä, jos poika ilman sisarusta jää....
Olen uusi täällä Eli heissan kaikille!
Meidän poika on nyt 1 v 7 kk ja kovasti tässä olemme miettineet, yritetäänkö sisarusta vai ei. Itse olen ainoa (enkä ole koskaan kaivannut sisaruksia. Minulla tosin on monta serkkua, joiden kanssa pienenä leikin) ja mieheni ei ole juurikaan veljensä kanssa tekemisissä, joten olemme jäävejä puhumaan sisarusten puolesta. Taidammekin olla enemmän tämän ainokaisen kannalla... Mieheni on paljon poissa kotoa ja yhden lapsen kanssa kaikki on todella helppoa yksinkin (kaupassa käyminen, lähteminen toiseen kaupunkiin sukulaisiin, voi käydä uimassa jne.) ja emme ole enää nuoria kaksikymppisiäkään (yöheräämiset ei enää houkuttele...) mutta, mutta...
Asumme alueella, jolla on paljon lapsia (pihapiirissä on monta saman ikäistäkin), kavereista ei siis tule olemaan pulaa.
Itseäni jännittää, että kunhan vaan lapsesta ei tulisi kiusattua (tämä on minulle paha tulevaisuuden pelko ), silloin olisi sisaruksesta varmasti apua. Ja toinen mutta on nämä pyhät... Eli joulu ym. Jouluna lapsi varmasti kaipaa leikkikaveria (meillä ei ole sukulaisissa pieniä lapsia) ja muutenkin niin juhannukset kuin vaputkin. Olisihan niitä mukava viettää muutenkin kuin meidän naamoja tuijotellessa =) ja taitavat muut perheet viettää aikaa oman perheen kesken (tuntuu, että kaikilla muilla on 2 tai useampi lapsi) ja sitten niitä omia sisarusia, joiden perheiden kanssa aikaa vietetään.
Miten teillä muilla 1 lapsen perheissä (varsinkin, jos ei ole suvussa pieniä lapsia) on nämä asiat hoidettu? Vai olemmeko me ainoat, jotka tämän asian kanssa painivat? Sitä kun toivoo omalle lapselleen vain parasta :heart: Olemmeko kovin itsekkäitä, jos poika ilman sisarusta jää....