Yksinäinen äiti

Me muutettiin miehen työn perässä:/ Eipä täällä uudella paikkakunnalla mikään muuten sidokaan.

Mun on muutenkin hankala muiden kaa jutella..menen jotenkin solmuun, olen epäsosiaalinen, pelokas, en tiedä mitä toiselle sanoa, onko mulla ees järkevää sanottavaa? Masennus saa mut vetäytymään kuoreeni...Harvoin jaksaa yrittää olla sosiaalinen:/

Onko yksinäisyyteni itse aiheutettua(herää kymysys)?

Voisin väittää, että liikaa asioita märehtimällä masennus ja yksinäisyys vaan pahenee. Mutta ei ole mitään muuta tietä ulos tästä kaikesta kuin lähteä ulos ja luottaa itseensä muiden seurassa. Sen kun saisin aikaiseksi niin hyvä olisi.

Koitahan nyt ottaa itseäs niskasta kii luuseri

Lopetahan tuo jo . pitääkin laittaa modeille viestiä!

 

Me muutettiin miehen työn perässä:/ Eipä täällä uudella paikkakunnalla mikään muuten sidokaan.

Mun on muutenkin hankala muiden kaa jutella..menen jotenkin solmuun, olen epäsosiaalinen, pelokas, en tiedä mitä toiselle sanoa, onko mulla ees järkevää sanottavaa? Masennus saa mut vetäytymään kuoreeni...Harvoin jaksaa yrittää olla sosiaalinen:/

Onko yksinäisyyteni itse aiheutettua(herää kymysys)?

Voisin väittää, että liikaa asioita märehtimällä masennus ja yksinäisyys vaan pahenee. Mutta ei ole mitään muuta tietä ulos tästä kaikesta kuin lähteä ulos ja luottaa itseensä muiden seurassa. Sen kun saisin aikaiseksi niin hyvä olisi.

Jos mä nyt lähtisin ovesta ulos ei mulla olis ketään kenen luokse mennä, ei muuta kuin noin 200 kilsan päässä. Että silleen:/ Yksikin uus tuttavuus näillä nurkilla olis lahja. Hiukan paha mieli kun ei oo livejuttuseuraa ja puhlaskus kasvaa...

 

Me muutettiin miehen työn perässä:/ Eipä täällä uudella paikkakunnalla mikään muuten sidokaan.

Mun on muutenkin hankala muiden kaa jutella..menen jotenkin solmuun, olen epäsosiaalinen, pelokas, en tiedä mitä toiselle sanoa, onko mulla ees järkevää sanottavaa? Masennus saa mut vetäytymään kuoreeni...Harvoin jaksaa yrittää olla sosiaalinen:/

Onko yksinäisyyteni itse aiheutettua(herää kymysys)?

Voisin väittää, että liikaa asioita märehtimällä masennus ja yksinäisyys vaan pahenee. Mutta ei ole mitään muuta tietä ulos tästä kaikesta kuin lähteä ulos ja luottaa itseensä muiden seurassa. Sen kun saisin aikaiseksi niin hyvä olisi.

Jos mä nyt lähtisin ovesta ulos ei mulla olis ketään kenen luokse mennä, ei muuta kuin noin 200 kilsan päässä. Että silleen:/ Yksikin uus tuttavuus näillä nurkilla olis lahja. Hiukan paha mieli kun ei oo livejuttuseuraa ja puhlaskus kasvaa...

Musta on virkistävää nähdä miehen puoleisia sukulaisia silloin tällöin. Lähteminen ahdistaa mutta kun tulee illalla kotiin, on ihan kiva olla. Eli selkeästi sosiaalisia suhteita tarvitsisin enemmän.

 

Tuo asioiden "märehtiminen" kuulostaa niin tutulta. Kun vietti päivät pitkät yksikseen niin kelaili kaikenlaisia ja masentu ja mökkihöperöity ja tuntu ettei olis ees uskaltanu/halunnu lähtee mihinkää. Mut kun alko perhekerhossa käymään ni oli kuin uusi ihminen ku tuli kerhosta kotii. Ja vaikka välillä piti vähän "pakottaa" ittens lähtemään ni oli kiva oli kun palas kotii kun oli saanu jutella muiden aikuisten kanssa. Ja sitte yks juttu niissä käy ihan samanlaisia ihan tavallisia äitejä (ja josksu harvoin isiä) että pois arkuus =) Ja oikeesti melko pienetki lapset nauttii seurasta ja erilaisesta päivävästä.

 

Siis puhlaskut kasvaa...

 

Kannattaa ehdottomasti käydä kerhoissa, etenki kun asuu vieraalla paikkakunnalla Ite muutin miehen työn perässä aivan vieraalle paikkakunnalle ja meinasi mökkihöperyys iskeä. Toki naapureita moikkas ja miehen kansa jutteli, mutta ei se riitä kun ihminen on sosiaalinen eläin (poikkeuksia on myönnetään). Löysin kerhosta tosi mukavan ihmisen jonka kanssa oli henkinen aalotpituus sama. Ja sain hänestä tosi hyvän ystävän. Muutin takaisin entiselle paikkakunnalle kun erosin, mutta tämä ystävä säilyi Rohkeasti vaan

Todellakin, ihminen on "sosiaalinen eläin"! Jotain tuommoista toivoisin itsellenikin, siis että löytyisi joku samalla aaltopituudella oleva. Niitä vaan on harvassa.

 

No mä taidan olla sellanen ihminen että tarviin itselleni yhden ihmisen(kaverin/ystävän) jonka kanssa harrastella asioita ja jonka kanssa mennä kokeilee uutta. Yksin en uskalla vaan ihan jähmetyn ja jätän menemättä uusiin paikkoihin. Tiiän, olen luuseri:O

 

No mä taidan olla sellanen ihminen että tarviin itselleni yhden ihmisen(kaverin/ystävän) jonka kanssa harrastella asioita ja jonka kanssa mennä kokeilee uutta. Yksin en uskalla vaan ihan jähmetyn ja jätän menemättä uusiin paikkoihin. Tiiän, olen luuseri:O

Mäkin jähmetyn helposti yksin ollessani. Oikeastaan lähteminen ei ole ongelma, sillä aina saan itseni pakotettua jos tarvis on, mutta esimerkiksi isossa ryhmässä jotenkin käperryn kuoreeni ja kaikki menee aivan pieleen :headwall:

 

Ainakin aihe näyttää koskettavan joita kuita Tää antaa toivoa että löytäs sellasen samalla aaltopituudella olevan ihmisen näiltäkin nurkilta

 

Siis puhlaskut kasvaa...

Ota Saunalahden reviiri-palvelu niin ei oo puhelut ku 1e/pvä, vaikka puhuisit sit sen 24h/pvä, jos olet sillä omalla reviirilläsi. Näin mun puh.laskut laski max. 30e kuukaudessa. Pitää olla tietty sauniksen liittymä, mut tuo reviiri ei maksa mitään erikseen.

 

No mä taidan olla sellanen ihminen että tarviin itselleni yhden ihmisen(kaverin/ystävän) jonka kanssa harrastella asioita ja jonka kanssa mennä kokeilee uutta. Yksin en uskalla vaan ihan jähmetyn ja jätän menemättä uusiin paikkoihin. Tiiän, olen luuseri:O

Mäkin jähmetyn helposti yksin ollessani. Oikeastaan lähteminen ei ole ongelma, sillä aina saan itseni pakotettua jos tarvis on, mutta esimerkiksi isossa ryhmässä jotenkin käperryn kuoreeni ja kaikki menee aivan pieleen :headwall:

Niin ei ole yhtään kivaa lähteä yksin "paniikissa" ja hampaat irvessä itseään pakottamaan minnekään. Ainoastaan voi tulla sellanen pikkanen voittaja-fiilis ees hetkeks kun pystyy ittestään jtn irti repimään ja uskaltaa jonnekin yksin. Mut sit taas totuus iskee: tein TAAS YKSIN jtn, ei oo ketään kenen kaa olis sen kokemuksen jakanu...

 

Siis puhlaskut kasvaa...

Ota Saunalahden reviiri-palvelu niin ei oo puhelut ku 1e/pvä, vaikka puhuisit sit sen 24h/pvä, jos olet sillä omalla reviirilläsi. Näin mun puh.laskut laski max. 30e kuukaudessa. Pitää olla tietty sauniksen liittymä, mut tuo reviiri ei maksa mitään erikseen.

Kiitti vinkistä Meltsu) pitääpä tutustua ko palveluun.

 

No mä taidan olla sellanen ihminen että tarviin itselleni yhden ihmisen(kaverin/ystävän) jonka kanssa harrastella asioita ja jonka kanssa mennä kokeilee uutta. Yksin en uskalla vaan ihan jähmetyn ja jätän menemättä uusiin paikkoihin. Tiiän, olen luuseri:O

Mäkin jähmetyn helposti yksin ollessani. Oikeastaan lähteminen ei ole ongelma, sillä aina saan itseni pakotettua jos tarvis on, mutta esimerkiksi isossa ryhmässä jotenkin käperryn kuoreeni ja kaikki menee aivan pieleen :headwall:

Niin ei ole yhtään kivaa lähteä yksin "paniikissa" ja hampaat irvessä itseään pakottamaan minnekään. Ainoastaan voi tulla sellanen pikkanen voittaja-fiilis ees hetkeks kun pystyy ittestään jtn irti repimään ja uskaltaa jonnekin yksin. Mut sit taas totuus iskee: tein TAAS YKSIN jtn, ei oo ketään kenen kaa olis sen kokemuksen jakanu...

Niinpä! Veit sanat suustani!

 

No mä taidan olla sellanen ihminen että tarviin itselleni yhden ihmisen(kaverin/ystävän) jonka kanssa harrastella asioita ja jonka kanssa mennä kokeilee uutta. Yksin en uskalla vaan ihan jähmetyn ja jätän menemättä uusiin paikkoihin. Tiiän, olen luuseri:O

Mäkin jähmetyn helposti yksin ollessani. Oikeastaan lähteminen ei ole ongelma, sillä aina saan itseni pakotettua jos tarvis on, mutta esimerkiksi isossa ryhmässä jotenkin käperryn kuoreeni ja kaikki menee aivan pieleen :headwall:

Miusta on ollu siks hirmu helppo mennä mukaan tuonne avoimeen kun siellä kummiskin on lapsella sitä puuhaa paljon, niin siinä lapsen vahtimisn ohella tulee juteltua muiden äitien kanssa ihan vaan lapsen hoidosta ja lapsiaiheista yleensäkin. Ei oo semmosta ahdistavaa ryhmätilannetta, vaan "ohimennen" juttelua, josta saattaa yleensä irrota enemmänkin jutun aiheita!

 

No mä taidan olla sellanen ihminen että tarviin itselleni yhden ihmisen(kaverin/ystävän) jonka kanssa harrastella asioita ja jonka kanssa mennä kokeilee uutta. Yksin en uskalla vaan ihan jähmetyn ja jätän menemättä uusiin paikkoihin. Tiiän, olen luuseri:O

Mäkin jähmetyn helposti yksin ollessani. Oikeastaan lähteminen ei ole ongelma, sillä aina saan itseni pakotettua jos tarvis on, mutta esimerkiksi isossa ryhmässä jotenkin käperryn kuoreeni ja kaikki menee aivan pieleen :headwall:

Niin ei ole yhtään kivaa lähteä yksin "paniikissa" ja hampaat irvessä itseään pakottamaan minnekään. Ainoastaan voi tulla sellanen pikkanen voittaja-fiilis ees hetkeks kun pystyy ittestään jtn irti repimään ja uskaltaa jonnekin yksin. Mut sit taas totuus iskee: tein TAAS YKSIN jtn, ei oo ketään kenen kaa olis sen kokemuksen jakanu...

Niin ja kuolema korjaa kun joutuu ison porukan keskelle Meen ihan totaaliseen lukkoon...kivaa...

 

Mä tiedän, että olen tutustumisen arvoinen ja kiva ihminen, mutta h-hetkellä luottamus itseen jotenkin pettää. Tunne kumpuaa jostain kaukaa lapsuudesta, kun esimerkiksi koulussa tunsi itsensä ulkopuoliseksi ja syrjityksi. Mietin vaan, milloin aika tulee ja korjaa tällaisen virheen! Toivon tosissani hyvää kaikille yksinäisille äideille. Lapsen/lasten pitäisi tuoda onnea elämään mutta aina se ei riitä.

 

No mä taidan olla sellanen ihminen että tarviin itselleni yhden ihmisen(kaverin/ystävän) jonka kanssa harrastella asioita ja jonka kanssa mennä kokeilee uutta. Yksin en uskalla vaan ihan jähmetyn ja jätän menemättä uusiin paikkoihin. Tiiän, olen luuseri:O

Mäkin jähmetyn helposti yksin ollessani. Oikeastaan lähteminen ei ole ongelma, sillä aina saan itseni pakotettua jos tarvis on, mutta esimerkiksi isossa ryhmässä jotenkin käperryn kuoreeni ja kaikki menee aivan pieleen :headwall:

Miusta on ollu siks hirmu helppo mennä mukaan tuonne avoimeen kun siellä kummiskin on lapsella sitä puuhaa paljon, niin siinä lapsen vahtimisn ohella tulee juteltua muiden äitien kanssa ihan vaan lapsen hoidosta ja lapsiaiheista yleensäkin. Ei oo semmosta ahdistavaa ryhmätilannetta, vaan "ohimennen" juttelua, josta saattaa yleensä irrota enemmänkin jutun aiheita!

Kuulostaa kivalta idealta, vaan löytyneeköhän joka paikkakunnalta tuollaista avointa päiväkotia? Täällä äiti-lapsi -ryhmänkin löytäminen kiven takana. Erään laisessa yhdessä ryhmässä kävin käännähtämässä mutta siellä lapset riehu pitkin mestoja, pari kokeneempaa äitiä pyrki "kouluttamaan" uusia äitejä kaikentietävään sävyyn ja suurin osa äideistä jäykisteli ja keskittyi oman lapsen hoitoon.Että näin. Toiv löytys joku rennompi vastaava ryhmä missä olis hauskakin käydä. Muuten muumioidun himaan vauvan kanssa. En tarvii tusinaa uutta kamua vaan yhden jonka kans olis samalla aaltopituudella.

 

Mä tiedän, että olen tutustumisen arvoinen ja kiva ihminen, mutta h-hetkellä luottamus itseen jotenkin pettää. Tunne kumpuaa jostain kaukaa lapsuudesta, kun esimerkiksi koulussa tunsi itsensä ulkopuoliseksi ja syrjityksi. Mietin vaan, milloin aika tulee ja korjaa tällaisen virheen! Toivon tosissani hyvää kaikille yksinäisille äideille. Lapsen/lasten pitäisi tuoda onnea elämään mutta aina se ei riitä.

Juurikin se sosiaalisissa tilanteissa lukkoon meneminen johtuu meikäläisellä just koulukiusaustaustasta:C Olen yrittänyt läpikäydä asiota mut en kai koskaan saa itseluottamustani korjattua. Eli tavallaan tiiän mitä tarkoitat! mulle mun lapsi tuo iloa päivään ja ilman sitä tuskin jaksasinkaan niin kovasti vielä yrittää olla ees jotenkin päin normaali sosiaalinen ihminen...

 

No mä taidan olla sellanen ihminen että tarviin itselleni yhden ihmisen(kaverin/ystävän) jonka kanssa harrastella asioita ja jonka kanssa mennä kokeilee uutta. Yksin en uskalla vaan ihan jähmetyn ja jätän menemättä uusiin paikkoihin. Tiiän, olen luuseri:O

Mäkin jähmetyn helposti yksin ollessani. Oikeastaan lähteminen ei ole ongelma, sillä aina saan itseni pakotettua jos tarvis on, mutta esimerkiksi isossa ryhmässä jotenkin käperryn kuoreeni ja kaikki menee aivan pieleen :headwall:

Niin ei ole yhtään kivaa lähteä yksin "paniikissa" ja hampaat irvessä itseään pakottamaan minnekään. Ainoastaan voi tulla sellanen pikkanen voittaja-fiilis ees hetkeks kun pystyy ittestään jtn irti repimään ja uskaltaa jonnekin yksin. Mut sit taas totuus iskee: tein TAAS YKSIN jtn, ei oo ketään kenen kaa olis sen kokemuksen jakanu...

Niin ja kuolema korjaa kun joutuu ison porukan keskelle Meen ihan totaaliseen lukkoon...kivaa...

No hei, täällä myös yksi samoin tunteva. Kunpa se olisikin niin helppoa, "ota itteäs niskasta kiinni" tyyliin. Minä olen käynyt perhekerhossa, siellä jutellut niitä näitä. Usein tuntuu, että hei, mukavia ihmisiähän nämä. Mutta ei siitä sitten sen enempää koskaan kehkeydy.

 

Useimmilla paikkakunnilla on seurakunnan perhekerho ja/tai mll avoin pk tai perhekahvila ja joillaki kunnilla on vielä omansa täällä on nää kaikki vaihtoehdot Ja jos ei oo niin soitto mll:ään ja kysely voisko sellasta alkaa järjestämään, usein kuntaki lähtee mukaan tuollaiseen toimintaan, siis jos sellaista tarvis polkasta käyntiin.
Ja enimmäkseen niissä kerhoissa käy ihan samanlaisia yksinäisiä ja vähemmän yksinäisiä vanhempia, et rohkeesti vaan mukaan. Eikä sitä tarvi koko ryhmälle esitelmää pitää riittää kun vieruskaverille hymyilee =) Ja lapsista irtoo yleensä jutun juurta kummempia miettimättä.

 

Mä tiedän, että olen tutustumisen arvoinen ja kiva ihminen, mutta h-hetkellä luottamus itseen jotenkin pettää. Tunne kumpuaa jostain kaukaa lapsuudesta, kun esimerkiksi koulussa tunsi itsensä ulkopuoliseksi ja syrjityksi. Mietin vaan, milloin aika tulee ja korjaa tällaisen virheen! Toivon tosissani hyvää kaikille yksinäisille äideille. Lapsen/lasten pitäisi tuoda onnea elämään mutta aina se ei riitä.

Juurikin se sosiaalisissa tilanteissa lukkoon meneminen johtuu meikäläisellä just koulukiusaustaustasta:C Olen yrittänyt läpikäydä asiota mut en kai koskaan saa itseluottamustani korjattua. Eli tavallaan tiiän mitä tarkoitat! mulle mun lapsi tuo iloa päivään ja ilman sitä tuskin jaksasinkaan niin kovasti vielä yrittää olla ees jotenkin päin normaali sosiaalinen ihminen...

:hug:

Lapsi on kultaa ja parasta elämässä, älä ikinä ikinä unohda sitä. Ikävää, että sulla on samanlaista taustalla kuin mullakin. Pitää vaan muistaa, että kiusaajat kiusasi vaan helpottaakseen omaa oloaan. Silloin kouluaikoina otin jutut tosi henkilökohtaisesti mutta nykyään muistan kiusaajia ainoastaan säälillä. Olet hyvä, olet ihana, muista se!

 

Jaahans..oliskohan se aika sitten mennä nukkumaan. Voimia kaikille yksinäisille äideille, varsinkin nimimerkille Näin kulutan aikaa. Tänne ehkä uudestaan jaksamista hakemaan myöh mutta nyt hyvää yötä

 

No mä taidan olla sellanen ihminen että tarviin itselleni yhden ihmisen(kaverin/ystävän) jonka kanssa harrastella asioita ja jonka kanssa mennä kokeilee uutta. Yksin en uskalla vaan ihan jähmetyn ja jätän menemättä uusiin paikkoihin. Tiiän, olen luuseri:O

Mäkin jähmetyn helposti yksin ollessani. Oikeastaan lähteminen ei ole ongelma, sillä aina saan itseni pakotettua jos tarvis on, mutta esimerkiksi isossa ryhmässä jotenkin käperryn kuoreeni ja kaikki menee aivan pieleen :headwall:

Miusta on ollu siks hirmu helppo mennä mukaan tuonne avoimeen kun siellä kummiskin on lapsella sitä puuhaa paljon, niin siinä lapsen vahtimisn ohella tulee juteltua muiden äitien kanssa ihan vaan lapsen hoidosta ja lapsiaiheista yleensäkin. Ei oo semmosta ahdistavaa ryhmätilannetta, vaan "ohimennen" juttelua, josta saattaa yleensä irrota enemmänkin jutun aiheita!

Kuulostaa kivalta idealta, vaan löytyneeköhän joka paikkakunnalta tuollaista avointa päiväkotia? Täällä äiti-lapsi -ryhmänkin löytäminen kiven takana. Erään laisessa yhdessä ryhmässä kävin käännähtämässä mutta siellä lapset riehu pitkin mestoja, pari kokeneempaa äitiä pyrki "kouluttamaan" uusia äitejä kaikentietävään sävyyn ja suurin osa äideistä jäykisteli ja keskittyi oman lapsen hoitoon.Että näin. Toiv löytys joku rennompi vastaava ryhmä missä olis hauskakin käydä. Muuten muumioidun himaan vauvan kanssa. En tarvii tusinaa uutta kamua vaan yhden jonka kans olis samalla aaltopituudella.

Kyllä nuo avoimet alkaa ainakin kaikissa kaupungeissa olla ja sitten vähän kunta kohtaisesti. Oman kunnan / kaupungin nettisivuilta löytyy varsin mainintaa jos on.
Harmi jos ei ole!

 

Jaahans..oliskohan se aika sitten mennä nukkumaan. Voimia kaikille yksinäisille äideille, varsinkin nimimerkille Näin kulutan aikaa. Tänne ehkä uudestaan jaksamista hakemaan myöh mutta nyt hyvää yötä

Hyvää yötä =)

 

No mä taidan olla sellanen ihminen että tarviin itselleni yhden ihmisen(kaverin/ystävän) jonka kanssa harrastella asioita ja jonka kanssa mennä kokeilee uutta. Yksin en uskalla vaan ihan jähmetyn ja jätän menemättä uusiin paikkoihin. Tiiän, olen luuseri:O

Mäkin jähmetyn helposti yksin ollessani. Oikeastaan lähteminen ei ole ongelma, sillä aina saan itseni pakotettua jos tarvis on, mutta esimerkiksi isossa ryhmässä jotenkin käperryn kuoreeni ja kaikki menee aivan pieleen :headwall:

Miusta on ollu siks hirmu helppo mennä mukaan tuonne avoimeen kun siellä kummiskin on lapsella sitä puuhaa paljon, niin siinä lapsen vahtimisn ohella tulee juteltua muiden äitien kanssa ihan vaan lapsen hoidosta ja lapsiaiheista yleensäkin. Ei oo semmosta ahdistavaa ryhmätilannetta, vaan "ohimennen" juttelua, josta saattaa yleensä irrota enemmänkin jutun aiheita!

Kuulostaa kivalta idealta, vaan löytyneeköhän joka paikkakunnalta tuollaista avointa päiväkotia? Täällä äiti-lapsi -ryhmänkin löytäminen kiven takana. Erään laisessa yhdessä ryhmässä kävin käännähtämässä mutta siellä lapset riehu pitkin mestoja, pari kokeneempaa äitiä pyrki "kouluttamaan" uusia äitejä kaikentietävään sävyyn ja suurin osa äideistä jäykisteli ja keskittyi oman lapsen hoitoon.Että näin. Toiv löytys joku rennompi vastaava ryhmä missä olis hauskakin käydä. Muuten muumioidun himaan vauvan kanssa. En tarvii tusinaa uutta kamua vaan yhden jonka kans olis samalla aaltopituudella.

Kyllä nuo avoimet alkaa ainakin kaikissa kaupungeissa olla ja sitten vähän kunta kohtaisesti. Oman kunnan / kaupungin nettisivuilta löytyy varsin mainintaa jos on.
Harmi jos ei ole!

Harmi tosiaan. Aina jos en itse jaksaisikaan lähteä, varmasti löytyy joku toinen äiti, jolla olisi hyvä päivä ja haluaisi käyttää tilaisuuden hyväkseen.