Yksin..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja väsyny
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

väsyny

Vieras
mistä sitä sais voimaa lähteä käveleen 5kk ikäisen vauvan kans..? Yhteinen omistusasunto miehen kans, jota ei tunnu kotielämä kiinnostavan. Sanoo kyllä välittävänsä, mutta kaverit ja päihteet näyttää menevän aina edelle.

Erosta ollaan puhuttu monta kertaa.. mitään ei saada aikaseks. Miehellä menee hyvin ku saa mennä, minä olen kohta ihan rikki.. hoidan yksin lapsen, koiran, kodin. Mies käy töissä ja kuvittelee elättävänsä meidät.

En osaa ajatella, ettei saatais tätä toimiin. Oon vaan niin tyhmä, myönnän. Mut kai jotenki masentunu ja liiaksi rakastan tuota ukkoa.. (on meillä hyviäki hetkiä, mut viime aikoina ollu vähissä).

Joskus mietin vain et jos oisin ihan ku en antais tuon häiritä minun elämää - poika saa nähdä isäänsä ja meillä on yhteinen koti. Hullua ees ajatella et pilaisin oman elämäni näin..

Puhukaa mulle järkeä!!
 
Sun pitää kunnolla puhua asiasta miehesi kanssa. Jos et ole tyytyväinen elämääsi mietin mistä se johtuu ja yritä korjata asia. Jos se tarkoittaa muuttoa pois miehen luota niin sinun täytyy tehdä niin. Helppo tietysti neuvoa , kun ei tarvitse tehdä päätöksiä itse. Mutta eipä tässä pitkän liiton aikana tuo ajatuskulku ole itsellekään ollut vieras, paitsi päihteitä meillä ei ole ollut riesana. Toivon voimia ja oikeita päätöksiä. Puhu jollekin ulkopuoliselle, vaikka sitten ihan ammattiauttajille jos et muille halua.
 
ko pelottaa niin vietävästi, et jos asiat ei muutukaan ja jään vaan tähän jauhaan samoista asioista.. kuinka pojan sitten käy, on niin pieni vielä ettei näistä ajatuksista mitään tiedä.

voikohan tästä enää nousta? haluaisin vain niin kovasti ehjän ja onnellisen perheen! mutta ko saatan olla niin idiootti et tuon ehjän takia uhraan onnellisuuden.. voiko ihminen olla niin pöljä?
 

Kuumimmat

Yhteistyössä