Yksin ystävien kanssa

[vierailija]

Miten voisi tsempata itseään kurjassa elämäntilanteessa, kun tuntuu, että on ulkopuolinen omassa lähipiirissään?

Olen kolmekymppinen yksin asuva nainen ja mun koko tuttavapiiri on täynnä vakiintuneita ihmisiä. Tuntuu pahalta, kun lähimmät ystävät ostavat taloja puolisoidensa kanssa, menevät naimisiin jne. Itselläni on takana epäonnistuneita suhteita enkä ole koskaan edes asunut yhdessä kenenkään kanssa. Tuntuu, että minussa on jotain suurta vikaa kun kukaan ei välitä minusta. Olen vuosia elänyt näyttäen ulospäin siltä, että elämäni on kivaa ja täysipainoista näinkin - olen matkustellut, harrastanut ja tehnyt asioita. Oikeasti sisimmässäni olen äärimmäisen yksinäinen ja etsin jatkuvasti syytä miksi minä olen yksin, kun samaan aikaan ystävieni kumppanit ovat valmiita sitoutumaan heidän kanssaan yhteiseen asuntoon tai avioliittoon yms. En pääse eroon ajatuksesta, että minussa on vikaa mutten saa selville mitä.

Usein toivoisin, että ystäväpiirissäni olisi edes joku kuka ymmärtää täysin ja elää samanlaista elämää. Tai vielä enemmän tietysti sitä, että löytäisin itsekin rinnalle tärkeän ihmisen jolle olen myös tärkeä, mutta en tiedä miten realistinen ajatus se on.

 

[vierailija]

Sinulla on sentään ystäviä jotka ilmeisesti välittävät. T: saman ikäinen mies jolla on pelkkiä tuttavia, eikä ollenkaan ystäviä

 

[Echo]

No syitä vaan nyt voi olla miljoona.
Muutama juttu tuli mieleen...

-annatko ensitapaamisella liian hyvän kuvan itsestäsi? Joku olemus mallia tangokuningatar mutta josta paljastuu arka ja alakuloinen kotihiiri?
-onko ne tapailemasi miehet sanoneet syytä eroon? (Tietty tapailuvaiheessa ei sanota kaikkea rehellisesti)
- minkälaisia tyyppejä olet tapaillut, onko me ylipäätään vakiintumishaluisia ja tasaisia tyyppejä? Onko ne sun tapailun jälkeen kuitenkin vakiintunet jonkun toisen kanssa?
-Millainen olet suhteessa ollessasi, oletko takertuva/herkkis tms?

 

[vierailija]

No syitä vaan nyt voi olla miljoona.
Muutama juttu tuli mieleen...

-onko ne tapailemasi miehet sanoneet syytä eroon? (Tietty tapailuvaiheessa ei sanota kaikkea rehellisesti)
- minkälaisia tyyppejä olet tapaillut, onko me ylipäätään vakiintumishaluisia ja tasaisia tyyppejä? Onko ne sun tapailun jälkeen kuitenkin vakiintunet jonkun toisen kanssa?
-Millainen olet suhteessa ollessasi, oletko takertuva/herkkis tms?

Yleensä syy on ollut vain se etten minä ole lopulta tuntunut oikealta ihmiseltä johon haluaa sitoutua. Kaikki ovat vakiintuneet heti seuraavan kumppanin kanssa kuka on löytynyt hyvin pian eron jälkeen. Tyypit on olleet ihan tavallisia normaaleja miehiä, ei mitään renttuja tai hulivilejä. Itse olen yrittänyt nuoruusvuosien jälkeen tehdä konkreettista työtä sen eteen etten ole takertuva enkä sitä olekaan. Usein kaverit ovat ihmetelleet, että miten pystyn olemaan esim. laittamatta viestiä miehelle jne tai olemaan näkemättä. En myöskään uskalla tai osaa enää valittaa tai suuttua juurikaan mistään eli ei voi olla siitäkään kiinni, että olisin jotenkin hankala ihminen.

 

[Echo]

Yleensä syy on ollut vain se etten minä ole lopulta tuntunut oikealta ihmiseltä johon haluaa sitoutua. Kaikki ovat vakiintuneet heti seuraavan kumppanin kanssa kuka on löytynyt hyvin pian eron jälkeen. Tyypit on olleet ihan tavallisia normaaleja miehiä, ei mitään renttuja tai hulivilejä. Itse olen yrittänyt nuoruusvuosien jälkeen tehdä konkreettista työtä sen eteen etten ole takertuva enkä sitä olekaan. Usein kaverit ovat ihmetelleet, että miten pystyn olemaan esim. laittamatta viestiä miehelle jne tai olemaan näkemättä. En myöskään uskalla tai osaa enää valittaa tai suuttua juurikaan mistään eli ei voi olla siitäkään kiinni, että olisin jotenkin hankala ihminen.

No siis koko ajanhan ei tartte viestiä tykittää, mut jos et paljon yhtään päivän aikana viestittele, niin miehet voi aatella että onpa vähän vaisu nainen ja onkohan se tositarkoituksella. Yleensä tapailuvaiheessa se viesteily on semmoista lämmintä, pientä flirttiä ilmassa, toista huomioivaa jne.

Riippuu toki toisen työstä. Jos joku vaikka ajaa lähiliikenteen bussia tai on vaikka ravintolakokkina, niin ei siinä ehdi vastailemaan viesteihin.

 

[vierailija]

Kyllä mä olen tapaillut miehiä ja se onnistuu hyvin, ei se ole siitä kiinni. Ongelma tulee vasta siinä vaiheessa, kun tapailusta siirrytään eteenpäin tai seurustelusta siihen pisteeseen, että pitäisi harkita seuraavaa askelta kuten muuttoa tms. Ja toi onkin ehkä pahinta, että musta ollaan jollain tasolla kiinnostuneita mutta sitten hylätään kuitenkin lopulta ja itse pettyy jälleen kerran.

 

[vierailija]

Olen itse samassa tilanteessa ja samoilla fiiliksillä asioita miettinyt. Sinä kuitenkin mietit asioita etkä vain oleta, se on jo voitto mielestäni .
Itse pääsin tuosta ajatuskierteestä eroon ymmärtämällä ,että vaikka puoliso toisi asioita elämään ja suhteen haluan, ei se kuitenkaan ole ratkaisu ongelmaani. En voi tietenkään sanoa mikä varsinainen ongelmasi tilanteessasi on, enkä tarkoita että ongelmasi tässä asiassa olisivat mitään syvällistä ja psykologista, mutta itseä auttoi se, että ns. Luovutin asiassa joka ei ole käsissäni kuin tiettyyn pisteeseen asti .

Helpompi keskittyä niihin asioihin joihin voin vaikuttaa, ei muuten pääse elämässä eteenpäin. Toki se vaatii tiettyä märehtimistä ja hyväksymistä, ennen kuin asia jää taka-alalle.

Edelleen kaipaan kumppania ja tunnen itseni välillä ulkopuoliseksi, mutta olen pyrkinyt jättämään negatiiviset ajatukset pois siitä, etten riitä tms. Kohta minä olen edelleen sinkku joten saatan puhua omiani. Olen kuitenkin onnellinen, vaikka tarpeet minullakin on läheisyyteen ym liittyen, joita en haluakaan täyttää väkisin millään muulla. Uskon kuitenkin että joko tämä on vain vaihe elämässäni, ja kumppani löytyy tai sitten ns torin tähän, hyvällä tavalla ja ilman kumppania. Onnettomaksi en halua jäädä, sillä muut osat elämässäni sujuvat hyvin. Vaikeita hetkiä toki saattaa tulla vaikkapa kihlajaisuutisista, mutta nekin lopulta yritän kääntää niin, että huonoja hetkiä ja umpikujalta tuntuvia tilanteita tulee parisuhteessakin.

Tsemppiä sulle! Tiedän todellakin miltä susta tuntuu Helppoa elämäntilanneyksinäisyys ei ole, mutta mielestäni osa siitä on pakko itkeä pois, että voi lopulta kasvaa Paljon hyviä hetkiä itsensä kanssa auttaa. Siis oikeasti niitä luksushetkiä jotka tekee iloiseksi , ei vain lämmin suihku
Jos taas mikään ei tunnu miltään, kannattaa keskustella lääkärin kanssa masennuksen mahdollisuudesta. Se ei aina ole niin mustavalkoista, vaan voi kanavoitua myös pakonomaisiin ajatuksiin omasta huonommuudesta tietyssä asiassa, sinulla parisuhde.
Hyvää jatkoa

 

[vierailija]

Typerä automaattisyöttö
Siis..
KOSKA olen sinkku*
Sitten ns TOTUN tähän *

 

[vierailija]

Usein toivoisin, että ystäväpiirissäni olisi edes joku kuka ymmärtää täysin ja elää samanlaista elämää.

Taidat olla niitä ystäviä, joita miehet kiroavat kun avioliitto alkaa rakoilla.

 

[vierailija]

Älä ainakaa seurustelukumppanin anna ymmärtää että pärjäät ihan yhtä hyvin yksinkin. Suhteessa pitää kuitenkin olla sellasta liimaa ja useat miehet tykkää tuntea itsensä tarpeellisiksi.