Yksin, yhdessä ja taas yksin???

Heippa!

En oikein tiedä, että mille palstalle tämä asia kuuluisi, mutta kokeillaan nyt tätä ensin.

Eli minulla on vajaa kaksivuotias tyttö. Raskauden ajan olin yksin, kuten myös siihen asti kun tyttö oli reilu puolitoista vuotias. Siinä vaiheessa tehtiin tytön isän kanssa päätös muuttaa yhteen. Tyttö suhtautui muuttoon ihan hyvin, isi oli aluksi kovinkin tärkeä.

Nyt ollaan vajaa kolme kuukautta asuttu yhdessä ja tämä yhteiselo hakkaa todella pahasti vastaan. Viikosta ollaan ehkä kolme neljä päivää puheväleissä ja loppuaika joko tapellaan tai ei puhuta mitään. Minä kun yirtän kysellä, että mikä oikein mättää, niin saan vastauksen, että anna jo olla.

Sitä kai tässä yritän kysellä, että jos nyt eroamme näin pienen ajan jälkeen, niin mahtaako tyttö siihen jotenkin reagoida vai ajatteleeko hän, että isi oli vaan käymässä?

Ei tämmönenkään elämä mitään ihanaa ole, meillä ei ole lainkaan ns. tasapainoinen suhde. Mies saa mennä miten menee ja kun joskus harvoin minä lähden jonnekin, niin aina saan lähteä riidan kanssa. Nytkin olen lauantaina lähdössä vähän viihteelle kaverin kanssa, niin keskiviikosta asti ollaan oltu taas puhumatta. En tiedä, että johtuuko siitä vai jostain muusta, kun ei se mies kerran puhu...

Jos joku jaksaa vastata, niin ihanaa...

Kiitos!!!

 

Hei!

Minulla on vähän samanlainen tilanne. Tappelua läheskokoajan, sitten kun sanon lähteväni, mies alkaa uhkailla tekevänsä itsemurhan... Mies saa mennä omasta mielestään miten tahtoo mutta kun sitten tulee kysymys minusta, en saisi mennä vaan minun pitäisi olla lasten kanssa koko ajan... Olen sanonut että minustakin olisi joskus kiva päästä moikkaamaan kavereita ilman lapsia, mutta se ei tule kysymykseen hänen mielestään.

Mies aina huutaa ja raivoaa..ei tästä tule mitään..sitten kun sanon että selvä, ei minustakaan niin sitten alkaa toisen lainen virsi..en halua erota ja plaa plaa...

miehen mielipiteet vaihtuvat asiasta kuin asiasta lähestulkoon viiden minuutin välein ja oikeasti saa aina pelätä millä tuulella hän on tai siis mitä mieltä hän milloinkin jostain asiasta on...ei aina tee mieli itse puhua vaan odotan että mies puhuisi...

Kun alkaa raivoamaan hän menettää kontrollin kokonaan ja silloin hän voi tehdä ihan mitä vain...

 

pari vuotiaat on jo todella fiksuja. meillä poika, pian 2v, huutelee pitkään aina kylässäolleiden nimiä ja kyselee että koska taas tulee. varmaan teilläkin lapsi kyselisi pitkään missä isi on, kolme kuukautta on kuitenkin pitkä aika pienelle lapselle. Silti parempi että vanhemmat on erossa kuin se että kotona tapellaan kokoajan, kyllä pieni sen vaistoaa. Tapaamisethan kuitenkin isän ja lapsen välillä jatkuisivat?

 

Kiitos vastauksista!

Asiat kärjistyi viikonloppuna ja mulle haistateltiin pitkät ja sanottiin, että mä olen maailman veemäisin ihminen... Riideltiin yöllä kaksi tuntia, kun mies tuli baarista kotiin. Onneksi tyttö ei ollut kotona.

Sen jälkeen ei olla paljon puhuttu, enkä tiedä, että mikä mua tänään kotona odottaa. Pelottaa.. Ei hän väkivaltainen ole, mutta välillä tuntuu, että henkinen väkivalta satuttaa ihan yhtä paljon.

Noista tapaamisista... Mies kyllä mielellään saa tavata lastaan niin paljon kun ikinä haluaa, mutta yökyläilyt tässä vaiheessa evään, koska en voi luottaa siihen, että mies olisi selvin päin silloin kun tyttö olisi hänen luonaan. Eikä hän varmaan yökylään lasta haluaisikaan, koska silloinhan ei voi lähteä baariin...

Joku päätös tässä pitäisi saada aikaiseksi ja sitten soimaan itseäni luuseriksi, kun en saa kasaan tarpeeksi rohkeutta, että saisin sen päätöksen toteutettua. Ei tämä tunnu olevan kunnon elämää, tämä on vain selviytymistä päivästä toiseen.

Lisää kommentteja otetaan mielellään vastaan....

 

meillä oli sama tilanne.... täysin kuullosti meidän elämältä, tosin mä olen sen verran pidemmällä että uudelleen yhteenmuuton jälkeen otin ja lähdin tytön kanssa... tyttö reagoi tapahtuneeseen voimakkaasti.... tyttö täyttää keväällä 2vuotta... huutaa ja parkuu isiä yms, mutta onnellisesti olen sitä mieltä että näin parempi... meilläkin isä käy katsomassa tyttöä minun luonani... yökyläilyistä ei edes puhuta.... isää ei kiinnosta, nimenomaan siksi ettei silloin voi lähteä baanalle...... joskus tuntuu että olisi parempi antaa olla kokonaan,,,,, musta on kovin turhauttavaa mennä miehen ehdoilla... silloin kun herralle sopii niin hän tulee...... toisaalta en voi evätä sitä pienintäkin mahdollisuutta tytön takia...

toivottavasti teillä asiat selkenee,...... meillä ainakin toivottavasti piakoin!