Heippa!
En oikein tiedä, että mille palstalle tämä asia kuuluisi, mutta kokeillaan nyt tätä ensin.
Eli minulla on vajaa kaksivuotias tyttö. Raskauden ajan olin yksin, kuten myös siihen asti kun tyttö oli reilu puolitoista vuotias. Siinä vaiheessa tehtiin tytön isän kanssa päätös muuttaa yhteen. Tyttö suhtautui muuttoon ihan hyvin, isi oli aluksi kovinkin tärkeä.
Nyt ollaan vajaa kolme kuukautta asuttu yhdessä ja tämä yhteiselo hakkaa todella pahasti vastaan. Viikosta ollaan ehkä kolme neljä päivää puheväleissä ja loppuaika joko tapellaan tai ei puhuta mitään. Minä kun yirtän kysellä, että mikä oikein mättää, niin saan vastauksen, että anna jo olla.
Sitä kai tässä yritän kysellä, että jos nyt eroamme näin pienen ajan jälkeen, niin mahtaako tyttö siihen jotenkin reagoida vai ajatteleeko hän, että isi oli vaan käymässä?
Ei tämmönenkään elämä mitään ihanaa ole, meillä ei ole lainkaan ns. tasapainoinen suhde. Mies saa mennä miten menee ja kun joskus harvoin minä lähden jonnekin, niin aina saan lähteä riidan kanssa. Nytkin olen lauantaina lähdössä vähän viihteelle kaverin kanssa, niin keskiviikosta asti ollaan oltu taas puhumatta. En tiedä, että johtuuko siitä vai jostain muusta, kun ei se mies kerran puhu...
Jos joku jaksaa vastata, niin ihanaa...
Kiitos!!!