Toggle sidebar

yksin vauvan kanssa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja koska pärjää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

koska pärjää

Vieras
Hei,
mieheni aikoo vauvan synnyttyä jäädä isyyslomalle, mutta kuitenkin hän suunnittelee tekevänsä päivystysvuoron jo niinkin aikaisin kuin viikko vauvan syntymästä (olisi siis kotoa pois esim. ma aamu 8 - ti aamu 10 ja sen jälkeen nukkuisi vielä päivän, koska yöllä ei ole saanut nukuttua kuin max. pari tuntia).

Kuinka realistiselta tai helpolta teistä kuulostaa pärjätä yksin (tai siis kaksin) vauvan kanssa viikon päästä synnytyksestä, jos sattuu olemaan sektiohaavaa tai kipeä epparihaava ym. vaivoja? Isovanhempia ei ole paikkakunnalla, eli ei siltä suunnalta apua saatavilla.
 
Olen ollut kahden ensimmäisen lapsen kanssa yksin heti synnäriltä kotiuduttua ja kyllä on pärjännyt,mies on yrittäjä joten lomia on pidetty silloin kun on mahdollista! Minulla lapset ovat syntyneet alateitse mutta kyllähän nuo epparihaavat on suht kipeitä olleet mutta hyvin pärjäsin.
 
En käytä nyt nikkiäni mutta oletko tosissasi!!

Kaikilla on toki mies!? Kaikkien miehet pystyvät pitämään isyysloman!? Mites jos taloudessa on paljon lapsia? Mites jos onkin kaksoset, kolmoset.

Huh sentään. Älä nyt ainakaan muualla ala tuollaisia kyselemään, tyhmäksi itsesi vain teet.
 
heippa!!!

kyllä sä pärjäät!!!mulla oli kans toi epparihaava kipeä oli joo mutta ei se vauvan hoitoa haitannut.ennemmin vessassa käyntiä:) älä murehdi tollasesta.kivaahan se on vauva kanssa välillä vähän kaksinkin..
 
Se nyt vähän riippuu siitä millanen synnytys on ollut. Harva kai niin romuksi menee ettei vauvan kanssa kotona pärjää. Mulla on kaksi alatiesynnytystä ja ekaa tehtiin vuorokausia. Olin ihan katkipoikkikuitti, silti kävelin itse suihkuun. Osastolle vietiin pyöratuolissa mutta siellä piti heti alkaa itse hoitamaan vauvaa. Toki sain neuvoja ja opastusta mutta kumminkin itse se on jo vauva laitoksellakin hoidettava. Jos vauva on hyvin nukkuvaa laatua ehdit hyvin suihkutella eppari haavoja ja hoitaa itseäsi sillä aikaa.
 
Mulla oli synnytyksen jälkeen alapää niin kipee etten kahteen viikkoon istunut, repesin aika pahasti. Olin ekan viikon kotiutumisen jälkeen kaksin vauvan kanssa kotona, päivät siis. Miehen isyysloma alkoi vasta sitten viikon päästä. Ihan hyvin pärjäsin, imetys sujui makuulla mainiosti. Ainoastaan jos sängystä piti nousta usein niin se oli vähän hankalaa kun piti miettiä miten päin sitä nousis ettei tikit ratkee:)
Parilla kaverilla ollut sektiohaava ja ovat toipuneet niin että viikon kuluttua on hoidellut vauvaa ongelmitta. Toki tämäkin on yksilöllistä mutta uskon että pärjäät tuossa vaiheessa jo hyvin!
 
Joo tulee kaksosia ja ollaan yksin alusta asti ja kaikkea muutakin... Mutta kyllä kysyä saa! Ei ole tyhmä se joka asiallisesti kysyy vaan se joka asiattomasti vastaa. Meillä tyttö syntyi sectiolla ja olin sairaalassa viikon lepäämässä. Kotiuduttua meni n. viikko kun olin jo ihan kunnossa. Poika syntyi alateitse. Sairaalassa 3 pv. ja kotiuduttua kesti 4kk ennenkuin olin kunnossa. En olisi pärjännyt aluksi montaakaan tuntia yksin lasten kanssa. Ainoa konsti kulkea kämpässä oli kontata! Eli ei sitä voi tietää etukäteen kuinka sitä pärjää. Toivottavasti ap:lla on hyvä ja helppo synnytys ja toivut nopeasti. Ja kysy jatkossakin jos joku asia mietityttää. Antaa toisten tuulettaa sitä reikää mikä otsassa sijaitsee! ;)
 
Minä en ymmärrä, miksi alkuperäinen on saanut kysymykseensä niin asiattomia vastauksia.

Itse olin äärimmäisen huonossa kunnossa kotiuduttuani. En ollut nukkunut sairaalassa muutamaa tuntia enempää. Olin ihan rikki. Vaikea baby blues näin jälkeen päin analysoituna. En olisi siinä mielentilassa pärjännyt vauvan kanssa kaksin hetkeäkään. Mies oli tukena ja hoiti vauvaa yötä päivää apunani. Olo alkoi helpottua muutaman viikon päästä synnytyksestä.

En missään tapauksessa halua pelotella alkuperäistä. Tapauskohtaisia nämä synnytyksestä toipumiset kuitenkin ovat. Jos kaikki menee hyvin, pärjäilet vauvan kanssa varmasti ihan hyvin.
 
miten loppuraskaus ja synnytys vievät voimia. Minä en olisi tullut toimeen yksin viikko synnytyksen jälkeen. Muuten kyllä, mutten pystynyt seisomaan kun jo pää pimeni. Hulahdin synnytyksessä ja verenpaine oli pari viikkoa synnytyksestä niin alhainen, etten voinut siis vaihtaa vaippaa ja pestä peppua seisten. Kävellen olisi onnistunut. Jos olisi ollut pakko selviytyä, niin sitten olisi varmaan keinoja kehitelty. Onneksi ei tarvinnut, vaan mies oli kotona.
Ihmeellistä, että täällä naureskellaan toisten ihmisten asiallisille kysymyksille. Kysymys on ihan aiheellinen. Ovatko ilkkujat kuulleet koskaan synnytyksistä, joiden jälkeen äiti ei saa nousta viikkoon vuoteesta tai toipuminen kestää viikkoja. Miten ihmiset voivat naureskella toisten ongelmille?
 
Kyllähän sitä pärjää, mutta on ihan, ihan pakko?
Ensimmäiset viikot on melkoista rumbaa, on sitten kipeä tai ei, joten kyllä kai miehesi päivystykset voivat odottaa muutaman viikon? Useimmilla työpaikoilla löytyy ymmärrystä pienen lapsen isälle ja perheelle.
Tsemppiä teille kaikille!

Johanna
 
Kiva, että oli tullut lisää asiallisia vastauksia! Kiitos :)

Juuri tätä hainkin takaa, että kuulisi kokemuksia, esikoisen odottajalla kun niitä ei ole... Niinhän se varmasti on, kuten arvelinkin, että on mahdotonta etukäteen tietää sitä omaa kuntoa noin pian synnytyksen jälkeen. Pitääpä jutella miehen kanssa nyt näiden uusien tietojen pohjalta!
 
Mä kyllä ajattelin, että tottakai pärjään! Vauva syntynyt ja olen onneni kukkuloilla:) Niin olinkin, mutta eipä tullut mieleen, että voisin sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen (/kärsiä pitkittyneestä babybluesista). Mies oli kyllä pitkään kotona, mutta silti isyyslomankin jälkeen oli vielä vaikeaa olla yksin! Onneksi on kuitenkin sitä tukiverkostoa jonkin verran ympärillä, joten tukea sain miehen mentyä töihin! Siis henkistä kaipasin, fyysiesti olisin kyllä pärjänyt! ENKÄ KYLLÄ HETKEÄKÄÄN TUNNE OLLEENI AVUTON, VAIKKEN PÄRJÄNNYTKÄÄN!!
 
Yleensä vastasyntyneet nukkuu tosi paljon. Tyyliin, hetki hereillä ja sitten unta ""palloon"" 4 tuntia jne... ihan alkuhan on se kaikista helpointa, kun nukkuu niin paljon, jos on normaalisti käyttäytyvä vauva (ei siis koliikkia tai muita ikäviä vitsauksia alkutaipalleella) LOISTAVASTI SINÄ TULET PÄRJÄÄMÄÄN! Tsemppiä!
 
Kyllä sitä jotenkin pärjää, mutta aina tietysti mukavampi jos ei heti tarvitse olla yksin.

Tuli vain se mieleen, että ethän toki tiedä tarkalleen vauvasi syntymäaikaa - ellei sulla sitten ole jo sovittu sektio jollekin päivälle? eli et kuitenkaan voi tarkkaan tietää, minkä ikäinen vauvasi on juuri niinä päivinä kun miehesi aikoo päivystää. Voi olla niinkin ettei vauva ole edes syntynyt...

 
Minä en olisi pärjännyt ilman miehen tukea ensimmäistä viikkoa. Synnytys oli hankala, ja mies hoiti vauvaa ensi päivät sairaalassa, että sain levättyä. En siis osannut hoitaa, vaan tarvitsin kotona miehen katsomaan päältä, että pesut yms. sujuvat oikein. Vaikka kaikki meni hyvin, niin tarvitsin nimenomaan jonkun varmistamaan. Miehen palattua töihin olin kyllä epävarma, mutta hienosti kaikki sujui.

Lisäisin vielä sen, että alussa meidän vauva huusi hieman aiheettakin. Yöt olivat pari ekaa viikkoa hankalia, joten miehellekin oli tärkeää nukkua päivisin. Hän ei olisi jaksanut käydä töissä ensimmäistä viikkoa ja toinenkin tuotti tuskaa.
 
Kyllä minä vaan olen yksin ollut heti ekasta vauvasta lähtien ja pärjännyt loistavasti.
Neljä lasta on ja kaikki syntyneet alateitse. Olen ollut suhkot hyvässä kunnossa heti sairaalasta päästyäni.
Mies on töissä ihan asunnon vieressä mutta ei ole ollut mahdollista ottaa mitään isyysvapaata. Kaksi tyttöä on syntyneet syyskuussa eli kun mies on maataloustyöntekijä ovat ne olleet sitä kiireistä aikaa.
Miehen äiti oli mulla täällä kaverina toisen tytön synnyttyä. Asui lähellä jotenka hänen oli helppo tänne tulla.

Mun naapurissani asuu äiti jolla viisi lasta ja isä ei ole koskaan pitänyt mitään isyyslomia, on yksityisyrittäjä. Kun perheeseen syntyi puolitoistavuotta sitten kaksoset heillä kävi kodinhoitajat kuukauden ajan ja tekivät sitten joulusiivouksenkin.
 
Heips!

Toki riippuu synnytyksestä jne, mutta meillä eka viikko oli myös mies töissä. Koin sen ihan hyvänä asiana. Minulla oli aikaa ihan rauhassa tutustua vauvaan. Alapää kyllä oli kipeä, muttta kyllä se siitä kun katsoi suloista nyyttiä joka oli niin kovin avuton. Tuli sellainen olo, että vauva menee kaiken edelle ja kivut on vaan kestettävä.

Vauva myös nukkui paljon ja minä myös. En ekan viikon aikana pukenut useinkaan vaatteita päälle, vaan löhöilin kotona yökkärissä. Jos mies olisi ollut kotona en ehkä olisi ottanut niin rennosti.

Sovittiin miehan kanssa, että hän pitää puhelimen kokoajan lähettyvillä, jos kuitenkin mulla olisi tullut jotain.

Tsemppiä sulle. Jokainen omalla tavallaan... kyllä sä sitten jälkeenpäin tiedät mikä oli/olis ollut hyvä vaihtoehto :)
 
Mä olen ollut alusta asti kaksin vaavin kanssa ja mies n yrittäjä, eli pitkää päivää töissä. Onhan tässä ihan hyvin pärjätty. Alussa nukuin päikkäreitä, kun vauvakin nukkui. Nythän ei väsytäkään enää, kun vauva on jo kohta 10 kk ja päivärytmit alkaa olemaan ihan kohdillaan.

Ei kaikilla ole mahdollisuutta siihen, että isäkin jäisi kotiin ja kyllä sitä silti pärjää. Meillä mies lähti töihin heti, kun oli mut ja tytön hakenut sairaalasta kotiin, enkä ajatellut koskaan, että ei jotenkin pärjättäis. Yksin sitä vauvaaa sairaalassakin hoidin. ;o)
 
Hyvin pärjäsin vaikka jokaisen lapsen synnyttyä yksin olinkin! Ja kaikki on sektiolla syntyneet. Eka vauva kun syntyi, miehellä oli opiskelu hommat siinä jamassa ettei siinä mitään isyys lomia pietty. Sairaalasta pääsin 4 päivänä kotiin. Yksikseni päivät vauvan kanssa olin!
Kun toinen syntyi, oli mies juuri aloittanut intin. Meni sinne myöhemmin kun oli aiemmin lykännyt niin paljon opiskelujen takia. Esikoinen pikkasta vaille 2v. kun toinen syntyi. Mies sai intistä 4 päivää lomaa, ja se meni siinä kun hoiti esikoista kotona kun minä olin vauvan kanssa sairaalassa. Lähti inttiin seuraavana aamuna kun minä olin kotiin tullut. Hyvin pärjäsin yksin 2 pienen kanssa, ja juuri leikattuna. Kolmas kun syntyi 3 vuoden päästä, oli miehellä vähän vapaammat työajat ja pystyi olemaan kotona esim. aamulla vähän pidempään, mutta illalla venyi taas työ aika vähän pidemmäksi. Eli käytännössä taas kotiuduttuani olin yksin lasten kanssa päivät!
Ei voi sanoa että olis ollut mitään hirmu helppoa mutta hyvin kuitenkin pärjättiin!!
 
Itse olin kaksi vuorokautta vauvan kanssa kahdestaan kotona heti tultuamme synnäriltä... Mies oli kauempana töissä silloin ja teki pitkiä vuoroja, jotta sai olla pidempään kotona, koska ei pitänyt isyyslomaa. Ja hyvin me pärjättiin =) Olihan meillä tietenkin sitten tuore mummi apuna =) Kyllä kaikki menee hyvin!
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa