Yksin synnyttämään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "apua"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"apua"

Vieras
Kellään kokemusta synnytyksestä ilman miestä/tukihenkilöä? Oliko ihan kamalaa? Meillä miehen kanssa se tilanne, ettei saada esikoiselle lapsenvahtia, kun synnytys alkaa, joten menen yksin sairaalaan. Kovasti jännittää!
 
Mä olen yhdessä synnytyksessä ollut yksin. Kätilöopiskelija oli seuranani melkein koko synnytyksen ajan. Tukihenkilö kerkesi paikalle kun vauva oli juuri syntynyt. Minun neljästä synnytyksestä juuri tämä missä olin yksin on ollut kaikista miellyttävin.
 
Mä synnytin periaatteessa yksin (mies ehti mukaan viimeseks 10 minuutiks). Eikä musta tuntunu kyllä yhtään pahalta, oikeestaan päinvastoin. Mä olin niin niiden supistusten pyörteissä että kaikki ajatukset meni niihin, mua ois todennäköisesti vaan ärsyttäny jos joku ois tohottanu vieressä. Ja sitten ku sain epiduraalin niin nukuin pari tuntia kun oli 3 lähes kokonaan valvottua vuorokautta alla. Ja ku heräsin ni aloinki ponnistaan ni eipä siinäkään ehtiny ketää kaipailla.

Kätilöopiskelija oli aika paljon mun seurana mutta eipä siinä pahemmin tullu juteltua.
 
Oletteko kysyneet mannerheiminlastensuojelu liitolta ym? Jos saisi ennakkoon sovittua jonkun lastenvahdinkanssa että tulee kun synnytyskäynnistyy. Itse en ikinä olisi selvinnyt ilman miestäni, mutta jos oikeasti ei lastenvahtia löydy ni avoimin mielin matkaan :) Ja voithan pyytää kätilöä olemaan paikalla mahdollisuuksien mukaan enemmän jos siltä tuntuu. Meillä kätilöä ei näkynyt kovinkaan paljon salissa,onhan niillä tietenkin monta hommaa ja monta synnyttäjää.
 
Kolmannen lapsen synnytin yksin, kun mies ei ehtinyt mukaan. Ihan hyvin se meni (ainoa harmi oli kätiön valitus, että mihin se mies nyt on jäänyt...) Jännittäähän se tietysti aina, mutta kyllä se sujuu.
Tsemppiä!
 
mullakin mies oli mukana oikeestaan vaan ponnistusvaiheen ja pahimmat avautumisvaiheen kivut olin yksin. joo ois ollu kiva kun se ois ollu siinä, mutta hyvin selvisin yksinkin. ponnistuvaiheessa sitten taas en olisi ehkä niin kovin sitä enää tarvinnutkaan.
pahimmalta tuntuis vaan se ettei sais jakaa sitä ensinäkemisen hetkeä lapsen isän kanssa.
 
Mä olen synnyttäny kaikki kolme lastani yksin. En olis sinne ketään mukaan halunnutkaan.Elämäni kaikki "tiukat" tilanteet haluan olla "yksin". Meneehän kissakin piiloon yksin kuolemaan :D Aika alkukantasta joo ;)
 
Mä olen synnyttäny kaikki kolme lastani yksin. En olis sinne ketään mukaan halunnutkaan.Elämäni kaikki "tiukat" tilanteet haluan olla "yksin". Meneehän kissakin piiloon yksin kuolemaan :D Aika alkukantasta joo ;) Siis kuitenkin olen sairaalassa ollut, että en toki ihan yksin! :)
 
Maailman historiassa, ei miehet ole osallistuneet synnytykseen edes yhtä prosenttia ajasta, että mitäs luulet? Vasta joskus 80-luvulla alkoi yleistymään se, että miehiä alkoi olemaan mukana.
 
Heps! Mä olen tottunut muutenkin pärjäämään yksinäni monessa asiassa, joten synnytys ei tehnyt poikkeusta. Eli oikestaan nautin siitä, että sain hoitaa homman kotiin ilman exää tai ketään muutakaan ylimäärästä. ;) Ainut, että mutsi sattu soittamaan jenkeistä just ponnistusvaiheessa ja se toimiston täti väen väkisin yhdisti sen puhelun, koska se tuli niin kaukaa... Mut mutsillekin kiekasin, että nyt on muuta tekemistä, kun juoruta puhelimessa ja löin tylysti luurin korvaan... :D Jälkeenpäin kyllä aattelin, että olis voinu antaa olla linjan auki niin kauan, kun neiti olis parkassu ekan kerran. Olis ollu varmaan mutsillekin elämys. :D
 
kun ei esikoinenkaan oo kyseessä ni en näkis ongelmaa synnyttää ilman miestä.
esikoisen kohdalla sitä ehkä kaipas tukee kun oli uuden asian eessä.
tottakai se ois kiva etrtä mies näkee kun lapsensa syntyy,mulle ei kyllä henk.koht ole ollut apua miehestä. juttu seuraa avautumisvaiheessa ja veden antamista mutta muuten ei. voisin siis hyvinkin synnyttää yksin,mutta kaikki ei sitä halua. tai uskalla.
 

Yhteistyössä