Yksin raskaana, onko muita?

[pääkaupunkiseudulta]

Olen lähes nelikymppinen nainen, joka odottaa ensimmäistä lastaan syntyväksi syksyllä. Asun yksin, lapsen isä asuu ulkomailla, mutta on muuttamassa kesällä Suomeen kanssani. Minulla ei ole täällä minkäänlaista tukiverkkoa; vanhempani asuvat myös ulkomailla, sisaruksia ei ole ja muutama kaveri, jotka ovat ikäisiäni sinkkuja ja tietysti jokainen tuttavani on myös lapseton. En ole vielä kertonut raskaudestani kenellekään, enkä todennnäköisesti viitsi edes kertoa, kaikkoaa viimeisetkin 3 kaveria, ettei vaan heitä rasitteisi kummiudella tai lapsenvahtivuoroilla. Äitinikään tuskin tulee tästä ilahtumaan, koska lapsen isä ei ole "oikea". En tiedä varmasti, mutten viitsi edes yrittää.... Kaiket päivät touhuilen yksin kotona, koska en käy töissä, eikä niitä kavereita tosiaan ole. Taloudellinen tilanne on tilanteeseen nähden kyllä varsin hyvä.
Ainoa positiivinen asia tässä on, että lapsen isä on innoissaan ja odotankin kuin kuuta nousevaa kesää, jolloin hän pääsee muuttamaan luokseni.

Onko muita odottajia, jotka ovat tavalla tai toisella yksin ilman tukiverkkoja?

 

[ohukainen harmaana]

Mä olin aikoinaan yksin odottaja. luulen kyllä tietäväni mitä käyt läpi. mulla kans oli vaikee kertoa siitä kenellekkään, etenkin kun olin silloin niin nuori eikä mulla edes pitäny olla miestä Jos haluat, voit laittaa mulle yskäriä

 

[pääkaupunkiseudulta]

Mä en ole kirjautunut tänne, joten ei ole tunnusta. Ehkä myöhemmin.

Mutta eikö kukaan muu ole ilman turvaverkkoja, vaikkei nyt niin yksin odottaisikaan? Se on sinänsä hienoa, mikäli näin on, mutta jos jollakin olisi edes vinkkejä, mistä sitä tukiverkostoa voisi aloittaa hakemaan. En tosiaan hae kummeja tai lastenhoitajaa, vaan ensisijassa ystävää, jolle puhua.