yksin parisuhteessa

[mamma1975]

En enää jaksa omassa mielessä asiaa vatvoa niin aattelin jos täältä saisin vertaistukea.Eli parisuhteessa onkelmia,ollut jo vuosia. Meillon kolme lasta joista nuorin vauva. Ongelmana on ettei meillä näin perheenä ole yhteistä aikaa tai harrastuksia..saatikka parisuhteelle.
Kun miehellä on vapaata työstä,hän suunnittelee omia harrastuksiaan ja tämä on ollut näin vuosia.Asiasta on yritetty jutella mutta se päätyy aina riitaan. Onko tosiaan niin että tähän on vaan tyydyttävä. En enää tiedä onko mulla tunteita miestäni kohtaan ollenkaan,oon niin katkera siitä ettei häntä kiinnosta olla perheensä kanssa eikä hän ymmärrä että tässä perheessä toinenki tarvii omaa hengähdystaukoa.
Miehen mielestä hän ansaitsee vapaansa koska käy työssä. On muuten hyvä isä lapsilleen mutta tuo itsekkyys saa miettimään miksi yleensäkin olemme yhdessä.
Hyviä vinkkejä kaivataan.Onko ainoa mahollisuus ero tai tyytyminen tilanteeseen ja olla onneton. Puhumista on yritetty mutta se ei onnistu...

 

[tintti:)]

heips. Minusta järkevin asia tuohon on se, että laitatte lapset vaikka pariksi tunniksi hoitoon jollekkin tutulle,mummolle tai kummeille(myös vauvan). Teette pari tuntia sitä mitä teitte ennen lapsia ja nautitte vai toisistanne, tai vain menette syömään ulos tai käytte keilaamassa. Te molemmat tarvitsette omaa aikaa omia harrastuksia ja sitä saa vain sillä että ensiin tulette toimeen taas ja pystytte keskusteleman asioista ilman riitoja. (mikään asia ei tapahdu sormia napsauttamalla parisuhteessa) Tolla kannattaa aloittaa ja siitä sitten edetä pikku hiljaa jos vielä parisuhteen haluaa korjata.

 

[Omena85]

Kuten edellinen vastaaja ehdottikin niin onko tosiaan mahdollista viedä lapset mummolaan, kummille, kaverille tms. hoitoon silloin tällöin? Jos ei sukulaisia tai ystäviä ole lähellä niin entä esim. MLL:n kautta tilata lastenhoitaja silloin tällöin jotta saisit itsellesi tai itsellesi ja miehellesi yhteistä aikaa ilman lapsia?

On täysin ymmärrettävää että miehesi kaipaa omaa aikaa mutta on häneltä todella itsekästä olla tajuamatta että niin kaipaat sinäkin. Ilmeisesti olet kotiäitinä? Miehesi ei tunnu ymmärtävän ettei se kotiäidin arki ole mitään ruusuilla tanssimista ja että myös sinä kaipaat irtiottoa arjesta, hän sentään pääsee töihin kotiarkea "karkuun" mutta sinä olet siellä 24/7.

Parisuhteen kannalta olisi hyvä käydä miehen kanssa vakava keskustelu asiasta. Jos et ole jo sanonut, niin kerro hänelle että tilanne ajaa sinua nurkkaan ja harkitset jopa eroa jos tilanne ei muutu. Miehesi ei tietenkään tarvitse luopua harrastuksistaan mutta hänen on eritäin tärkeä järjestää aikaa myös sinulle sekä perheelle.

 

[endof]

kyllä nyt keskustelun paikka. ite asumuseros parikuukautta ja kun erossa vaimosta niin kyllä taas tajuaa toisen tärkeyden.. ja asioiden oikean järjestyksen..ite töitä tehnyt ja vielä töistä iltatöihin.. toinen hoitaa kotona lapsia ja taloutta töiden lomassa.parisuhde aikalailla tuuliajolla.. jo toinen kerta suhteemme aikana.. lapsia hoidan ja kotitöitä teen ja ruokaa laitan. mutta töitä ja harrastuksia minulla kuitenkin vieläkin liikaa.. parisuhde on tärkeä asia ja sitä pitää hoitaa ja vielä oikealla tavalla. keskustelemalla toisen osapuolen kanssa... myös vaikeista asioista! olemme nyt käyneet parisuhdeneuvojalla parikertaa erikseen ja pian menemme yhdessä.. valoa tunnelinpäässä,, en tiedä. helppoa ei ole. vaikea tie kuljettavaksi,mutta päivä kerrallaan.. jos rakkautta jäljellä vielä niin kaikki mahdollista,tutki itseäsi.. harrasta hieman itsetutkiskelua itseksesi.. minua auttanut ja tajuan nyt tilanteen ja vaimoni tämänhetkisen tilan..keskustelujen kautta solmut aukeavat ja tarvitset siihen myös toisen osapuolen.joskus olimme parisuhde illassa. sielä sanoivat että jos suhde solmussa niin kirjoita kirje toiselle.. ajatukset paperille ajatusten kanssa. minua auttanut.varmasti paljon kirjoitusvirheitä mutta en ole mikään sheikspierre tavallinen suomalainen mies.. joka vaikeuksien kautta pyrkii eteenpäin kohti parempaa huomista. ja toivottavasti parempaa parisuhdetta.tintillä ja omenalla jo hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen. lukasin nyt paremmin viestinne..

 

[mamma1975]

kiitos vastauksista..neuvot on hyviä mutta tilanne on vaikeampi. Keskustelua on siis yritetty monta kertaa ja lopputulos on sama.Meillä ei ole mahdollista viedä lapsia hoitoon ja oikeastaan minulla on tunne ettei me osata olla kahdestaan. Jos sellainen tilanne tulee,yleensä mies viihtyy paremmin netissä tai katsoo tv:tä. Siellä on aina jotain mielenkiintoisempaa kuin minun seura. Ja jos asiasta huomautan,suuttuu. Olisikohan asia vaan niin että me ollaan kasvettu erilleen vuosien saatossa. Ainoa asia mistä keskustellaan on meiän lapset ja heidän asiat,viemiset,tuomiset jne..
Kyllä,olen kotiäiti 24/7. Mies kyllä on lasten kanssa jos minä pyydän ja jos hänellä ei ole töitä tai omia menoja. Antaa kyllä aina kuulua miten raskasta hällä on ollut vaikka oisin ollut vain tunnin poissa kuvioista. Eipä juuri tee mieli mennäkään koska toiselle se tuntuu olevan liian vaikeata. Ja vertaa minun tunnin jumppaa tms.hänen päivän kestävään harrastukseen..
Asiaa on hyvin vaikea selittää,mutta hänelle tuntuu olevan hyvin vastahakoista viettää aikaa perheen kanssa vaikka kyllä rakastaa lapsia.
Useinmiten onkin huonotuulinen mikä saa itsenikin huonolle tuulelle...vain silloin on hyvällä tuulella kun on saanut olla päivän omissa menoissaan ja minulla ei ole oikeutta olla yhtään katkera...luulenpa että omat tunteeni ovat kuolleet kun olen vuosia koittanut saada tähän jotain järkeä. Sairastin masennuksen jonka jälkeen aloinkin nähdä selkeämmin että jotain muutosta on tapahduttava. Aiemmin ehkä tyydyin siihen mitä sain mutta parannuttuani olen alkanut vaatia enemmän myös itselleni vapaa-aikaa ja sitä myöten parisuhde onkin ihan suossa..
Luulen että olemme tässä vain lasten takia..

 

[usvametsän peikko]

Tuo ap aloitus kuulostaa aivan kuin meillä, sillä erotuksella että meillä on toisin päin, olen miespuolinen sijaiskärsijä.