Yksin matkalle lasten kanssa?

[Suikka]

Olen ajatellut lähteä ensi vuonna reissuun lasteni kanssa, ovat silloin 5v. ja 2,5v. Onko muilla kokemusta, miten pärjää ja uskaltaa lähteä ilman toista aikuista näin pienten kanssa. Ajattelen lähinnä sählinkiä lentoasemalla ym. matkan varrella laukkujen, rattaiden ja muksujen kanssa... Sekä turvallisuutta matkakohteessa. Hotellin alueella varmasti pärjätään kivasti, mutta uskallanko lähteä "yksinäisenä naisena" esim. taksilla kaupungille pienten kanssa? Pääasiana meillä olis tietenkin vain rannalla oleilu ja puuhailu, mutta tietenkin olisi kiva käydä parina päivänä ostoksillakin ja muuten katsella ympäristöä.
Tietenkin valitsen aika rauhallisen paikan ja hyvän hotellin. Ajattelin matkakohteeksi Kreetaa tai Espanjan etelärannikkoa. Kreetalla oltiinkin viime keväänä, mut silloin oli ystävä mukana. Kertokaa vinkkejä ja omia kokemuksia?!

 

[Williviini]

Ei se elämä siellä etelässä sen kummempaa ole kuin täällä kotonakaan. Helpompihan se olisi jos mukanan olisi toinen aikuinen (varsinkin lennon aikana)

Jos pystyt täällä pyörittämään sitä arkea niin pystyt seilläkin. Totta kai pystyt liikkumaan kaduilla ja kaupassa lasten kanssa. Ihmiset ovat hyvin lapsiystävällisiä.

Minulla on yksi poika, hänen kanssaa ollaan etelänmaissa pyöritty suht paljon.

 

[Suikka]

Kiitos vastauksesta, joka taisikin jäädä ainoaksi..

Kyllä olen tottunut lasten kanssa liikkumaan kotimaassa ja arjen pyöritys onnistuu, mutta jännittää silti lähteä aivan vieraisiin ympyröihin tenavien kanssa. Varsinkin kun olen vasta muutaman kerran matkustanut. Helppo ratkaisu olisi mennä samaan paikkaan ja hotelliin kuin viimeks mutta olisi kiva nähdä muitakin mestoja.

Olen kuullut, että esim. islaminuskoisissa maissa ei naisen todellakaan kannata liikkua yksin, varsinkaan kevyesti vaatetettuna. Siellä on kohta pitkä liuta miehiä niskan takana läähättämässä

Mutta eiköhän esim. Kreikan saaret ole eri asia..(?) Olen koittanut saada matkaseuraa, mutta kaikilla on omat esteensä ja perheelliset tahtoo tietenkin reissata omalla porukalla. Tavallaan kyllä mielellään menenkin vain lasteni kanssa. Saa ainakin itse päättää aikataulunsa ja tekemisensä. Ja varmaan käytännön asiat helpottaa, kun tuosta vielä muutaman vuoden kasvavat.

 

[Cosmopolitan]

En vastannut aiemmin,koska en oikein ymmartanyt ongelmaa :/ Olen nimittain myos sita mielta,etta samalla lailla lasten kanssa parjaa yksin matkoilla ja kotona.Eri asia on,jos ei ole paljon matkustellut ja tuntuu,ettei muuten parjaa ilman toista aikuista.Silloin kannattaa valita turvallinen matkakohde mielellaan Euroopassa.Hyvaa matkaa!

 

[Suikka]

Kiitos! Ehkä tähän "arkuuteen" vaikuttaa eräs aikaisempi tapahtuma. Olin ekaa kertaa etelässä (Kanarialla) 3,5v. sitten. Meitä oli reissussa mun poika, silloin 9kk sekä kaverini ja hänen äitinsä. Jätettiin valokuvia päivällä teetettäväksi ja ajattelin illalla kipaista ne hakemassa kun muut jäi hotellille. Ehdin varmaan n. 100m kävellä katua alas, kun joku (paikallinen) ukko kiilasi kylkeen ja alkoi kysellä, "minne olet menossa, oletko yksin" Ei ollut siis mikään kaupustelija tms. Sanoin että en välitä jutella, minulla on kiire. Hän vaan kulki kannoillani ja hoki että "älä pelkää, kaipaatko seuraa jne..". Siinä olis kohta pitänyt kulkee sellasen hiljaisen puistikon läpi, eikä muita ihmisiä näkynyt, joten käännyin kannoillani ja palasin hotellille. Sittemmin en ole yksin lähtenyt liikkeelle, jotenkin säikäytti toi tapaus. Ajattelin vaan, etten haluaisi lasten kanssa joutua kenenkään ahdistelemaksi. Vaikka ehkä tuollaiset ukot antaisi naisen kulkea rauhassa kun näkisivät pari muksua mukana? Olikohan mulla vaan huono tuuri, vai onko muut naiset saaneet liikkua rauhassa yksin??

 

[krahu]

Kyllä sitä voi hyvin matkustella yksin taikka lasten kanssa, kaikkialle minne olen pojan kanssa mennyt niin ihmiset olleet hirvittävän auttavaisia ja ihania! Lapset tuovat ihmisiin sellasta universaalia positiivisuutta...

Ja vaikka yksinkin, yksinäisenä naisena ei tietenkään (kotikonnuillakaan) kannata mennä pimeään pusikkoon... mutta suomalaisella maalaisjärjellä pärjää kyllä.

"joka pelkää susia jää sienettä"