Yksin inseminaatioon

Olen itse menossa yksin ensimmäiselle käynnille Avaan huhtikuussa. Olisinkin tiedustellut onko täällä muita yksin inseminaatioon meneviä tai yksin inseminaatiossa käyneitä? Minua kiinnostaisi kovasti kokemukset asiasta, miltä ekalla käynnillä oikein tapahtuu, mitä tämä on teille tullut maksamaan ja kuinka nopeasti teillä on tärpännyt. Jos olet vasta menossa, niin olisi kiva vaihtaa sähköpostia.
 
katjuusa
Mä olen käynyt kaikki inssit (5 kpl) yksin. Eikun hetkinen, taisi yhdessä mies olla mukana. Mä en kokenut inssiä sen kummosemmaksi, kun tavallinen gynekäynti niin että en nähnyt tarvetta miehen mukanaoloon. Enhän mäkään ole mukana miehen näytteen otossa =)
 
Täällä myös yksin kävijä,mies käyny aamulla nakkaa simpat pesuun,itse menny sitten parin tunnin päästä.Ei kummoinen homma,jos yksityisellä käyt niin hinnoista en tiedä.yleisessä plk.maksu 22euroa kerta + sama miehen käynnistä ;)
 
Anteeksi en älynnyt että asian voi ymmärtää väärin. Olen siis menossa yksin siinä mielessä, että minulla ei ole miestä jonka kanssa olen lasta saamassa. Eli olen heidän mukaan ns. itsellinen nainen.
 
katjuusa
Hups, tosiaan ymmärsin totaalisesti metsään. Vaikka kyllähän sä sanot selkeesti, että menet yksin AVAn, tuosta olisi pitänyt tajuta.... :whistle:

Paljon onnea sulle hoitoihin, yksityisen ja luovutussperman hinnoista en valitettavasti tiedä.
 
Olin muutama päivä sitten Tampereen Avassa toisessa inseminaatioyrityksessä...
Tässä vähän hintoja ekalta käynniltä:
psykologi (pakollinen käytettäessä luovutettuja siittiöitä) 88,-
follikkeliultra 85,-
inseminaatio 586,-
Eli yhteensä 759,-
Nyt toisella kerralla mukana lääkkeet:
clomifen 59,50
irroituspistos, muistaakseni 12,-
Onnea´yritykseen!!!!
 
Olin muutama päivä sitten Tampereen Avassa toisessa inseminaatioyrityksessä...
Tässä vähän hintoja ekalta käynniltä:
psykologi (pakollinen käytettäessä luovutettuja siittiöitä) 88,-
follikkeliultra 85,-
inseminaatio 586,-
Eli yhteensä 759,-
Nyt toisella kerralla mukana lääkkeet:
clomifen 59,50
irroituspistos, muistaakseni 12,-
Onnea´yritykseen!!!!
 
Olin muutama päivä sitten Tampereen Avassa toisessa inseminaatioyrityksessä...
Tässä vähän hintoja ekalta käynniltä:
psykologi (pakollinen käytettäessä luovutettuja siittiöitä) 88,-
follikkeliultra 85,-
inseminaatio 586,-
Eli yhteensä 759,-
Nyt toisella kerralla mukana lääkkeet:
clomifen 59,50
irroituspistos, muistaakseni 12,-
Onnea´yritykseen!!!!
 
Olin muutama päivä sitten Tampereen Avassa toisessa inseminaatioyrityksessä...
Tässä vähän hintoja ekalta käynniltä:
psykologi (pakollinen käytettäessä luovutettuja siittiöitä) 88,-
follikkeliultra 85,-
inseminaatio 586,-
Eli yhteensä 759,-
Nyt toisella kerralla mukana lääkkeet:
clomifen 59,50
irroituspistos, muistaakseni 12,-
Onnea´yritykseen!!!!
 
Olin muutama päivä sitten Tampereen Avassa toisessa inseminaatioyrityksessä...
Tässä vähän hintoja ekalta käynniltä:
psykologi (pakollinen käytettäessä luovutettuja siittiöitä) 88,-
follikkeliultra 85,-
inseminaatio 586,-
Eli yhteensä 759,-
Nyt toisella kerralla mukana lääkkeet:
clomifen 59,50
irroituspistos, muistaakseni 12,-
Onnea´yritykseen!!!!
 
Yksin
Olen myös yksinäinen (eli ei miestä) ja viimeviikolla sain juuri tietää että ava rupeaa tekemään minulle lapsettomuushoitoja. Nyt vain odettelen että seuraavat kuukautiset alkaa ja sitten lääkäri käski tilaamaan ultran kp 10:lle. Siitä sitten katsotaan mille päivälle inssi. Lääkkeettömästi näin alkuun koska mitään vikaa ei pitäisi olla, mies vain puuttuu:)
 
kyllä kannatti
Minäkin kävin yksin hedelmöityshoidoissa Tampereen Avassa ja kuudennella inssillä tärppäsi, nyt olen pienen pojan äiti :) Henkilökunta siellä aivan ihanaa. Mulla issit tehtiin ovulaation induktiolla, että ovulaatio saatiin sopivalle päivälle kun oli välimatkaa. Ekat 2 inssiä tehtiin clomifen lääkityksellä ja se ohensi kohdun limakalvon, joten tärppimahdollisuuksia ei sillon paljon ollut. Sit siirryttiiin Metopramiin ( muistinkohan nimen oikein) ja pregnyl irrotuspiikkinä. Noin montaa inssiä ei yleensä tehdä jos ei näytä mahdollisuudet hyviltä. Olin jo valmistautunut siirtymään ivf-hoitoon kun plussa yllätti:) Rahaa meni mutta se ei ole kuin rahaa, nyt en vois kuvitellakaan että olisin jatkanut elämääni yrittämättä lasta yksin ja antanut vaan vuosien vieriä vieden vauvamahdollisuudet..
 
vieläkö äidiksi
Minua myös kiinnostaa aihe.. Olen harkinnut inseminaatiota, koska lapset jo teinejä ja erosta vuosia, uutta miestä ei ole ja biologinen kello tikittää.. Tekisi mieli antaa mahdollisuus... Mutta miten kaikki suhtautuu? Mistä ne rahat, jos tarvitaan useampi ja taas useampi käynti.. Koska asiasta pitäisi / voisi puhua lapsille? Jos jollakin kokemusta niin laittakaa viestiä! Ja vielä, miten pian asiat etenivät siitä, kun soititte klinikalle?
 
sh-80
Hienoa huomata, että täällä on muitakin yksin hoidoissa olevia! Minulla takana viisi inseminaatiota, joista viimeisin tehtiin perjantaina. Oli tarkoitus jo siirtyä IVF:ään, mutta halusin yrittää vielä muutaman kerran kevyemmillä hoidoilla.

Tilanteeni on ehkä siinä mielessä hieman poikkeuksellinen, että olen alle 30-vuotias ja silti päätynyt jo hoitoihin yksin. Lapsen saaminen on aina ollut minulle se tärkein asia, parisuhteen muodostaminen on tuntunut toissijaiselta, ja siksi en varmasti kumppania ole löytänytkään.

Onnea yrityksiin!
 
eleanoora
Täällä myös eräs yksin lasta haluava. Tehtiinkö teille ennen ensimmäistä inseminaatiota kierron kartoitus, jos tehtiin miksi?

Sh-80, totesiko lääkärisi että viisi kertaa inseminaatiossa on jonkinlainen raja, jonka jälkeen kannattaisi siirtyä vahvempiin hoitoihin? Jos saa tiedustella, niin onko sinulla todettu jotain syytä miksi inseminaatio ei ole onnistunut ekana viitenä kertana?

Tsemppiä kaikille, toivottavasti meillä kaikilla tärppää pian!

-Eleanoora-
 
eleanoora
Sori Sh-80, viides kertasihan tehtiin juuri ja toivottavasti onnistui! Piti siis kysymäni että oliko neljä kertaa lääkärin mielestä jonkinlainen yleinen raja siirtymiseen vahvempiin hoitoihin eikä viisi kuten virheellisesti kirjoitin!

-Eleanoora-
 
sh-80
Mitään syytä ei ole löytynyt siihen, miksi inseminaatiot eivät ole tähän mennessä onnistuneet.

Olen kysynyt useammankin lääkärin mielipidettä, sillä hoitoja tekevä lääkäri oli sitä mieltä, että neljällä kerralla olisi pitänyt onnistua, jos on onnistuakseen. Kaikki muut lääkärit sen sijaan ovat sanoneet, että kannattaa yrittää vielä muutaman kerran, ja että kyllähän raskaaksi tulo yleensäkin vaatii monilla useamman yrityksen. Inseminaatiohan on kuitenkin "huonoin" hedelmöityshoidoista. (=on siis vähiten avusteisin keino)

Jos viides kerta ei onnistu, yritän vielä kaksi kertaa peräjälkeen. Toivottavasti siihen mennessä olisi jo tärpännyt, mutta jos ei, niin sitten ivf-hoitoon.
 
Eleanoora
Itse olen menossa ensimmäiseen inssiin kesäkuussa näillä näkymin, tosin toivon, että pääsisin jo aikaisemmin. Olen vaan aika skeptinen että nopeasti tärppäisi, koska ikääkin on jo ja monella ystävällä (parisuhteellisella) on ollut hedelmöittymisvaikeuksia.

Huomasitteko, että uusimmassa Vauva-lehdessä on juttu yksin odottavista! En ole artikkelia vielä lukenut, mutta täytyypä käydä lehti ostamassa.

Mukavaa pääsiäistä!

-Eleanoora-
 
Eleanoora
"Kyllä kannatti" jos vielä luet tätä, voisitko kertoa kuinka yleisesti olet poikasi taustasta (eli siitä miten hän on saanut alkunsa) ihmisille kertonut ja miten nämä ovat siihen suhtautuneet. Voinko kysyä päädyitkö suomalaiseen vai tanskalaiseen (tai muun maalaiseen) luovuttajaan? Jos sinulla on joitain vinkkejä itse prosessiin, asiasta kertomiseen tai "omasta tahdosta" yksinhuoltajaksi tulleen arkeen liittyen, tosi mielelläni kuulisin.

Tosi ihanaa kuulla, että olet ollut onnellinen päätökseesi lähteä tähän välillä henkisesti aika rankahkoonkin prosessiin ja lopputuloksena on ollut pieni poika.

-Eleanoora-
 
kyllä kannatti
Ihmiset keiden kanssa olen eniten tekemisissä tietävät miten poikani on saaanut alkunsa ja suhtautuminen on ollut pääasiassa positiivista alkuhämmennyksen jälkeen.
Lähimmät ystävät ovat olleet mukana ja tukena jo ennen ensikäyntiä, mutta kyllä hoitojen aikana (ja nyt) kaipasin vertaistukea.
Raskaus sai alkunsa "vasta" kuudennella inssillä ja tuo 6kuukautta oli kyllä toivo-pettymys vuoristorataa, mielialanvaihtelut varmaan suurelta osin hormonien vaikutusta. Mitään varsinaista "vikaa" ei ole miksi ei aiemmin tärpännyt. Lääkäri kertoi että luonnossa "vain" noin joka neljännellä kierrolla syntyy hedelmöittymiskykyinen munasolu ja silloinkin kohdun limakalvo voi olla huono, ettei niitä lapsia taideta niin vain tehdä..

Luovuttaja on tanskalainen, ava-klinikkahan taitaa käyttää vain tanskalaista spermapankkia.

Olen hieman alle kolmekymppinen ja samoista syistä päädyin tähän ratkaisuun kuin sh-80. Kauan harkitsin asiaa ja tuo lakikeskustelu vauhditti päätöstä.

Kannattaa varautua että raskaushormonit vaikuttavat niin että välillä ei tunne itseänsä =)
Mua peloteltiin raskausaikana kuinka rankkaa on olla yksin vauvan kanssa.. Jos on vaativa vauva niin onhan sen kanssa rankkaa kaksinkin, asiat kyllä järjestyy kun järjestelee ja apua saa kun pyytää..
 
eleanoora
Kiitos "kyllä kannatti" kokemuksista! Itsellä on tässä prosessin aikana kyllä jo mielialat niin onnellisuus kuin epävarmuuskin prosessista ollut aikamoista vuoristorataa!

Tällä hetkellä mietityttää, että mitäs jos sattuiskin tulemaan kaksoset...mitenkä sitä oikein sitten taloudellisesti ja ajallisesti pärjäisi - no ehkäpä ajatukset menee hurjaa vauhtia eteen päin ennen kuin edes asiaa oikeasti tarvitsisi pohtia :)

Mukavaa viikon alkua kaikille "itsellisille"!

Eleanoora
 
Hei kaikki yksin lasta haluavat!

Joukkoon kirjaudun minäkin, tunnustaudun ikivanhaksi (38-v.), avomieheni kuoli 2 v. sitten ja olen elellyt sinkkuna nämä pari vuotta. Biologinen kello vetelee viimeisiään ja nyt olen pohtinut sinkkuäityittä monesta näkäkulmasta tämän kevään aikana. Lopputuloksena on se, että (sairastan lisäksi pahaa endoa) menen yksityiselle IVF-hoitoon ja yritän selvitä kustannuksista...

Kuulisinkin teidän muiden kokemuksista. Tampereen AVAa on kehuttu kovasti, osaavat kuulemma kohdella sinkkuäidiksi haluavaakin kuin ihmistä? Kokemuksia? Entä miten Kelan korvausten kanssa; saitteko niitä vai maksoitteko kaiken itse?

Oli tosi kivaa huomata, että täällä on sinkkuäitien ikioma palsta! Jotenkin minusta tuntuu, ettemme ole mitenkään harvinaisia, mutta aika hiljaisia kuitenkin eri keskustelupalstoilla.

Pidetään lippua korkealla ja oikein paljon onnsitumissäteitä kaikille:)

T.Kristiina 38 v.
 

Yhteistyössä