Yksin asuminen.

Miten teillä muilla yksinhuoltajilla taikka sinkuilla menee illat kun lapset nukkuu ja tulee sitä omaa aikaa istahtaa aloilleen miettimään päivän tekemisiä ja suunnittelemaan alustavasti seuraavaa päivää?

Ite jaksan hyvin olla lasteni kanssa komistaan ilman vakituista kumppania, mutta joskus tulee iltaisin sellainen että olis mukava sillä hetkellä kun olisi se kaveri jonka kanssa keskustella päivän tapahtumat ja kuulumiset samalla kun katselee telkkua taikka jotain leffaa.

 

Jaa-a. Hyvin menee. Musta on ihanaa olla iltaisin yksin kun päivisin sitä aktiviteettia on enemmänkin kuin tarpeen. Illat menee joko kouluhommissa, nukkuessa tai sitten ihan telkkarin ja/netin äärellä. Onneksi on paljon ystäviä ja kavereita joiden kanssa jutella.

 

Juu, sitähän tässä joskus miettii, että millasta se ois. Että ois aikuista seuraa nukahtamiseen astikka. Meinaan, kun oon kuitee sellanen sinkku, ettei tosissaan ex-aviomieheni jälkeen oo ketään yövieraita ollut ja erosta sentäs jo kohta 9 vuotta.

Osaisko sitä sitten ees olla? Myönnän, että tuntuu toisinaan yksinäiseltä.

"Istuin hämärässä alkoi hetki joka tuntui kuin ei se loppuisi milloinkaan.
Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi: "Älä pelkää maailmaa."
Istuimme hetken yhdessä ja avaruus katsoi meitä.
Istun hämärässä, odotan vieläkin hetkeä joka ei lopu koskaan.
Saapuisi hiljaisuus, kertoisi minulle kuinka kaikki lopulta katoaa.
Näen valot taivaalla, ja juoksee selässä kylmiä väreitä."

 

Ei ole lapsia mutta vastaan silti.Mulla ainakin onn tylsää,nettailen ja katon telkkua,tylsää siivoomista ja sellasta.En nauti yhtään tästä,kyllä itekin kaipaa seuraa varsinkin iltasin.Kurjaa kun ei ole ketään juttukaveria kenen kans jutella päivän asioista. Joskus illat menee siinä kun kaverin kans tekstaillaan oikeen maraton viestejä,siinä se ilta kuluu nopsaan.

 

Tänne lössähdin sohvan nurkkaan. Pitäis vielä laittaa tiskit koneeseen, niin huomenna saa aloittaa puhtaalta pöydältä

Olishan se välillä kiva tehdä suunnitelmia jonkun toisen kanssa tai istua vaan hiljaa.

 

Ihana olla rauhassa ja hiljaisuudessa.

 

Viihdyn hyvin yksin. Ei mua huvittas illalla seurustella enää kenenkään kanssa. Päivällä tulee ihmiskiintiö kyllä täyteen.

 

Juu, sitähän tässä joskus miettii, että millasta se ois. Että ois aikuista seuraa nukahtamiseen astikka. Meinaan, kun oon kuitee sellanen sinkku, ettei tosissaan ex-aviomieheni jälkeen oo ketään yövieraita ollut ja erosta sentäs jo kohta 9 vuotta.

Osaisko sitä sitten ees olla? Myönnän, että tuntuu toisinaan yksinäiseltä.

"Istuin hämärässä alkoi hetki joka tuntui kuin ei se loppuisi milloinkaan.
Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi: "Älä pelkää maailmaa."
Istuimme hetken yhdessä ja avaruus katsoi meitä.
Istun hämärässä, odotan vieläkin hetkeä joka ei lopu koskaan.
Saapuisi hiljaisuus, kertoisi minulle kuinka kaikki lopulta katoaa.
Näen valot taivaalla, ja juoksee selässä kylmiä väreitä."

Herrtinen sentäs,eikö sulla tosiaan oo ollut yövieraita 9vuoteen?! Onko sulla ollut mitään sutinaa tai vakavampaa näide vuosien aikana? Miten nyt niin on päässyt käymään? minkä ikänen olet?

 

Herrtinen sentäs,eikö sulla tosiaan oo ollut yövieraita 9vuoteen?! Onko sulla ollut mitään sutinaa tai vakavampaa näide vuosien aikana? Miten nyt niin on päässyt käymään? minkä ikänen olet?

Olen 32v. Oli vakavampaa, tai ainakin luulin niin. Mutta ei kato kaikki yyhoot oo niin helppoja kuin väitetään.

 

[QUOTE="Abc";26171216]Ihana olla rauhassa ja hiljaisuudessa.[/QUOTE]

no ei kyllä ole tässäkin varmaan se et ne joilla sitä vipinää riittää päivällä vaikka niiden muksujen kans ni ne nauttii illan hiljasuudesta mutta tälläset kun minäjotka yksin kaiket ajat ni ei tosiaan ole nautinnollista olla hiljasuudessa ja rauhassa.

 

Viihdyn hyvin yksin. Ei mua huvittas illalla seurustella enää kenenkään kanssa. Päivällä tulee ihmiskiintiö kyllä täyteen.

En mie tarkoita että jokaisena iltana olis sama että kaveri kainalossa jne.. Mutta välillä tulee se että voishan sen illan jakaa jonkun toisen kanssa. Mukava raskaan päivän jälkeen istahtaa nojatuolille ja katella netistä ja telkusta just sen ohjelman kuin itse haluaa

 

Juu, sitähän tässä joskus miettii, että millasta se ois. Että ois aikuista seuraa nukahtamiseen astikka. Meinaan, kun oon kuitee sellanen sinkku, ettei tosissaan ex-aviomieheni jälkeen oo ketään yövieraita ollut ja erosta sentäs jo kohta 9 vuotta.

Osaisko sitä sitten ees olla? Myönnän, että tuntuu toisinaan yksinäiseltä.

"Istuin hämärässä alkoi hetki joka tuntui kuin ei se loppuisi milloinkaan.
Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi: "Älä pelkää maailmaa."
Istuimme hetken yhdessä ja avaruus katsoi meitä.
Istun hämärässä, odotan vieläkin hetkeä joka ei lopu koskaan.
Saapuisi hiljaisuus, kertoisi minulle kuinka kaikki lopulta katoaa.
Näen valot taivaalla, ja juoksee selässä kylmiä väreitä."

Tää ei liity nyt ap:n aiheeseen, mutta uskomatonta, että mä lauloin tätä kappaletta juuri mielessäni ja sitten luin tän. Olin eilen kuulemassa livenä, oli yksi parhaista keikoista joilla olen ollut <3

 

Oi voi... Hienosti! Olen vissiin sitten kuitenkin pohjimmiltani sen verran erakko, ettei tämä "yksinäisyys" ahista yhtään. Päivällä on aikuista seuraa (ja välillä illallakin omien menojen kautta), joten nautin tästä "hiljaisuudesta" ennen nukkuman menoa, enimmäkseen surffaillen, lukien tai töllöä katsoen. Ja kavereille saa purettua tuntojaan tarvittaessa, joten mikäs tässä ollessa. Ja kuten "astrolabe"jo sanoi, niin olen jo ehtinyt tottua tähän, joten en varmaan enää edes osaisi olla kenenkään kanssa. Tosin mulla vielä vaikuttaa lisäksi nuo exän tekoset ja sen aiheuttama miesvihakin, joten en edes halua yhtään kaksilahkeista sänkyyni, mutta en mä ennen exääkään panikoinut, vaikka siinä heteken olin "yksin", ennen häntä.

 

Pääsääntöisesti illat on ihania kun saa vain olla, tosin ei mua haittais jos vaikkapa neljänä päivänä kuussa olis joku (miespuolinen)kaveri täällä sulostuttamassa mun iltoja.

Mut kyllä tähän on ihan tottunut ja tästä mä nautin, en sellaista tiivistä yhdessäoloa kaipaa, päinvastoin.

 

Oikein hienosti. Voi tehdä juuri sitä mitä itse haluaa. Roikkua netissä, katsoa telkkaria, tehdä ruokaa, lukea, siivota. Pesen pyykit yleensä aina öisin.

 

Eipä sitä sillä tavalla ajattele kun on ikänsä yksin asunut. Tapoihinsa piintynyt vanhapiika =) Kirjoja luen, netti ja tv. Ja tietty kaverit.

 

Illat menee lähinnä koneen tai television ääressä. Yleensä on päivän jälkeen niin väsynyt ettei muuta jaksakaan tehdä.

Satunnaisesti tulee kaivattua jotakuta, kenen kanssa jutella päivän tapahtumista tai vaan jotakuta, kenen kanssa olla lähekkäin hiljaisuudessa. Välillä olisi todella mukavaa, että saisi vaihettua päivän kuulumiset, kun ei ainakaan minulla ole oikein ketään, kenen kanssa päivisin tulisi keskusteltua, jos lasta ei mukaan lasketa.

 

Niin paljon kun nautinkin lasten kanssa touhuamisesta, on tää oma hiljainen hetki iltaisin aivan välttämätön juttu mulle. Saa just vaikka katsoa telkkaria rauhassa tai vaan kuunnella lasten tuhinaa makkarista. En kaipaa just nyt tähän ketään toista aikuista, mun oma seura riittää mulle oikein hyvin. Tiedä sitten kun lapset on isompia, alkaako sitä kaivata jotain muuta.

 

[QUOTE="an-nikki";26171353]Niin paljon kun nautinkin lasten kanssa touhuamisesta, on tää oma hiljainen hetki iltaisin aivan välttämätön juttu mulle. Saa just vaikka katsoa telkkaria rauhassa tai vaan kuunnella lasten tuhinaa makkarista. En kaipaa just nyt tähän ketään toista aikuista, mun oma seura riittää mulle oikein hyvin. Tiedä sitten kun lapset on isompia, alkaako sitä kaivata jotain muuta.[/QUOTE]

Mulla on sama.. pakko saada omaa aikaa. Kun välillä seurustelin, koin sen aika ahdistavaksi, kun sit siellä sohvalla oli joku odottamassa saavansa seuraavaksi mun huomiota kun just oli lapset saanut pois jaloista.. ei ei, paras näin.. oma aika paras aika.

 

Rauhalliset iltahetket ovat ihania. Lasten kanssa touhuaminen, opinnot ja muut arkitouhut täyttävät kyllä päivän niin hyvin, että on mukavaa hiljentyä hetki omissa oloissa - tai vaikkapa täällä... Olen aina kaivannut yksinäisiä ja rauhallisia hetkiä, joten yksinolo ei varsinaisesti ahdista.

Mutta se mitä kaipaan, olisi "unikaveri". En siis tarkoita seksikumppania, vaan lämmintä ja turvallista kainaloa ja silittelyä, joka rauhoittasi uneen. Eli halipula on välillä todella kova! Lasten halit ja pusut kun eivät täysin korvaa sitä toisen aikuisen läheisyyttä. Mutta mistä löytää sellainen "unikaveri", joka tyytyy todella olemaan vain pehmonallen ihmisvastine eikä vaadi muuta???

 

Hyvin menee! Parin vuoden päästä muuttaa varmaan kuopuskin kotoa, sitä hieman mietin, Jotain harrastusta täytyy itselleen kait kehittää, ettei aivan jämähdä.
Onhan se outoa olla aivan yksin, onneksi käyvät isommatkin kylässä. Täytyisikö etsiä mies itseään viihdyttämään?

 

Mulla on tuo koira, joten ihan yksin en ole. Mutta täytyy kyllä myöntää, että rakastan yksinoloa. Mä tarvitsen sitä. Mä tarvitsen yksinoloa enemmän kuin normi-ihminen yleensä. Ja mä saan sitä enemmän kuin normi-yh yleensä.

 

Päivät on niin hurjaa hulinaa, että nautin täysillä kun hiljaisuus laskeutuu ja saan olla itsekseni. Olen muutenkin vähän erakko, enkä oikeastaan kaipaa kumppania. Sellaisen voisin ottaa, joka menisi aina yöksi omaan kotiinsa ja osaisi lukea ajatuksistani, milloin kaipaan seuraa ja milloin en
Joskus, hurjan harvoin, kun oikein surettaa...olisi kiva jos sen voisi jakaa jonkun kanssa. Ystäviäkään ei aina viitsi kuormittaa.
Ja toisinaan kun on oikein semmoinen "Kodak-moment", haluaisi sen jonkun siihen hetkeen mukaan.
Vaan eipä taida sellaisia miehiä olla, jotka tyytyisivät tuollaiseen "tarvittaessa töihin kutsuttava"- järjestelyyn, joten näillä mennään

 

Päivät on niin hurjaa hulinaa, että nautin täysillä kun hiljaisuus laskeutuu ja saan olla itsekseni. Olen muutenkin vähän erakko, enkä oikeastaan kaipaa kumppania. Sellaisen voisin ottaa, joka menisi aina yöksi omaan kotiinsa ja osaisi lukea ajatuksistani, milloin kaipaan seuraa ja milloin en
Joskus, hurjan harvoin, kun oikein surettaa...olisi kiva jos sen voisi jakaa jonkun kanssa. Ystäviäkään ei aina viitsi kuormittaa.
Ja toisinaan kun on oikein semmoinen "Kodak-moment", haluaisi sen jonkun siihen hetkeen mukaan.
Vaan eipä taida sellaisia miehiä olla, jotka tyytyisivät tuollaiseen "tarvittaessa töihin kutsuttava"- järjestelyyn, joten näillä mennään

Sellainen parisuhde olis aika jees jossa molemmat osapuolet asuisi omissa asunnoissa lastensa kanssa, viettäisivät kuitenkin aikaa yhdessä ja kulkisivat yhdessä mutta saisi sitä omaa rauhaakin ja ei tulisi se arki niin rajusti vastaan
Varmasti kahden yksinhuoltajan vaikea luopua siittä omasta "reviiristä" kun alkaa tapailemaan toisiaan, varsinkin jos vuosia ollut yksin lasten kanssa niin kahden perheen sovittaminen samaan asuntoon voi tuntua ylitsepääsemättömältä asialta.

 

Sellainen parisuhde olis aika jees jossa molemmat osapuolet asuisi omissa asunnoissa lastensa kanssa, viettäisivät kuitenkin aikaa yhdessä ja kulkisivat yhdessä mutta saisi sitä omaa rauhaakin ja ei tulisi se arki niin rajusti vastaan
Varmasti kahden yksinhuoltajan vaikea luopua siittä omasta "reviiristä" kun alkaa tapailemaan toisiaan, varsinkin jos vuosia ollut yksin lasten kanssa niin kahden perheen sovittaminen samaan asuntoon voi tuntua ylitsepääsemättömältä asialta.

Juu, tuo ois aika ideaali. Ja mikä estäisi joskus viettämästä yötä? Tosin en kyllä ole ajatellut, että tapailisin miestä, jolla olisi lapsia, puhumattakaan siitä, että lapset asuisivat isänsä luona.