Yksilapsisiksi jääneet!

[1Lapsi]

Meille ei tule toista lasta, ei vaikka sitä lääketieteenkin kanssa vuosikaudet tehtiin Se on nyt lopullinen fakta, jonka kanssa olisi elettävä. Poika on nyt n.3v ja ihana ilopilleri, äidin kulta (mutta ei silti lellipentu ) Mua surettaa oikeastaan enemmän hänen kuin itseni puolesta, ettei hän saa pikkusisarusta. Itse olen ainoa lapsi enkä halunnut samaa "kohtaloa" omalle lapselleni, vaan minkäs teet... kun ei niin ei.

Miten teihin yksilapsisiin on suhtauduttu, uteleeko ihmiset paljon toisesta lapsesta ym? Ja kuinka kauan? Miten te, jotka olisitte sen toisenkin halunneet, itse suhtaudutte asiaan..? Ajattelin lähinnä sitä, että saanko ja kuinka kauan, surra tätä tilannettamme ja mitä myönteistä siitä voisi löytää?
Mieheni hokee aina asiaa surressani, että onhan meillä tuo yksi maailman ihanin lapsi, ja tottakai onkin. Ei kai se mun rakkautta lapseeni vähennä, vaikka suren tätä toista syntymättä jäänyttä? Kai tämäkin suru pitää surra pois, ennekuin pääsee eteenpäin.

Suututtaa elämän epäreiluus joskus

 

[Pessi]

Meille ei tule toista lasta, ei vaikka sitä lääketieteenkin kanssa vuosikaudet tehtiin Se on nyt lopullinen fakta, jonka kanssa olisi elettävä. Poika on nyt n.3v ja ihana ilopilleri, äidin kulta (mutta ei silti lellipentu ) Mua surettaa oikeastaan enemmän hänen kuin itseni puolesta, ettei hän saa pikkusisarusta. Itse olen ainoa lapsi enkä halunnut samaa "kohtaloa" omalle lapselleni, vaan minkäs teet... kun ei niin ei.

Miten teihin yksilapsisiin on suhtauduttu, uteleeko ihmiset paljon toisesta lapsesta ym? Ja kuinka kauan? Miten te, jotka olisitte sen toisenkin halunneet, itse suhtaudutte asiaan..? Ajattelin lähinnä sitä, että saanko ja kuinka kauan, surra tätä tilannettamme ja mitä myönteistä siitä voisi löytää?
Mieheni hokee aina asiaa surressani, että onhan meillä tuo yksi maailman ihanin lapsi, ja tottakai onkin. Ei kai se mun rakkautta lapseeni vähennä, vaikka suren tätä toista syntymättä jäänyttä? Kai tämäkin suru pitää surra pois, ennekuin pääsee eteenpäin.

Suututtaa elämän epäreiluus joskus

Se se vasta epäreilulta tuntuisikin, jos ei saisi sitä yhtäkään edes.

 

[mä]

Adoptoikaa, niin lapsenne saa sisruksen!

 

[juukelsson]

Aikanaa udeltiin paljonkin, neuvottiin telemään "särkymisen vara" (siis jos tämä ainokainen vaikka menehtyy...) ym. asiallista ja mukavaa. Kun rehellisesti kerroin, ettei toista tule, ja ihme, kun yksikin saatiin, loppui utelut pikkuhiljaa...

Ihmiset osaa olla niin helevetin tyhmiä ja ajattelemattomia.

Mie en enää asiaa sure, olen onnellinen reippaasta neidista 10v, ja tässä yksilapsisuudessa on ihan hyviäkin puolia! Tytöllä on paljon kavereita, serkkuja, on reipas ja sosiaalinen koululainen. En enää jaksa surra sitä, mitä ei koskaan ollutkaan

Tsemiä!

 

[Eilapsiautomaatti]

Se on ikävää kun automaattisesti oletetaan et jos on jo lapsi niin niitä tulee sitten jonossa. Kyllä ihmiset varmasti jatkossakin kyselevät, mutta kannattaa olla rehellinen ja sanoa suoraan , että yritetty on, mutta ei onnistu.. Kyllä suru varmasti vie aikansa, enkä tiedä pääseekö siitä koskaan yli, vaikka sen kanssa oppii elämään..

 

[vieras]

Meillä ei ole kuin 1 lapsi ja hän on täydellinen ihme. meidän ei pitänyt saada lapsia ollenkaan ja yht äkkiä huomasin olevani raskaana. Poika syntyi keskosena 31+2 viikolla, hiukan yli kilon painoisena ja sekä poika että minä taistelimme itsemme tähän elämään kiinni, lääkärien mukaan kummankaan ei pitänyt selvitä, minulla oli todella paha raskausmyrkytys. Jotkut kyselee että miksi meillä ei ole kuin 1 lapsi mutta nykyään se ei ole enään niin harvinaista että siihen kiinnitettäis kovin paljon huomiota. Itse olen ajatellut aina joka asiasta että elämä antaa sen minkä antaa, täytyy vain yrittää olla tyytyväinen. Tässä asiassa ajattelen että olen saanut antaa yhdelle lapselle elämän ja kaikesta huolimatta meillä on tuo 2 viikon päästä 8 vuotta täyttävä poika. Ajan myötä siihen tilanteeseen tavallaan kasvaa ettei tule muita lapsia, on tietysti eri asia jos haluaa adoptoida.

 

[poikia3]

Sinulla on oikeus surra surusi pois.

Minäkin olen törmännyt näihin utelijoihin. Ekan lapsen jälkeen tuli keskenmeno. Sitten jo avioero. Kun sitten toinen lapsi uuden miehen kanssa tuli, johan taas ehdittiin kysellä, 2 keskenmenoa ehti tuossa välissä tulla, ja lapsien ikäeroksi tuli 2 v 8 kk.

Adoptio ja sijaislapset ovat myös ihan hyvä vaihtoehto tyhjässä sylissä. Minulla on ystäväperheinä molempia. Eräässä perheessä vasta kolmas lapsi on adoptoitu, toisessa jo ensimmäinen. Yhdessä perheessä kaikki lapset ovat sijaislapsia -lapsettomuuden seurauksena, toisessa taas 1 neljästä.

 

[vieras]

Minun mummoni aikoinaan tapasi sanoa: "iloitse siitä mitä sinulla on, älä sure sitä mitä et voi saada. Tee onnelliseksi ne ihmiset jotka ovat ympärilläsi. Jos sinulla kuitenkin on suru, sure se loppuun, sen jälkeen on aika iloita taas."

 

[etelän hetelmä]

Sain esikoiseni 27 vuotiaana , puolivahingossa, silti toivottuna. Itse olen ainoa lapsi ja olin aina haaveillut vähintään kahdesta muksusta. Silloinen mieheni ilmoitti että hänelle yksi lapsi riittää ja PISTE.
Vuodet kuluivat ja olin onnellinen ihanasta tyttärestäni. Erosimme mieheni kanssa 13-v naimisissaolon jälkeen. Nyksäni tapasin 8 -v sitten ja yllätys, yllätys nyt olen 2 vuotiaan ihanan suklaasilmäpojan äiti. Lääkäriin menin valittelemaan vaihdevuosivaivojani - ja " niitä" nyt kuskailen tarhaan aamuisin Ikäeroa lapsillani on 19 v , mutta so what, elämä kulkee ratojaan.....

 

[Jaanuska]

Miulla on terveydelliset syyt joten meillä on 6-vuotias poika, ei lellitty eikä muutenkaan opetettu et kaiken saa mitä naukuu tyyliin.. Ajatuskin jos kävisi vahinko tms. saa karvat pystyyn. Ehkä miut on vain luotu yhdelle lapsen äidiksi.. en ole kyllä äiti-tyyppinen kuin jotkut.. mut kuitenkin.

 

[ap]

Kiitos vastanneille!
Ja ei, emme adoptoi, se ei ole vaihtoehto (meille). Kaunis ajatus kylläkin
En tiedä miten paljon tää on ongelma vaan mun omassa päässäni (tällä hetkellä) ja miten paljon se meidän lapsilukumme nyt oikeasti muita ihmisiä liikuttaa. Pitäis varmaan alkaa treenata jotain sopivia vastauksia, jos joku joskus suoraan asiasta kysyy Vaikka että "tää eka olikin niin hyvä, ettei tatte tehä enempää" =) Paits että sit joku monilapsinen suuttuu

 

[ap]

Minun mummoni aikoinaan tapasi sanoa: "iloitse siitä mitä sinulla on, älä sure sitä mitä et voi saada. Tee onnelliseksi ne ihmiset jotka ovat ympärilläsi. Jos sinulla kuitenkin on suru, sure se loppuun, sen jälkeen on aika iloita taas."

Kaunis Mummot on rautaa!

 

[kysymys]

Mitä vikaa adoptiossa on? minä voisin kuvitella adoptoivani jos meillä ei suotais lisää lapsia..

 

[harmailija]

Me ei olla JÄÄTY yksilapsesiksi,kyllä tämä on ihan oma valinta.

Eikä tartte tulla avautumaan kuinka sisaruksista on seuraa toisistaan tms,mulle sisarukset on vaan rasite eikä mikään rikkaus.

Näin pystytään keskittymään lapseen,on rahaa matkustella ja harrastaa eikä tartte jakautua monen muksun tarpeisiin... tää on meidän valinta ja ollaan oikein tyytyväisiä

 

[ap]

Mitä vikaa adoptiossa on? minä voisin kuvitella adoptoivani jos meillä ei suotais lisää lapsia..

Kuka väitti siinä olevan jotain vikaa? Adoptio on varmasti todella hyvä juttu niille, keille se sopii/kuka sitä haluaa/keille se on mahdollista jne jne Meille se ei ole mahdollista eivätkä sen asian syyt kuulu muille (ei pahalla!). Ni.

 

[Pikachu]

En ole jäänyt yksilapsiseksi vaan olen sitä ihan omasta tahdosta. Olen onnellinen yhdestä terveestä lapsesta jonka kanssa olen onnistunut paremmin kuin hyvin. Lähipiirissä paljon lapsia joita hoitelen ja vietän aikaa niidenkin kanssa. Näin vastaan myös utelijoille!

 

[8]

Me ei olla JÄÄTY yksilapsesiksi,kyllä tämä on ihan oma valinta.

Eikä tartte tulla avautumaan kuinka sisaruksista on seuraa toisistaan tms,mulle sisarukset on vaan rasite eikä mikään rikkaus.

Näin pystytään keskittymään lapseen,on rahaa matkustella ja harrastaa eikä tartte jakautua monen muksun tarpeisiin... tää on meidän valinta ja ollaan oikein tyytyväisiä

Tätä mä olen kans miettiny. vois tälle yhdelle suoda niin paljon aikaa ja materiaakin. yhden kanssa on niin helppo mennä ja tulla, kun sattui vielä helppo ja mutkaton kaikkeentyytyväinen lapsi. itsekkin pääsis vähemmällä kun useamman lapsen kanssa. onko nää hirmu itsekkäitä ajatuksia?

toisaalta mielessä kummittelee myös pikkukakkonen, sisarus olisi luultavasti ihana asia esikolle, eliniän toivottavasti. ja olisihan se vauva vielä niin ihana.
mut jos lisää tehdään, niin ehdottomasti enää se yksi lisää.

 

[Karuski]

mä oon ihan rakastunut meidän tyttöön..mä olen äiti-ihminen,joka tiesi vain matkailusta..keikkatöistä..lumilautailusta..ym ym..ja sit me vaan päätettiin leikkiä tulella ja mä tulin raskaaksi..eikä haittaa yhtään..mä olen saanut opetella rakkauden käsitteen ihan uudelleen..meidän neiti on vasta 2,5v, mutta huh mikä persoona..me nauretaan ja kikatellaan lumihangessa tai lattialla..me vaan nautitaan elämästä ihan uudella tavalla..

..ja kyllä..minä olen se kauhea äiti, joka annan tyttärelleni paljon lahjoja..osa on elämän nautintoja..osa materiaalia..

..olimme juuri sunnuntaina Messilässä..mukana oli pulkkaa ja stigaa ja liukureita..tyttö pääsi ponitalutukseen ja syöpöttelemään talliravintolaan..

..elämä vaan on mukavaa..