Yksi viesti saa koko elämän sekaisin :/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harmaa

Vieras
Asuin lasten kanssa vuoden yksin ja lapset oli isällä silloin joka viikonloppu ja tuli bailattua aika railakkaasti. Kuitenkin minulla oli yksi miespuolinen kaveri, jonka kanssa jouduttiin joka baarireissun jälkeen samaan paikkaan. Kuulin jälkeen päin, että oli seurustellutkin parin muun kanssa ja silti aina tuli mun luo tai pyysi mua sinne.
Muttana oli aina se, että ei osannut olla lasten kanssa eikä missäännimessä halunnut jäädä kahlituski perhe-elämään. No löysin sitten nykyisen mieheni ja tuo "kaveri" otti usein yhteyttä. Vaihdoin numeroa kolme kertaa muiden syiden takia ja yhtäkkiä viime viikolla tuolta tuli viesti. Ihan normaalisti kyseli, mitä kuuluu ja mitä hommaan nykyään. Mulle tuli aivan outo reaktio, silmissä sumeni ja alkoi oksettaa... suututtaa, ku on kovalla työllä yrittänyt päästä entisestä elämästä eroon ja silti se aina välillä nostaa päätään.
Tuon kaverin olen välillä kaupungilla nähnyt ja aina saa jalat veteläksi... en tiedä mikä siinä viehättää, ehkä se vapaus...
Miksi jotkut ihmiset kummittelee ties kuinka kauan :o
 
tiedän tunteen. joskus näen yhtä vanhaa säätöä ja jotenkin alkaa rintaa puristaa..ei hyvällä tavalla...muistan vaan taas miten se kohteli mua. :( onneks ei lähetä viestii eikä sil oo mun numeroo enää. olin niin paskana sillon ja se riittää että näen sitä niin alkaa oksettaa.

:hug: :hug:
 
Mulla on samanlainen tilanne kans:erona vaan se että vaikka se kohteli mua kaltoin,loukkasikin,en osaa unohtaa..Ja aina kun nään sen,polvet notkahtaa,mieleen tulee se kaikki ihana mitä silloin yhdessä koettiin,se ymmärrys jota hän silloin mulle ojensi,kun mulla oli vaikeeta..Voin sanoa edelleen olevani ihastunut tähän mieheen.
Nyt hän laittaa viestejä,kertoo kaipaavansa,tahtoo olla mun kanssa,ehdottelee tapaamisia..Salaa olen toivonut että joskus voitaisiinkiin tavata vielä..

Mutta unohdusta odotan..
 
Tuostakin alkaa olla jo kolme vuotta ja tuntuu, että aina välillä pulpahtaa mieleen ja saa kovasti pinnistellä, etten laita koko elämää paskaksi. Eikä tämä missään nimessä tarkoita sitä, etten nykyistäni rakasta...
 
vähän samanlainen juttu mulla
tai siis olin eronnut lapseni isästä ja tapasin tämän hepun ei me edes ikinä puhuttu seurustelusta tai et oltas yhdessä mutta melkein päivittäin nähtiin (asuttiin 30km päässä toisistamme) se oli mun tykönä useesti yöllä ja jos ei illalla nähty ( mulla kun oli lapsi ja viikolla en juurikaan mihinkään päässyt) niin jos ei illalla oltu missään soitteli puolen yön/ aamu yöllä saako tulla yöks katteltiin leffoja, käytiin markkinoilla,alastarolla ym,baareissa,ajeltiin ympäri ämpäri ja oli paljon kuskina kavereilleen se esitteli mut äidilleen ja olin sen tykönä yötä tätä kesti kesän ajan. tykkäs mun lapsesta ja touhus sen kanssa
me ei ikinä keskusteltu mun suhteista enkä yhtään ihmettelis jos sil ois ollu muitakin kiikarissa mä palasin mun ukon kanssa uudestaan yhteen eka tää ilmotteli itestään ja kun en enään vastaillu. 2 vuotta myöhemmin kun mulle oli jo toinen lapsi ilmaantunu laitto mulle viestin että oli kuullut että olin saanut toisen lapsen kyseli voitasko nähdä. kyllä siinä sydän sykytti muutaman ylimääräsen kerran. en kuitenkaan halunnut nähdä. ja sitten viimisen kerran kun kuulin kerto että oli saanut pojan.

välillä vielä mietin. oikeastaan paljon hyviä muistoja mutta yksi suuri vika koko äijässä oli vaikka oli ihan sairaan komee ja varsinkin se auto =)
 
Kai nuo vanhat asiat vaan joskus katoaa ja lakkaa kummittelemasta. Onneksi nyt on elämässä kaikki hyvin lapsillä on ihana isäpuoli ja elämässä kaikki on muutenkin hyvällä mallilla...
 

Yhteistyössä