yksi lapsi vs. useampi lapsi

[=)]

Ihmiset ovat kyllä ihan älyttömän uteliaita toisten lapsiasioista ja raskauksista. Itse olen pitkällä antibiootti kuurilla jonka kanssa on ehdottomasti alkoholi kieletty vaan johan on moni epäillyt et oon raskaana...ihan hillittömiä vihjauksia =D

 

[meille vain yksi kiitos]

Eli yksi lapsi riittää,enempään ei riitä hermot eikä rahat. Onneksi ihmiset ei kysele toisen perään. Odotan täyttäväni 30 jotta saisin putket sidottua.

 

[Kyselevä]

Mitä pahaa siinä on, jos joku kysyy onko joku aikeissa yrittää lisää lapsia vai aikooko pitäytyä olemassa olevassa lukumäärässä?

Toki kysyminen voi olla uteliaisuutta, mutta voisihan kysymyksen tulkita myös siten, että kysyjä on kiinnostunut siitä ihmisestä, jolta kysyy. Mitä pahaa on asiasta puhumisessa? Pitäisikö lapsilukumäärä olla aiheena tabu? Puhua saa, mutta ei kysyä?

Jotkut on ihmeen herkkähipiäisiä.

Kyllä mua enemmän ärsyttää ihmiset, jotka puhuu koko ajan itsestään ja omista asioistaan, eivätkä välitä kysellä toiselta mitään. Voihan siihen kysymykseen vastata vaikka ympäripyöreästi, että saas nähdä saadaanko tai sitten, että emme halua useampaa lasta.

Mun mielestä on kiva jutella ihmisten kanssa, jos joku ei halua kertoa syitään se on ihan fine, mutta kai sitä silti kysyä voi.

Me tehtiin toinen kaveriksi esikoiselle parin vuoden ikäerolla, rakastetaan tietenkin molempia. Enkä mä ymmärrä sitäkään miksi tämä syymme olisi erityisen huono syy tehdä toinen lapsi. Rankkaa toki on, mutta eiköhän pian ala näkyä valoa tunnelin päässä.

 

[Tukka Tötteröllä]

Mitä pahaa siinä on, jos joku kysyy onko joku aikeissa yrittää lisää lapsia vai aikooko pitäytyä olemassa olevassa lukumäärässä?

Toki kysyminen voi olla uteliaisuutta, mutta voisihan kysymyksen tulkita myös siten, että kysyjä on kiinnostunut siitä ihmisestä, jolta kysyy. Mitä pahaa on asiasta puhumisessa? Pitäisikö lapsilukumäärä olla aiheena tabu? Puhua saa, mutta ei kysyä?

Tottakai kysyä saa, ei siinä ja toisinaan mukava jutellakkin aiheesta. Mutta jos kysyjä on tunkeileva, ja tyrkyttää omia "neuvojaan", en minä pidä siitä. Usein on tullut tunne, että kysyjällä itsellään on hankalaa kahden taikka kolmen lapsen kanssa ja hän haluaisi, että minäkin kokisin sen ja jakaisen hänen kokemuksensa (en tiedä, voihan olla että kuvittelen kaiken). Esimerkkinä todella huono, mutta että mä pussaan sua ja sä et tiedä että mulla on flunssa, mutta sinäkin sen saat. Ja sama virsi aina: Kyllä sä sen synnytyksen unohdat ajan kanssa ja vauva-aika on pieni osa sinun elämääsi. Näitä minä en jaksa alkaa selittelemään kerta toisensa jälkeen.

Herkkähipiäinen saatan olla, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että liika on aina liikaa...

 

[Kyselevä]

Tottakai kysyä saa, ei siinä ja toisinaan mukava jutellakkin aiheesta. Mutta jos kysyjä on tunkeileva, ja tyrkyttää omia "neuvojaan", en minä pidä siitä. Usein on tullut tunne, että kysyjällä itsellään on hankalaa kahden taikka kolmen lapsen kanssa ja hän haluaisi, että minäkin kokisin sen ja jakaisen hänen kokemuksensa (en tiedä, voihan olla että kuvittelen kaiken). Esimerkkinä todella huono, mutta että mä pussaan sua ja sä et tiedä että mulla on flunssa, mutta sinäkin sen saat. Ja sama virsi aina: Kyllä sä sen synnytyksen unohdat ajan kanssa ja vauva-aika on pieni osa sinun elämääsi. Näitä minä en jaksa alkaa selittelemään kerta toisensa jälkeen.

Herkkähipiäinen saatan olla, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että liika on aina liikaa...

Juu, liika on tietysti liikaa joka lajista. Omien neuvojen tyrkyttäminen voi olla tosi ärsyttävää. Ja toisaalta, toisille ei voi sanoa paljonkaan mitään, kun jo kokevat sen omien neuvojen tyrkyttämiseksi. Toisen rajaa kun voi olla vaikeaa tietää.

Toi flunssa esimerkkisi oli kutkuttavan hauska

On siinä varmasti totuuden siemen siinä mielessä, että useamman lapsen vanhemmilla riittää uutta juttua keskenään enemmän kuin useamman lapsen vanhemmilla yhden lapsen vanhempien kanssa. Lisää lapsia -> lisää keskustelun aiheita, niitä haasteita. En olisi uskonut sanovani näin.

Mä luin uudelleen ketjun aloituksesi ja samaistun tosi hyvin tilanteeseesi. Vielä juuri ennen kuopuksen syntymää mä mietin, että mitä ihmettä olen mennyt tekemään ja miten ikinä pystyn rakastamaan toista lasta yhtä paljon kuin ihmeellisen ihanaa esikoistani. Niin vaan sitä rakkautta riittää. Kyse on kakun kasvattamisesta, ei siitä, miten olemassa oleva jaetaan. Ennemmän rakkautta ja isommasti elämää.

Nyt on rankkaa, mutta uskon, että pian helpottaa. Pian lapset jo nauttivat toistensa seurasta ja leikkivät mieluummin keskenään samanlaisen mielikuvituksensa vuoksi. Toki vanhemmatkin ovat varmaan tervetulleita mukaan leikkeihin aina kun aikaa riittää, mutta aina on kaverikin omasta takaa. Mä ajattelin lastani, että vaikka kuinka väsynyt olisin, en halua jättää esikoistani ilman sisarusta. Mulle sisarus on ollut rikkaus.

Flunssa esimerkkiäsi jatkaakseni: Sairastettu flunssa lisää vastustukykyä ja tekee siten vahvemman seuraavia viruksia vastaan.

Niitä pitkiä yöunia odotellessa, mä myönnän, että mukavuudenhalua on tämäkin

Ja kysyjille vastaan, että ei, meille ei tule enempää lapsiä. Kun kahdesti saimme täydellisen, ne riittää!

Toivottavasti ei mennyt ihan vielä omien neuvojen tyrkyttämisen puolelle

 

[Saraldo]

Meillä on yksi lapsi ja ensimmäiset 2-3 vuotta kyseltiin aika paljonkin, että no koskas se toinen sitten tulee. Nyt kun neiti täyttää kohta viisi, niin kyselijät ovat luovuttaneet . Muutama ihminen töissä jaksaa vielä siitä vääntää, mutta jätän sen omaan arvoonsa.

Meille oli jo ennen tytön syntymää aika selvää, että yhteen jää. Raskaus meni ihan hyvin, synnytys oli nopea ja mutkaton. Mä en halua ottaa sitä riskiä, että seuraavalla kerralla kaikki ei menekään hyvin. Sen lisäksi sairastuin masennukseen ja mulla on edelleen ongelmia tämän äitiyden kanssa. Mulla on todella lyhyt pinna eikä välillä tahdota selvitä tämän yhdenkään kanssa. Olishan se nyt sulaa hulluutta tehdä tähän vielä lisää lapsia!

Eli meille siis yksi on hyvä määrä ja siinä pysymme, ellei jostain syystä käy vahinko.

 

[Janni-JameliaJessicaMöttönen]

Meillä toisinpäin, ihmiset ihmetteli että miksi ihmeessä on pakko tehdä toinen lapsi, miksei yksi riitä? Ja sitten kun ilmoitettiin että kolmas tulee meille niin kukaan ei edes onnitellut

Päätettiin joku aika sitten että meille tulee se neljäs jos vaan saadaan, voi olla ettei kauheasti onnitteluja ole luvassa

 

[Älytön ajatus noin monta "elämänsulostuttajaa"]

Meillä on 6 ja 7:ttä kuumeillaan kovasti. Takana on niin helppoja kuin vaikeitakin synnytyksiä. Toivotaan, että saadaan se seitsemäskin. :heart:

Saanko kysyä miksi olette päätyneet tekemään näin monta lasta?

Siksi, koska rakastamme tällaista elämää. :heart: En voisi ajatella edes muuta. Mielestäni mikään ei ole niin ihanaa, kuin sellainen elämänmakuinen elämä, jossa on vipinää ja vilskettä ja kaikenlaisia hetkiä...ja sen kun kuorruttaa suurella määrällä rakkautta, niin siinä emme voi olla muuta kuin onnellisia. En osaa sanoa, montako lasta meille tulee. Varmaan niin monta, kun terveys kestää. En koe, että kukaan lapsi olisi toisensa tiellä tai jotain häiritsemässä, jokainen on yhtä arvokas ja tärkeä ja vietämme rutkasti aikaa muksun kanssa.

Eikä sitten tarvitse painiskella parisuhdeasioiden kanssa eikä miettiä mitä itse haluaa elämältään kun siinä nilkoissa pyörii pampula poikineen. Ei tarvitse käydä läpi omaa elämää kun muut siitä pitää huolen. Vai mitä?!

 

[.]

.

 

[Tukka Tötteröllä]

Meillä on 6 ja 7:ttä kuumeillaan kovasti. Takana on niin helppoja kuin vaikeitakin synnytyksiä. Toivotaan, että saadaan se seitsemäskin. :heart:

Saanko kysyä miksi olette päätyneet tekemään näin monta lasta?

Siksi, koska rakastamme tällaista elämää. :heart: En voisi ajatella edes muuta. Mielestäni mikään ei ole niin ihanaa, kuin sellainen elämänmakuinen elämä, jossa on vipinää ja vilskettä ja kaikenlaisia hetkiä...ja sen kun kuorruttaa suurella määrällä rakkautta, niin siinä emme voi olla muuta kuin onnellisia. En osaa sanoa, montako lasta meille tulee. Varmaan niin monta, kun terveys kestää. En koe, että kukaan lapsi olisi toisensa tiellä tai jotain häiritsemässä, jokainen on yhtä arvokas ja tärkeä ja vietämme rutkasti aikaa muksun kanssa.

Eikä sitten tarvitse painiskella parisuhdeasioiden kanssa eikä miettiä mitä itse haluaa elämältään kun siinä nilkoissa pyörii pampula poikineen. Ei tarvitse käydä läpi omaa elämää kun muut siitä pitää huolen. Vai mitä?!

Niin tosiaan, itsekkin tullut usein mietittyä, kuinka jollakin voi riittää aikaa ja rakkautta noinkin monelle lapselle, saatika sitten hermot. Mulla jo joskus tuon yhden kanssa pinna tiukilla, vaikkain vasta kovin pieni onkin. Minun mielenterveyteni ei moista lapsikatrasta kestäisi.

Moni muukin varmasti rakastaa lapsiaan, mutta eikö lapsia voisi tehdä hieman vähemmän ja antaa heille enemmän huomiota ja hellyyttä, sekä mahdollisesti myös enemmän rakkautta? Uskonnolliset syyt tietenkin ymmärrän, mutta näin yhden lapsen äitinä olen monestikkin pohtinut suurperheiden elämää ja heidän tarkoitustaan hankkia monia lapsia.

Kyllä minä hattua nostan enemmin kahden pienen lapsen vanhemmille kuin seitsemän lapsisen perheen äidille. Enkä kirjoituksellani ketään tuomitse, tarkoitukseni oli vain pohdikella asioita.