yksi lapsi vs. useampi lapsi

[Tukka Tötteröllä]

Oletteko koskaan joutunut vastailemaan kysymyksiin, että millon toinen tulee ja joko olis aika tehdä esikoiselle kaveri?

Minulla takana rankka ja minulle traumaattinen synnytys, vaikkakin jollekkin muulle olisi voinut olla suhteellisen helppo. Synnytyn kaksi vuorokautta, kovat kivut, mutta paikat eivät vaan auenneet kovista supisteluista huolimatta. Loppujen lopuksi ponnistusvaihe oli nopea ja "helppo", mutta todella kivulias sekin (minulla on korkea kipukynnys normaalisti).
Lapseni on maailman ihanin ja aurinkoisin lapsi, vaikkei vieläkään ole oppinut nukkumaan öitänsä kunnolla (8kk tyttö). Ennen lasta rakastin nukkumista ja siitäkin olen nyt joutunut "luopumaan", vaikka tiesinkin että pieni lapsi valvottaa ja verottaa voimia. Yöheräämiset ovat minulle kovapala purtavaksi, olen öisin mukavuudenhaluinen. Yhden lapsen kanssa jaksan tämän, teenhän tätä "työtäni" kuitenkin suurella rakkaudella, mutta toinen lapsi onkin jo eri juttu.

Siksi minua jo hiljalleen ärsytttää vastailla ihmisten kysymyksiin ja kommentteihin, että joko toinen, pitäähän hänelle kaveri olla ja tee lapset pienellä ikäerolla, sekä kyllä se sinunkin mielesi muuttuu. Minulla on ihana lapsi, enkä halua toista lasta "pilaamaan" meidän välistä suhdettamme, en ainakaan vielä. Tällä hetkellä minusta tuntuu että yksi on sopiva määrä, mutta koskaan en voi tietää kultaako tosiaan se aika ne muistot ja meidänkin perhe kasvaisi yhdellä.

 

[Rieputarallaa]

Minulla on yksi lapsi, poika 3,5 v. ja olen vastannut uteliaille vaihtelevasti, että lapsia ei ensinnäkään niin vain tehdä ja että meille tämä on juuri nyt oikein hyvä perhekoko. Yhdelle superuteliaalle ja -ärsyttävälle sanoin kerran, että tehtiin kerralla mieluinen, ei tarvita mitään harjoituskappaleita.

Tuollaisten idioottien uteliaisuuksien ei pidä antaa vaikuttaa itseensä. Se, montako lasta teillä on, on vain ja ainoastaan sinun ja puolisosi välinen asia. Ei ole olemassa mitään yksiselitteisen hyvää lapsimäärää tai ikäeroa, kaikkiin mahdollisiin variaatioihin löytyy varmasti argumentteja puolesta ja vastaan. Velvollisuudentunnosta tai "koska tapana on" ei pidä lapsia ryhtyä "tekemään".

 

[Tukka Tötteröllä]

Yhdelle superuteliaalle ja -ärsyttävälle sanoin kerran, että tehtiin kerralla mieluinen, ei tarvita mitään harjoituskappaleita.

Tätä taidankin jatkossa käyttää

 

[r]

sitä odotellessa sitten... itse olen jo kauan sitten päättänyt että toista lasta ei tuu.. Mutta eihän sitä koskaan voi tietää miten ajatukset muuttuu.

pitäs vaan sen takia tehdä toinen, ettei yhen lapsen tarvis olla yksin.. Näin olen kuullut myös..

On se aika paljon itestä myös kiinni tuleeko siitä hemmoteltu kersa

 

[Äippä]

Ota ihan rauhallisesti niiden "vauvavaatimusten" kanssa, kyllä useamman kanssa vaan on enemmän hommaa vaikka kaikki väittäisi että samalla se menee. Ja ne lapsetkin heräilee painajaisiin, sairaana yms. Meidän 5v tuossa yksi yö vaan huusi ja tarkisti että äiti tulee paikalle ..! Joku viikko sitten mies oli viikon työmatkalla ja kahtena yönä peräkkäin kaikki 3 herättivät vuorollaan, pienin (2kk) tietty useammankin kerran. No aamulla olin ihan rikki, onneksi en ole töissä.. mutta onneksi sentään nuo vanhimmat useimmiten nukkuu putkeen.

 

[=)]

Siis sehän nyt on tasan jokaisen oma-asia monta lasta perheeseen tahtoo.

Mulla itelläni lapset on 3 ja puolenvuoden erolla syystä että esikoinen valvotti 1v6kk saakka joka yö tunnista kolmeen tuntiin kävin siinä sitten töissä vuorotyössä, en todelllakaan olisi jaksanut siinä elämän tilanteessa lapsia pienellä ikäerolla. Pari kertaa itekkin mietin et jaksanko toista lasta? Mutta halu saada sisarus voitti ja heh tää toinen nyt 1v6kk ja ei edelleenkään nuku öitään et ainakaan kolmatta en uskalla edes haaveilla..olen välillä tosi tosi väsynyt ja hermokimppu.

Teet tasan niinkun itse haluta älä välitä noista painostuksista, kun itse tiedät parhaiten voimavarasti ja tahtosi. Tsemppiä

 

[Ymmärrän]

Ymmärrän täysin tilanteesi. Meillä on 1,5 vuotias lapsi ja itsekin aikaisemmin ajattelin et pari lasta suht nopeesti jne. No, tilanne on nyt sellainen että en mitenkään jaksaisi tällä hetkellä toista pientä ja olemme laittaneet lapsentekoajatuksen täysin sivuun, keskitymme tähän yhteen ja toisiimme ja muuten elämään ja kyselijöille sanon että ei ainakaan pitkään aikaa vielä, jos ollenkaan. Ei se kellekään kuulu miksi. Minusta seuran tekeminen esikoiselle on yksi huonoimpia syitä tehdä lapsi, varsinkin jos oma jaksaminen yhtään epäilyttää.

 

[rumaruu harmaana]

Meillä kysyttiin heti tokan synnyttyä, kaikkea kolmoseen liittyvää. Kai heti perään? Joko? jne. Vuosi saatiin jankata ettei meille tule enempää ennen kuin uskoivat.

 

[monen mutsi]

Meillä on 6 ja 7:ttä kuumeillaan kovasti. Takana on niin helppoja kuin vaikeitakin synnytyksiä. Toivotaan, että saadaan se seitsemäskin. :heart:

 

[Tukka Tötteröllä]

Meillä on 6 ja 7:ttä kuumeillaan kovasti. Takana on niin helppoja kuin vaikeitakin synnytyksiä. Toivotaan, että saadaan se seitsemäskin. :heart:

Saanko kysyä miksi olette päätyneet tekemään näin monta lasta?

 

[1v5kk]

Nooh, ei oo tarvinnut noihin kyselyihin juurikaan vastailla. Muutama ehti kysymään, ja niillekin oli vastaus jo valmiina. Ikäeroa siis lapsille ehti tulla 1v5kk.

Mun eka synnytys kesti kolme vuorokautta. Vesien meno, käynnistys Cytoteceilla, pari vuorokautta kipeitä supistuksia, tulehdusarvojen nousu, sektiolla spekulointi, mies juuri ja juuri ehti paikalle näkemään lapsensa syntymän, sydänäänien romahdus, imukuppi... mutta lopulta ihan terve vauva. Eli siis, jos toi vaikea synnytys on sun syy olla hankkimatta toista lasta, mieti vielä kertaalleen. Synnytys on kuitenkin sun elämästä enintään sen muutaman päivän. Ei sen takia kannata tulevaisuudenhaaveitaan haudata.

 

[minäkin]

meille taas tuli "voivoivoi kun on sitten rankkaa" -juttuja, kun kerrottiin, että toinen on tulossa ja ikäero on pieni. ei siis koskaan hyvä

ihan tommoset kommentit saa jättää omaan arvoonsa, vaikka tiedän, että pahalta ne tuntuu. meilläkin oma harkittu ratkaisu ja heti tuli voivotteluja, ennen ku on saatu edes yrittää.

 

[=)]

Meillä kysyttiin heti tokan synnyttyä, kaikkea kolmoseen liittyvää. Kai heti perään? Joko? jne. Vuosi saatiin jankata ettei meille tule enempää ennen kuin uskoivat.

Meillä on tuota samaa kyselyä kanssa kuunneltu nyt 1 vuosi, ollaan todettu m moneen otteeseen että meille kiitos kaksi poikaa riittää ja enemäpää ei tule, ei edes sitä tyttöä rueta yrittämään mikä näyttää joillekkin olevan tosi vaikea ymmärtää että joku voi olla tyytyväinen kahteen poikaan eikä halua tyttöä enää yrittää vaikka olisikin ollut ihan yhtä tervetullut perheeseemme jos olisi tullut toinen tyttö tai vaikka molemmat.

 

[Tukka Tötteröllä]

Nooh, ei oo tarvinnut noihin kyselyihin juurikaan vastailla. Muutama ehti kysymään, ja niillekin oli vastaus jo valmiina. Ikäeroa siis lapsille ehti tulla 1v5kk.

Mun eka synnytys kesti kolme vuorokautta. Vesien meno, käynnistys Cytoteceilla, pari vuorokautta kipeitä supistuksia, tulehdusarvojen nousu, sektiolla spekulointi, mies juuri ja juuri ehti paikalle näkemään lapsensa syntymän, sydänäänien romahdus, imukuppi... mutta lopulta ihan terve vauva. Eli siis, jos toi vaikea synnytys on sun syy olla hankkimatta toista lasta, mieti vielä kertaalleen. Synnytys on kuitenkin sun elämästä enintään sen muutaman päivän. Ei sen takia kannata tulevaisuudenhaaveitaan haudata.

Niin siis ainuthan ei ole tuo synnytys, vaan yöheräämiset myös osa syynä (mukavuudenhaluinen kun olen). Minulla ei tulevaisuuden haaveena ole saada kahta, kolmea tai usempaa lasta, vaan tarkoituksenani on saada onnellinen ja tasapainoinen elämä, ydessä lapseni ja mieheni kanssa.

 

[monen mutsi]

Meillä on 6 ja 7:ttä kuumeillaan kovasti. Takana on niin helppoja kuin vaikeitakin synnytyksiä. Toivotaan, että saadaan se seitsemäskin. :heart:

Saanko kysyä miksi olette päätyneet tekemään näin monta lasta?

Siksi, koska rakastamme tällaista elämää. :heart: En voisi ajatella edes muuta. Mielestäni mikään ei ole niin ihanaa, kuin sellainen elämänmakuinen elämä, jossa on vipinää ja vilskettä ja kaikenlaisia hetkiä...ja sen kun kuorruttaa suurella määrällä rakkautta, niin siinä emme voi olla muuta kuin onnellisia. En osaa sanoa, montako lasta meille tulee. Varmaan niin monta, kun terveys kestää. En koe, että kukaan lapsi olisi toisensa tiellä tai jotain häiritsemässä, jokainen on yhtä arvokas ja tärkeä ja vietämme rutkasti aikaa muksun kanssa.

 

[illuusia]

Ollaan joo, eiköhän melkein jokainen joudu noihin "koskas toinen"-kyselyihin vastailemaan..
Mut tahti senkun kiihtyi kun poika kasvoi, alkoi nämä "ettekös te nyt sille kaveria meinaan tehdä"-jutut pikkusen jo korpeemaan, ihan jo siksikin että meinattiin juu mutta pari keskenmenoa hieman hidasti meidän toimia, vaikkakin oltiin alunperinkin suunniteltu isoa ikäeroa.
No, nyt on pojalla pikkuinen sisko ja ikäeroa tuli 6v, kaikki on sujunut tosi kivasti ja sitä jaksaa taas ihan erilailla kun sai kuitenkin monta vuotta tässä nukkua hyvin..

 

[monen mutsi]

muksun...siis muksujen

 

[Silmukka-]

Multakin kysytään jatkuvasti että milloin kolmas tulee, kai se johtuu nuoresta iästä ja lasten pienestä ikäerosta. Sanon ihan suoraan ettei ikinä.

 

[Sisu]

Meillä esikoinen oli 2v, kun kyselyt toisesta lapsesta alko. "Eikö se pitäis olla jo uusi pulla uunissa" tai "mitenkäs niiden sisarusten laita on" ti pahin: "EI saa jättää yhteen, PITÄÄ TEHDÄ kaveri!" No, joku aika noiden utelujen alkamisen jälkeen alettiin yrittää kakkosta, mutta eipäs saatukaan siihen tahtiin kun oltais haluttu. Meistä riippumattomista syistä lapsilla on nyt ikäeroa 5.5v. Ja kyselyt sen kun jatku, KOKO YRITTÄMISEN AJAN!

 

[1v5kk]

Nooh, ei oo tarvinnut noihin kyselyihin juurikaan vastailla. Muutama ehti kysymään, ja niillekin oli vastaus jo valmiina. Ikäeroa siis lapsille ehti tulla 1v5kk.

Mun eka synnytys kesti kolme vuorokautta. Vesien meno, käynnistys Cytoteceilla, pari vuorokautta kipeitä supistuksia, tulehdusarvojen nousu, sektiolla spekulointi, mies juuri ja juuri ehti paikalle näkemään lapsensa syntymän, sydänäänien romahdus, imukuppi... mutta lopulta ihan terve vauva. Eli siis, jos toi vaikea synnytys on sun syy olla hankkimatta toista lasta, mieti vielä kertaalleen. Synnytys on kuitenkin sun elämästä enintään sen muutaman päivän. Ei sen takia kannata tulevaisuudenhaaveitaan haudata.

Niin siis ainuthan ei ole tuo synnytys, vaan yöheräämiset myös osa syynä (mukavuudenhaluinen kun olen). Minulla ei tulevaisuuden haaveena ole saada kahta, kolmea tai usempaa lasta, vaan tarkoituksenani on saada onnellinen ja tasapainoinen elämä, ydessä lapseni ja mieheni kanssa.

No, sittenhän yksi lapsi on teille se paras määrä!

 

[kaisa]

Meille tuli ensin kaksi kerrallaan, joten kukaan ei ole kysynyt lisälapsista. Kolmas on nyt tulollaan pienehköllä ikäerolla ja yleisin kommentti on, että teilläpä on sitten vilinää.

Ekoja lapsia yritettiin toooosi kauan, ja sen kokemuksen perusteella en ikinä kysyisi kenekään lastenhankinnasta, oli sitten kyseessä eka tai toka lapsi. Ihmiset eivät kai yleensä tarkoita uteluillaan mitään pahaa, mutta melko ajattelematonta se on.

 

[cc]

Multakin kysytään jatkuvasti että milloin kolmas tulee, kai se johtuu nuoresta iästä ja lasten pienestä ikäerosta. Sanon ihan suoraan ettei ikinä.

Meiltä ei kysytä johtuen suurestä iästä.. D
Olin jo varma että kaksi riittää mutta..

 

[Äiti79]

Meille tuli ensin kaksi kerrallaan, joten kukaan ei ole kysynyt lisälapsista. Kolmas on nyt tulollaan pienehköllä ikäerolla ja yleisin kommentti on, että teilläpä on sitten vilinää.

Ekoja lapsia yritettiin toooosi kauan, ja sen kokemuksen perusteella en ikinä kysyisi kenekään lastenhankinnasta, oli sitten kyseessä eka tai toka lapsi. Ihmiset eivät kai yleensä tarkoita uteluillaan mitään pahaa, mutta melko ajattelematonta se on.

Meillä ensimmäistä lasta ei tarvinnut edes tehdä vaan sai alkunsa ekasta yrittämästä. Tätä toista yritettiin joulusta 2007 ja alkoi jo vihjailut ärsyttämään.

Oma äitini ei ymmärrä miksi hankimme toisen lapsen. En halua udella syitä, mutta toisaalta elämän tilanteemme on sellainen, että moni ei voi kuvitella toista lasta tähän. Esikoisella todettu dysfasia sekä ylivilkkaus ja mies kroonisesti sairas. Tosin alkaa meikäläisellä tätä ikääkin jo olemaan niin ei viitsinyt lykätä esim. viiden vuoden päähän yrittämisen aloitusta.

 

[EllaRo82]

Meillä on päinvastoin, et ettette nyt vaan sitten tee enempää.. Niinku sekään muille kuuluis :kieh:

 

[Hännän Heilutus]

jos teille riittää yksi niin sitten se riittää yksi, teette sen toisen tai kolmannen sitten joskus jos haluatte..
ei se kenellekkään muulle kuulu
harmi kun ihminen on yleensä utelias niin aina ollaan kyselemässä vaikka eipä sillä varmasti mitään pahaa tahdota :hug: